Että joku kehtaakin kulkea tuolla ulkona ilman minun lupaani, tuumaa Vilma. Vaikka me muut emme kuule mitään, neidin korvat erottavat luvattomat kulkijat vuorenvarmasti ja koira ryntää hurjasti haukkuen ovelle. Kotiväki hyppää samalla puoli metriä sohvalta pelkästä säikähdyksestä.
Jos taas isäntä on lähtenyt viemään roskia tai käymään jossakin muualla, Vilma odottaa eteisen ovella ja ulvoo onnettomana.
Vilma on ihana, niin mäyräkoiramainen. Päivystämistä, varsinaista kyttäämistä, haukkumista ja sitä iänikuista odottamista.
VastaaPoistaOnneksi illalla kotiväki tulee kotiin ja koirakin pääsee kunnon iltatupsluureille ennen yöunia.
Odottavan aika on pitkä......ja Vilma on todella suloinen!
VastaaPoistaTulee mieleen kaihoisia ja hauskoja muistoja omasta koirasta menneiltä vuosilta, koirasta joka osasi hyperaktiivisella häsäämisellään saada hermoni riekaleiksi ja seuraavassa hetkessä lämpimän lempeällä, tuhisevalla olemuksellaan sydämeni sulamaan....=)
Koirilla on ihme kyky vaistota asioita: kuka kulkee missäkin. Edesmennyt Montymme osasi mökillä mennä miehen tytärtä vastaan kuistille jo siinä vaiheesa kun tulijan auto oli vasta parin kilometrin päässä. Ja kaupungissa elämä oli yhtä tuskaa silloin, kun saman kadun varrella asuvalla nartulla oli juoksuaika.
VastaaPoistaMainio, hän!
VastaaPoistaVoi hyvänen aika! Yläkuvassa ilme on paljonpuhuva: etkö sää nyt tosiaan ymmärrä että mun TÄYTYY päästä katsomaan, mitä kaikkea mielenkiintoista pihalle on ilmestynyt. Jalokuono.
VastaaPoistaMeri
Olipas ihana kuvakertomus :)
VastaaPoistaVilma on niin söpis <3
Vilma kiittää saamastaan huomiosta ja jatkaa vahtimista ja järjestyksen ylläpitoa talossa. Tänään sai kyytiä imuri, kun sateen takia ei voinut ulkoilla välttämättömiä enempää:)
VastaaPoistaKatselen juuri ikkunasta ulos, oma koirani makaa hangella ja odottaa koska lähdemme yhdessä lenkille. Tosin se kyllä kävi jo yksin, tuolla tunturinkupeessa kuten joka aamu. Hieman erilaiset tehtävät koirillamme.
VastaaPoistaAika upeassa paikassa saatte molemmat asua ja elellä!
Poista