keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Vilma päivystää

Että joku kehtaakin kulkea tuolla ulkona ilman minun lupaani, tuumaa Vilma. Vaikka me muut emme kuule mitään, neidin korvat erottavat luvattomat kulkijat vuorenvarmasti ja koira ryntää hurjasti haukkuen ovelle. Kotiväki hyppää samalla puoli metriä sohvalta pelkästä säikähdyksestä.


Varmuuden vuoksi on hyvä jäädä oven luo kytikselle...

...kuuntelemaan oven alta kantautuvia ääniä.

Jos taas isäntä on lähtenyt viemään roskia tai käymään jossakin muualla, Vilma odottaa eteisen ovella ja ulvoo onnettomana. 



Ja odottaa. Se on koiran tehtävä.



9 kommenttia:

  1. Vilma on ihana, niin mäyräkoiramainen. Päivystämistä, varsinaista kyttäämistä, haukkumista ja sitä iänikuista odottamista.

    Onneksi illalla kotiväki tulee kotiin ja koirakin pääsee kunnon iltatupsluureille ennen yöunia.

    VastaaPoista
  2. Odottavan aika on pitkä......ja Vilma on todella suloinen!

    Tulee mieleen kaihoisia ja hauskoja muistoja omasta koirasta menneiltä vuosilta, koirasta joka osasi hyperaktiivisella häsäämisellään saada hermoni riekaleiksi ja seuraavassa hetkessä lämpimän lempeällä, tuhisevalla olemuksellaan sydämeni sulamaan....=)

    VastaaPoista
  3. Koirilla on ihme kyky vaistota asioita: kuka kulkee missäkin. Edesmennyt Montymme osasi mökillä mennä miehen tytärtä vastaan kuistille jo siinä vaiheesa kun tulijan auto oli vasta parin kilometrin päässä. Ja kaupungissa elämä oli yhtä tuskaa silloin, kun saman kadun varrella asuvalla nartulla oli juoksuaika.

    VastaaPoista
  4. Voi hyvänen aika! Yläkuvassa ilme on paljonpuhuva: etkö sää nyt tosiaan ymmärrä että mun TÄYTYY päästä katsomaan, mitä kaikkea mielenkiintoista pihalle on ilmestynyt. Jalokuono.
    Meri

    VastaaPoista
  5. Olipas ihana kuvakertomus :)

    Vilma on niin söpis <3

    VastaaPoista
  6. Vilma kiittää saamastaan huomiosta ja jatkaa vahtimista ja järjestyksen ylläpitoa talossa. Tänään sai kyytiä imuri, kun sateen takia ei voinut ulkoilla välttämättömiä enempää:)

    VastaaPoista
  7. Katselen juuri ikkunasta ulos, oma koirani makaa hangella ja odottaa koska lähdemme yhdessä lenkille. Tosin se kyllä kävi jo yksin, tuolla tunturinkupeessa kuten joka aamu. Hieman erilaiset tehtävät koirillamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika upeassa paikassa saatte molemmat asua ja elellä!

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...