tiistai 16. helmikuuta 2010

Naatti nyhjää

 

Työarki on taas sitä tuttua: liian vähän unta yöllä ja väsymys työssä päivällä. Illalla ulos ei ole menemistä, koska tahdon vain istua sohvannurkassani koko illan. Mies ulkoiluttaa koiran.

En minä mitään kisoja katso, vaan telkkarista milloin mitäkin. Kamomillapihan toinen osa tuli tänä iltana ja olikin tosi hyvä. Muuten aika kuluu liiankin kivasti tässä kannettavan äärellä.

Tuttu syöksykierre on menossa. Mihin ne yöunet taas hävisivät heti töitten alettua, kun vielä viikonloppuna uni kyllä maistui? Jo tiistaina täysnaatti. Tänään harkitsin keskellä työpäivää jopa pienten unien mahdollisuutta. Lupaava ajatus katkesi siihen, että joku toi laatikollisen laskiaispullia.

12 kommenttia:

  1. Onpa ihana tulppaani kuvassa! Tämä arki on kyllä raskasta. Minä meinasin tänään tilittää blogiini siitä kuinka pää on niin tyhjä ja muisti pätkii. Mutta sitten löi niin tyhjää etten viitsinyt/jaksanut/muistanut kirjoittaa.. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Se on ihan hirveää kun ei saa unta, vaikka tietää seuraavana päivän tarvitsevansa voimia.

    Kovasti toivon, että Nukkumatti muistaisi sinut ja heittäisi reilusti unihiekkaa illalla! :)

    VastaaPoista
  3. Voi muistan! Muistan myös ottaneeni vartin torkut kännykkäherätyksen kanssa työpaikan vessakopissa "mukavasti" Myöhemmin tajusin, että autoon voisi mennä myös torkuille vähän mukavammin.
    Voimia!

    VastaaPoista
  4. Ihmisen pitäisi saada viettää pieni siesta päiväsaikaan. Ottaa pikkuiset torkut ja jatkaa taas. Ihan inhimillistä!

    VastaaPoista
  5. Mehut on menneet täälläkin! Pari viikkoa vielä lomaan..

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille myötätunnosta! Siestaa vietettiin ainakin 70-luvulla Sveitsissä, kun olin siellä töissä vuoden verran lukion jälkeen. Töissä oltiin seitsemästä seitsemään, mutta päivällä oli kolmen tunnin siesta. Joskus tuli lounaan jälkeen nukuttuakin, mutta useimmiten lähdettiin kaupungille. Samoin joka ilta töitten jälkeen piti lähteä liehumaan jonnekin, josta tultiin takaisin yön tunteina. Kuten esimerksiksi naapurikaupunkiin junalla kuuntelemaan jotain bändiä. Aamulla mentiin silmät ristissä töihin taas. Se oli elämää!

    VastaaPoista
  7. Minä olen kanssa joskus ihmetellyt miten sitä nuorempana jaksoi. Kaipa se oli elämänjano joka vaati liikkeel lähtemään. Nykyään ei tuollaista janoa enää ole eikä aina edes paloakaan! Mutta hyvä niin. Aikansa kutakin.
    Itse olen huono nukkumaan päivisin mutta hyvä öisin. Siihen on oltava tyytyväinen. Mutta kannatan ehdottomasti päiväunia, vaikka niihin työpaikoilla on huono mahdollisuus kun luterilainen työetiikkamme ei sellaista hevin suvaitse. Mutta täytyykö sitä lupaa kysyä. Auto, vessa tai varattu kyltti työhuoneen ovessa natavat mahdollisuuden vaikka edes 15 min päiväunosiin.

    VastaaPoista
  8. Väsyneenä työssäolo on kurjaa. Jos muu ei auta niin miten olisi pieni määrä nukahtamislääkettä tai melatoniinia työviikkojen aikana?

    VastaaPoista
  9. Suosittelen melatoniinia myös, työviikolla nukun sillä paremmin kuin koskaan :-)

    eikka

    VastaaPoista
  10. Heh heh, vielä tänäänkään en päässyt kokeilemaan työssä nukkumista, mutta toivossa on hyvä elää:)

    Tuo melatoniini, mistä sitä saa? Menen maanantaina työterveyslääkärille, voisin pyytää siltä. Uni- ja nukahtamislääkkeitä olen vastustanut omalla kohdallani kovasti, kun kerran vapaalla osaan nukkua. Kun nyt jo syön kuusi nappia päivässä erilaisia rohtoja pysyäkseni työkykyisenä, niin pistää niin vahvasti hanttiin tuo. Mutta melatoniini on kuitenkin luonnollinen juttu, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  11. Yliopiston apteekista heidän omana valmisteenaan, tavallista melatoniinia ei ole kaupallisena valmisteena. Soita jos on tarpeen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...