Paradiso

Vieraita tulossa perjantai-illaksi, kauppaan pääsee vasta neljän jälkeen, ja kaiken pitää olla nopeasti valmista. Mitä ihmettä sitä keksii? Mieleen pulpahtaa monta kevättalveen sopivaa ruokaa, mutta kaikki ovat liian työläitä ja monimutkaisia perjatai-illaksi, kun aikaa on vain reilu tunti. Pitää keksiä jotakin, jota on kokeiltu ennenkin ja hyväksi todettu: paratiisipasta!

Tämä mutkaton hyvänmielenruoka löytyy kierrekansivihkosta, johon olen kerännyt Gloriasta leikattuja aarteita yhdeksänkymmentäluvulta. Ruokia, joita on keitelty ensin moneen kertaan reseptin antajien keittiössä ja sitten moneen kertaan nautittu meilläkin ystävien kanssa. Tämä on juuri yksi niistä ikisuosikeista. Ohjeen lehteen on aikanaan antanut kuvanveistäjä Laila Pullinen, mutta ihan tavallinen italialainen klassikkohan se on. 

Ainekset ovat halpoja, mutta niitten pitää olla hyviä. Siihen italialainen ruoka perustuu: yksintertaiseen kokkaukseen erinomaisista raaka-aineista. Tämän olen juuri lukenut Saku Tuomisen BASTA! -kirjasta, joka muuten on niin ihana, että on ihan pakko ostaa itsellekin.

PARATIISIPASTA

neljälle

Tortellineja tai rigatoneja, muukin käy, mitä nyt kaapissa on.

100 g pekoniviipaleita

1 purjo

valkosipulia maun mukaan

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

puoli pussia vihreitä herneitä, tai tuoreita, jos on saatavilla

1. Laita kuivapasta kiehumaan suolaveteen ja valmista sen kypsyessä kastike.
2. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja purjo renkaiksi. Paista pekonia hitaasti pannulla, lisää sitten purjot ja pilkottu valkosipuli. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä ja hauduta hetki purjoja pehmeäksi. Ihana tuoksu pökerryttää jo tässä vaiheessa!
3. Kaada pannulle kerma ja kiehauta. Lisää lopuksi herneet ja kuumenna taas.
4. Rouhi mausteeksi mustapippuria ja maista suola.
5. Valuta pasta ja siirrä tarjoilukulhoon. Kaada päälle puolet kastikkeesta ja sekoita pastan joukkoon. Kaada sitten loput kastikkeesta ruoan päälle ja rouhi vielä päälle mustapippuria.

Itse tykkään juoda tämä kanssa keskitäyteläistä italialaista punaviiniä, ei mitään kallista.

Viime tipassa muistin ottaa kuvankin.

Tämän ruoan ehtii tehdä vaikka syöjien odotellessa, kun alkuruoka on syöty. Pasta kypsyy nopeasti, varsinkin tuorepasta.  Vaikka vihaan läskiä sen kaikissa muodoissa, on tällä kertaa hieno homma, jos saa ostettua kaupasta hyvää savukylkeä. Sen maku yhdessä valkosipulin, tuoreen purjon ja herneiden kanssa on kerrassaan herkullinen! Kerman voi jättää poiskin, ja käyttää vähän enemmän oliiviöljyä.

Jälkkäriä en sen kummemmin ehtinyt ajatella, mutta Ben & Jerry's hoiti sen puolen hienosti.

P.S. Inhoan noita sanavahvistuksia, jotka ovat muuttuneet nyt jotenkin vaikeasti luettaviksi. Välillä saa ihan tosissaan tavata, mikähän kirjain olisi kyseessä. Olin IHAN varma, että olin laittanut sanavarmistuksen pois omasta blogistani jo kauan sitten. Nyt tarkistaessani asiaa huomasin, että on se vaan minullakin päällä. On varmaan mennyt uudestaan päälle jossakin päivityksessä. 

Mutta ei ole enää!

Kymmenen asiaa, jotka ilahduttavat

Sain Inalta taannoin haasteen kertoa kymmenen asiaa, jotka ilahduttavat mieltä ja tuottavat mielihyvää. Piti odottaa päivää, jolloin olen tarpeeksi hyvällä tuulella miettiäkseni asiaa.

