Köpiskierros vesibussilla

Postikorttikuvia, mutta ei voi mitään. Kööpenhaminan Nyhavn vaan on niin postikorttimaisen kaunis ja idyllinen paikka! Kestättekö nyt pitkän kuvapläjäyksen tunnin pituiselta vesibussikierrokselta? Tykkään käydä veneretkillä, koska niillä näkee kaupunkia vähän eri kulmasta kuin kävellen, ja saa samalla lyhyessä ajassa jonkinlaisen kuban paikasta. Onneksi on aurinkoista ja lämmintä, ja sopiva viileä tuuli mereltä päin. Hyppää kyytiin!

Suomalaiseen vaaleuteen tottuneena ihastelen hirveästi näitä värikkäitä taloja.

Aina vaan paranee!

Tämä upea talo on hotelli.

Oli vissiin oopperatalo, vastapäätä kuninkaanlinnaa.

Joku puolustuslinnake selvästi. Tanskalaisten menestys viime sodassa oli aika huono. Maa valloitettiin parissa tunnissa ja miehitys kesti viisi vuotta. Mutta nätti linnake!

Pieni merenneito. 

Kovasti virallisen näköinen paikka, mikä lienee.

Vanhaa ja uutta, ja kontrasti toimii!

Tää vaan on niin upea!

Amalienborgin linna. Ei mikään pahannäköinen vene tuossa edessä.

Näinpähän edes talon.

Tällaisilla retkillä löydän itsestäni pienen rasistin. Minusta nämä aasialaiset turistit ovat ihan tomppelin näköisiä. Luulisin heitä kiinalaisiksi. Jos menisin itse Kiinaan, herättäisin luultavasti samanlaisia ajatuksia.

Eiköhän tämäkin ole Slottsholmen ja Christiansborgin linna, toiselta puolelta.

Kanavia täälläkin on, vaikka osin keinotekoisia. Vai ovatko ne muuallakin? 

Vasemmalla Börsen 1600-luvulta, ja tuossa oikealla on se Vallan linnake, Borgen eli Christiansborgin palatsi Slottshomenilla. Sieltä maata hallitaan. Paikalla on kuulemma ollut linna jo noin tuhat vuotta.

-Mitenkähän muuten Brigittelle käy?

Tämä on varmaan raatihuone yhdeltä sivulta.

Vastustamattoman ihana rakennus.

Hiekkaveistoksia, jonkun kilpailun satoa.

Tätä sanoisin rumankauniiksi.

Ja takaisin lähtösatamaan. Kannattiko lähteä mukaan?

Opettelin uuden kamerani säätöjä pikaisesti viimeisenä iltana ennen matkaa. Kaikki kuvat otin sitten automaattisäädöillä, paitsi vastavaloon otetut siihen tarkoitetulla ohjelmalla. Olen kovin tyytyväinen kameran jälkeen, sillä saa selvästi parempia kuvia kuin pikku-Ixuksella.

Kesäkuu!

Koirakierroksella korttelin ympäri puhelimeen tallentuneita kukkijoita

Pyrähdän nyt täältä satumaisen ihanista kesäsäistä muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan. Toivon että tuuria riittää sillekin reissulle, ei nimittäin ole koskaan tarvinnut pahemmin sateista ja kylmästä matkoilla kärsiä. Ainakin ennuste näyttää hyvältä, ei liian kuumaltakaan. Niihin kuumiin paikkoihin en haluakaan kesällä.

Mainitsemisen arvoisen mahdollisesta sateesta tekee se, että elämäni ensimmäisellä parin viikon Euroopan-kierroksella 16-17 -vuotiaana satoi kaatamalla ainakin Tukholmassa, Köpiksessä, Amsterdamissa, Pariisissa ja varmaan vielä Kölnissäkin. Ehkä sentään vain ajoittain, koska leirintäalueilta jäi ihan hyvät muistot, kuten tietysti koko matkastakin. Parhaiten jäi mieleen kaatosade. -Oli muuten liikkeellä kokonainen bussilastillinen nuoria Oulusta.

Aiemminkin olen varmaan maininnut, että olen huolellinen pakkaaja. Ennen stressasin kovasti koko touhua, ja ensimmäinen päivä perillä saattoi mennä ihan harakoille migreenin kourissa. Nyttemmin olen oppinut jotakin ja jätän kaiken viime tinkaan. Vanhan listan mukaan keräilen viimeisenä päivänä tavaroita, ja kaikki käy hi-taas-ti. Sommittelen asuja ja  yhdisteltävyyttä, ja sopivasti on yleensä ollut mukana. Plus vähän liikaa.

Eikö ole ihmeellistä, että on jo kesäkuu!

Tötteröllä

Lämpimän päivän päätteeksi hurautimme eilen illalla satamaan jäätelölle. Ja autolla tietysti, että koirakin pääsi mukaan. Jotenkin aurinko piiloutui juuri silloin pilvien taakse ja näytti hetken jopa siltä, että voisi alkaa sataa. Ei satanut, vaan satoi vasta tänään iltapäivällä, ja satoi jopa jonkin aikaa. 

Ostimme pienet tötteröt, joissa oli valtava pallo mango-melonijäätelöä. Mietin, mikähän se iso pallo olisi ollut, potkupallon kokoinen? Eikä tämä ole valitus, voisin nimittäin hyvin syödä sen potkupallonkin mangomelonia, niin ihanan kesäistä se on! Kävelimme sitten tötteröitämme nuoleskellen rannalla ja laitureilla. Siellä oli paljon muitakin nauttimassa lämpimästä illasta ja kaikki penkit olivat täynnä. Oli ihana nähdä niin paljon eloa ja kuhinaa ympärillä.

