Työ...?

Kiva päivä takana ja toinen odotettavissa tänään. Kävin eilen taas kaupungilla katselemassa ja oli ihan outoa, miten rahaa meni, vaikka en varsinaisesti hankkinut mitään. Joulukortteja alkaa ainakin olla nyt tarpeellinen määrä kasassa ja itsenäisyyspäivä voisi olla oikein sopiva päivä niiden kirjoittamiseen.

Iltapäivällä menen tapaamaan kahta vanhaa ystävää, joita näen nykyisin valitettavan harvoin. Olimme lähes kymmenen vuotta työtovereita pienessä kolmen hengen yksikössä. Jaoimme samanlaiset elämänarvot ja monet kiinnostuksen kohteet.

Oli inspiroivaa olla työssä ystävien kanssa. Vaikka jokainen teki hommansa suljetun oven takana (älkää nyt saako väärää kuvaa työn laadusta!), niin aina löytyi jostakin aikaa jutella, tauoilla tai töihin tullessa. Kukin sai vuorollaan purkaa ulos mieltä painavat asiat ja ammattikuuntelijat osasivat kuulla ja lohduttaa. Kannustuksen määrä oli valtava!


Nykyisessä isossa yksikössä tämä läheisyys ja mahdollisuus on lähes poistunut. Sen tilalle on kyllä saatu muuta, uusia virkistäviä ihmissuhteita ja vielä enemmän mahdollisuuksia jutella ja nauraa yhdessä toisten kanssa. On hienoa aloittaa aamunsa yhteisellä naurulla kahvikupin ääressä.

Mutta varsinainen keskustelu, myös tuikitärkeä työnohjauksellinen keskustelu, jota käytiin edellisessä paikassa, on vähentynyt minimiin. Isossa ruokapöydässä ei keskustella syvällisiä, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei se työpaikalla ole tarkoitustkaan. Hankalien työtilanteiden purkamiseen sentään löytää jonkun vielä nykyisinkin.

Työmäärän, työn sisällön ja asiakkaiden vaativuuden lisäännyttyä aikaa työpäivän aikana virkistäytymiseen ja purkamiseen ei enää ole tahtonut löytyä. Kymmenen vuotta sitten tieto tuli postin mukana. Yhteiset postit käsiteltiin viikkokokouksessa. Nyt sähköposti tuo kaikille kymmeniä viestejä joka päivä ja osa niistä vaatisi aikaa ja paneutumista, myös muistiinpainamista. Suuria liitetiedostoja on helppo lähettää meilinä, sellaistakin mitä ennen olisi käsitelty kokouksissa. Nyt saatteena on vain, että lukekaa.

Aikaa siihen ei varata. Hankalimpia ovat minusta asiakkaitten sähköpostilla lähettämät asiat. On helppo listata yön tunteina miljoona kysymystä pitkään kirjeeseen sen sijaan että soittaisi. Vastauksen muotoilemiseen menee tuhottomasti aikaa eikä tarkentavia kysymyksiä voi tehdä.

Jostakin syystä työasiat tulvahtivat mieleen, vaikka en ole palaamassa sinne ihan heti. Alan näköjään olla kohta tuossa kukkahattuiässä, jolloin sanotaan, että ennen oli kaikki paremmin. Jotkut asiat olivatkin ehkä paremmin, ainakin työtä oli vähemmän.

Growing Old Disgracefully -kortti löytyi eilen, muut kuvat muistoja jostakin Jyväskylän taidemuseon näyttelystä.