 

Nämä asiat tekevät ainakin iloiseksi:

1. Aamu-unet viikonloppuisin aamiaisen ja lehdenluvun jälkeen, parhaat unet ever.
2. Koira, joka köllähtää yöllä selkää vasten tai viestii omalla eloisalla tavallaan.
3. Kun keksin onnistuneen tavan kuvata jotakin.
4. Kamerakurssin käyminen on ollut tämän lukuvuoden viikottainen ilo.
5. Värit, sesongin mukaan. Nyt kaikki kirkkaat ja keväiset.
6. Ihmiset, usein tapaan ihmeen kivoja nuoria ihmisiä. Työssä tämä on suurin ilo.
7. Kun huomaan, miten ihania ihmisiä lapsistani on tullut. Oman miehen naaman näkeminen ilahduttaa myös mukavasti.
8. Kosmetiikan hypistelyä ei voi sivuuttaa: uuden huulipunan hankinta ilahduttaa satavarmasti! 
9. Terveys ilahduttaa, se ettei juuri nyt ole mitään huolenaihetta.
10. Vapaus, riittävä oma aika, kohtuullinen toimeentulo ja mahdollisuudet, vaikka niitä ei sen kummemmin käyttäisikään. 

Mietipä omat kymmenen!

Pikapullaa

Jos haluat olla kerrankin herttainen pikkurouva, joka odottaa töistä palaavaa miehistä breadwinneriään tai koulusta palaavaa jälkikasvuaan kahvin kanssa, tässä sinulle nopea pikapullan ohje. Eihän ole mitään kodikkaampaa kuin ovelta tulvahtava pullantuoksu. Tai meillä ovesta syöksyy kyllä ennen pullantuoksuakin ensin musta salama nimeltä Vilma.

Löysin tämän ohjeen tänään Herkku & Koukusta Kanelipuffan nimellä, ja ohje on kuulemma alunperin kotoisin Omenamintulta. Hän postasi nämä aamiaisherkkuna, jolla saa syöjät ylös. Voisikin vaikka kokeilla viikonloppuvieraille. 

Annos on tässä puolitettu kahdelle, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja taikinat lätkäisty kerroksittain kanelisokerin kanssa vuokaan ilman koristeluja. (Ei tullut edes mieleen, enkä tullut muutenkaan ajatelleeksi ulkonäköä, kuten huomaa.) Sokerin määrää en puolittanut, eikä näistä sittenkään tullut kovin makeita. Mutta hyviä tuli!

Nopeat pullamuffinit 

4-6 kpl

taikina: 

2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria

½ tl kardemummaa

½ dl pullomargariinia, öljyä tai sulatettua voita
1 dl maitoa
½ kananmuna (loput haarukalla sekoitetusta munasta voi käyttää voiteluun)

täyte:
½ tl kanelia
½ dl fariinisokeria
½ - 1 rkl  pullomargariinia tai voita sulatettuna
kananmunaa voiteluun
mantelirouhetta pinnalle

1. Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet kulhossa.
3. Sekoita pienessä kulhossa rasva, maito sekä muna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita varovasti pehmeäksi taikinaksi.
4. Annostele puolet taikinasta paperisiin vuokiin tai muffinipellin voideltuun syvennykseen.
5. Sekoita täytteen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle.
6. Jaa loppu taikina täytteen päälle.
7. Voitele munalla, ripottele pintaan mantelia ja paista pullien koosta riippuen 12-20 minuuttia.

Pieniä, nopeita ja kevyitä. Nämä pullat ovat siinäkin mielessä pikapullia, että ne menivät heti!

Päivän annos ultraääntä, fluoria ja silikonia

Kävelin päivällä reippaasti kasvohoitoon. Tahti oli hyvä, kun oli jotakin mukavaa tiedossa. Tuuli oli navakkaa, mutta tuli sopivasti selän puolelta. Pientä raekuuroakin yritti, juuri sen verran, että maassa näkyi valkoisia pikkurakeita jään päällä.

Siinä lompsiessa ajattelin, että on minullakin silikonit. Yhdet on rintaliiveissä nänninsuojana ja toiset varpaitten välissä hoitamassa vaivasenluuta. Kolmas silikoniputki suojaa vasaravarvasta. Aika säälittävää.

Ihon käsittely oli tällä kertaa lyhyehkö, mutta ihana. Ultraäänipuhdistus ei tuntunut missään. Lehmuksenkkukkanaamio tuoksui aivan kesältä ja saatoin melkein kuulla kärpästen ja mehiläisten pörinää puissa. Lähempänä kesää varaan sitten jonkun kunnon hoidon. Ajattelen, että olen ansainnut sen.

Kävin välillä päiväkahvilla kirjastolla. Siihen sattui muutama kollega seuraksi. Olivat menossa kuuntelemaan Raisa Caccioatoren luentoa jostakin. En jaksanut yhtään kiinnostua aiheesta, kun olen vapaaviikolla. Vähän se nauratti itseänikin: ennen olisin ilman muuta mennyt kuuntelemaan edes alkua. Nyt paneuduin mieluummin Elle interiöriin ja Kamera-lehteen ja painelin sitten hammashoitoon. 

Suu auki! 

Suuhygienistin ultraäänipuhdistus tuntui paljon enemmän kuin kosmetologin. Nyt ei edes ollut paljon hammaskiveä eikä ollenkaan ientulehdusta, kuten vuosi sitten, mutta silti vihloi. Vihlonta oli muutenkin syy koko käyntiin, varsinkin kylmä ja kuuma vihlovat. Tehokkaan fluorikäsittelyn jälkeen se helpotti heti. Sain ohjeet jatkofluorauksiin kotona ja ksylitolipastillien käyttöön aterian jälkeen. Sensodyne-tahna on ollutkin jo vuosia ainoa, jota voin käyttää.

Mikäs siinä sitten. Nyt on taas muutama asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja jopa päivän kävelyannoskin tullut täyteen. Ei tullut mieleenkään lähteä enää vastatuuleen kotimatkalle, vaan Jyväskylän Liikenne sai hoitaa kuljetuksen.

Kotonahan odotti Longue Dog

Kuvat: Puuhevonen ja koira Kirsi Tapperin teoksia, muut Veikko Hirvimäen kollaasista. Kuvat napsittu pikkukameralla Jyväskylän taidemuseossa.

Muotoja

Jatkan vieläkin näillä mieltäni sykähdyttävillä kuvilla Oulusta, vaikka johan tässä on toista viikkoa oltu kotonakin. En ole ottanut uusia kuvia eikä toisaalta ole muutenkaan oikein mitään postattavaa.

Maanantaipäivä on mennyt ulkoillessa ja nukkuessa, kuten vapaa alkuviikko aina menee, eli huomaamatta. Huomenna sentään menen kasvohoitoon ja suuhygienistille. Sain peruutusajan kunnalliseen hammashoitoon seuraavaksi päiväksi! Tavallisesti odotusaika on ollut puoli vuotta.

Oulun taidemuseo sijaitsee kauniissa vanhassa teollisuusrakennuksessa Ainolanpuiston laidalla, ja alunperin se on ollut Åströmin nahkatehtaan pääkonttori. Myöhemmin tässä on toiminut yliopiston kirjastokin. Kun olin pieni, kävelin tästä ohi äidin työpaikalle kaapelitehtaan konttoriin. Siksi kai tämä rakennus on minulle niin  tuttu ja mieluinen.

Taidemuseolla tulee käytyä aika usein Oulunreissuilla, eikä koskaan kannata ohittaa kahvilaa. Se on toisessa kerroksessa vähän piilossa, mutta etsimisen arvoinen paikka. Silmä lepää eleettömän mustavalkoisessa sisustuksessa ja kauniissa leivonnaisissa.

Näyttelyitä tulimme katsomaan, mutta kameraani tallentui jotakin vielä mielenkiintoisempaa.

Orkideaa ruudun täydeltä, ja mää

Sunnuntaipäivä on mennyt pitkästä aikaa pienessä päänsäryssä. Onneksi ehdin aamulla ottaa ensimmäiset särkylääkkeet ajoissa, niin kipu ei ehtinyt päästä niskan päälle. Tai no, siellä niskassa se kyllä on joka tapauksessa. Kyse ei ole silti mistään dagenefteristä, sillä alkoholinkäyttöni on käynyt tosi vähäiseksi.

Olin perjantaina ystävien kanssa katsomassa Artist-elokuvaa ja sen jälkeen syömässä. Tilasin ruoan kanssa yhden lasin viiniä ja muuten nautin vettä. Kuivaksi on suu käynyt! Elokuva oli muuten ihan mainio ja kiva katsottava, vaikka ihan vähän jäin kaikkia niitä Oscareita ihmettelemään.

Lauantaisin en kotona juo enää mitään, en yksinkertaisesti halua. Pidän viineistä ja viinin juomisesta, joten välillä on mukava tavata ihmisiä ja nauttia yhdessä illallisella hyviä juomia.

Mennyt työviikko oli kiva eikä missään nimessä raskas, mutta olen siitä huolimatta kovasti levon ja vapaan tarpeessa. Ihmettelen vähän, onko kyse vain asennoitumisesta, vai voinko tosiaan olla näin jaksamaton? Jos tietäisin, että olen jatkuvasti töissä, suhtautuisinko toisin? Kauanko kestäisin? 

Näitä mietin, kun osa-aikaisuus voi kohta olla katkolla. Tai sitten jatkuu.

Merenrannalla

Nallikarin uimarannalla pitää aina joskus päästä käymään, niin kesällä kuin talvellakin. Pitkä ja matala ranta on lapselle maailman ihanin leikkipaikka, mutta aikuisen pitää kahlata tosi pitkälle, ennen kuin pääsee uimaan. Toisaalta takaisin tullessa voi lillua käsipohjaa niin pitkälle, että vatsa ottaa kiinni. Nyt onkin ehtinyt vierähtää muutama vuosi, kun viimeksi olen ollut täällä kesällä uimassa.

 Mäkisessä Keski-Suomessa asuvana tämä merenrannan tasaisuus näyttää minusta ihanalta. Tuolla on varmaan kiva hiihtääkin, kun ei tarvitse pelätä mäkiä.

Lumilinnaan ei nyt ehtinyt lähteä tutustumaan.

Turisteja tulilla. Olisiko lumikengät pystyssä hangessa.

Minähän olin Oulun Edenissä kuntoremonttilomalla elokuussa 2007. Piti ihan tarkistaa Omenapuun alta,  minne siitä silloin kirjoitin. Lämpiminä kesäpäivinä merenranta ei ole ollenkaan hullumpi paikka. Illatkin olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Ja se runsas liikunta oli ihanaa, paitsi kävelytestit, joista en tykkää ollenkaan. Saan aina penikkataudin jalkaan.

Voiko söpömpiä uimakoppeja ollakaan!

Panna cotta ja raparperihilloke

Panna cotta on aivan sairaan hyvää! Siinä on vain yksi vika: panna cotta tarkoittaa keitettyä kermaa, ja meitsihän laihduttaa melkein aina. On siis pitänyt kehitellä vähän vähemmän kermaisia versiota, jolloin lopputulos on saattanut olla hyydytettyä piimää. Mutta tämä ei ole, vaikka vähän kevennettyä onkin. Tämänkertainen syntyi näin:

Kevennetty panna cotta   4-6 annosta

3 dl maitoa

1 dl sokeria

1 vaniljatanko

4 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

Halkaise vaniljatanko ja vedä siemenet veitsellä irti. Kiehauta maito, sokeri, vaniljatanko sekä siemenet. Sekoita joukkoon kylmässä vedessä liotetut liivatelehdet. Jäähdytä neste kattilassaan, joka on asetettu kylmällä vedellä täytetyn isomman kulhon päälle.
Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita jäähtyneen maidon joukkoon.

Huuhtele kuusi kahvikuppia tai muuta sopivaa vuokaa kylmällä vedellä. Jaa massa kuppeihin. Kauho oikein pohjia myöten, että saat myös pohjaan painuneet vaniljansiemenet mukaan.

Anna sitten kuppien hyytyä jääkaapissa pari tuntia.

Kasta kupit sitten kuumaan veteen ja irrota hyytelön reunaa hiukan veitsellä yläosasta. Kumoa kupit lautaselle. Koristele jälkiruoka marjoilla ja kastikkeella.

Raparperihillokkeestani tuli vähän turhan hapanta. Keitin vajaan litran pussillisen pakasteraparperia ja desin sokeria. Olisi varmasti saanut olla enemmän sokeria. Maustoin kanelilla ja kardemummalla. Jäähdytettynä hillokkeesta tuli minusta raikkaan makuista, mutta kyllä siinä välillä naama välillä vähän vääntyi. Joku lempeä tuoremarjakastike olisi varmasti toiminut paremmin.

Aurinkokävelyllä Ainolanpuiston ympäri

Tuiran uimaranta

Lohiportaat

Joenrantaa