Matkalle varustautuminen on edennyt vain sen verran, että olen ostanut kaksi pientä Köpis-opaskirjasta, kummallekin oman. En ole edes avannut niitä vielä. Ehkä minusta tosiaan on tullut Helena Petäistön kuvailema heinäsirkka, kuten tavoitteeni on ollut. En halua lukea etukäteen kaikkea mahdollista ja tehdä listaa paikoista, joissa on ehdottomasti käytävä. Ja sitten tuli hännän alla rientää perillä. 

Olen huomannut, että yksi kohde päivässä riittää ja loppu aika vain nautitaan elämästä, ja no, kaupoista.

Hilja-line on suosikkini pienten laivojen joukosta. Se on niin sympaattinen paatti, että olisi kiva päästä joskus ajelemaan sillä. 

Potkurilla varustettuja saunoja ja kylpylöitä on useampikin.

Hyvää viikonloppua!

Orvokki, lehdokki, ohjekirja ja moni muu

Otin eilen illalla pihalla vähän kuvia sen jälkeen, kun olin kantanut kuusi  kastelukannullista vettä kukille. Sekalainen seurakunta orvokkeja kukkii  laatikoissaan hullun lailla, vaikka aurinko paistaa nykyisin pihaan aamusta iltaan. Kolmen rivitalon rajaamalta alueelta kaadettiin talvella yhteensä yksitoista puuta, muun muassa meitä varjostavat suuret kuuset. Siihen jäi vielä iso omenapuu, iso vaahtera ja isoksi kasvava terijoensalava. Nyt sitten kylvetään valossa ja ihmetellään, ettei täällä ennen tämännäköistä ollut.

Niin kuin näkyy, en vielä hallitse tarkennusta enkä paljon muutakaan tästä laitteesta. Asiaa ei yhtään helpota se, että kamerassa ei ole etsintä, vaan katsotaan näyttöruutua. Siitä on vaikea nähdä aurinkolaseilla tai auringossa ja ylipäätään rilleillä. Yleensä tiiraan rillien yli. Automaatilla siis vielä mennään. Aluksi pitäisi löytää valotuksen +/- säädin.

Ohjekirjat tulevat nykyisin cd-levyllä omalle koneelle ladattavaksi tai ne imuroidaan verkosta. Se on periaatteessa ihan hyvä systeemi, mutta kuvaajalle ei kovin käyttäjäystävällinen. Olisi mukavampi pitää ohjekirjaa mukana ja katsoa asia kerrallaan juttuja uudesta laitteesta, kuten olen ennenkin tehnyt. iPhone oli ensimmäinen laite, jonka ohjeita en lukenut ollenkaan, mutta se on toisaalta niin käyttäjäystävällinen, ettei niitä tarvinnutkaan. 

Suurin osa kasveista on valittu varjoon sopiviksi ja mahdollisimman vähän hoitoa vaativiksi, kuten kuunliljat, angervot, nauhukset ja varjonpuolella rinteessä kasvavat saniaiset. Ne kaivoin maahan pari vuotta sitten ja unohdin kokonaan kastelun. Onneksi jäivät henkiin, tai sitten oli kostea kesä.

Ensimmäinen lomapätkä

Tämän kesän ensimmäinen kesäloma alkoi tänään. Kestoa sillä on tosin vain kolme päivää, mutta yhdistettynä sitä seuraavaan vapaaviikkoon se tuntuu kyllä oikealta lomalta. Näihin upeisiin keleihin yhdistettynä se tuntuu  uskomattoman hyvältä tuurilta. Täällä kun on tottunut suhtautumaan kesäsäihin aina pienellä epäilyksellä, niin ajattelen nytkin, että kesä tuntuu menevän ihan kuin pikakelauksella. Entä jos se tätä vauhtia  on siis kohta jo ohi. Eikä ole vielä edes kesäkuu.

Sain hakea maanantaina uuden kompaktikamerani Prisman pakettiautomaatista. Se tuli siis muutamassa päivässä täältä. Olen hyvin innoissani, mutta en ole vielä ehtinyt oikein tutustua kameraan ja sen mahdollisuuksiin. Tämänkertaiset kuvat ovat siis vanhempaa satoa. 

Postin jatkuvien muutosten joukossa on ihan hyviäkin juttuja, kuten nämä markettien pakettiautomaatit. Koska muutenkin käyn autolla ruokaostoksilla, on loistava juttu hakea ja lähettää paketit samalla automaatista ilman jonotusta. Keskustan postissa kun joutuu seisomaan parikymmentä minuuttia, eikä siellä ei ole edes istumapaikkoja. Hätäisellä nykyihmisellä ei ole muka aikaa sellaiseen. Varsinkin joulun aikaan oli mennä hermot, kun hain erilaisia verkkotilauksia postista.

Mies alkaa nyt jokailtaiseen tapaansa katsoa Doctor Who:ta, joten minä joudan kantamaan vettä ulos. Yksi sadepäivä jossakin välissä ei olisi yhtään hullumpi idea. Illemmalla on sitten pitkä liuta minun lemppareitani telkkarissa.

Haastelua aiheesta ja sen vierestä

Rouva Pioni heitti pari viikkoa sitten haasteella ja päätin nyt vastata siihen. Voisit itsekin napata tästä kysymykset mukaasi ja vastailla niihin ajan kanssa.

11 asiaa minusta:

1. Ajatukseni kulkee nopeasti poukkoillen sinne ja tänne. Teen usein kotona montaa asiaa vuorotellen, niin en ehdi kyllästyä. 
2. Häpesin nuorena sitä, että tykkäsin niin paljon CCR:sta. Se ei oikein sopinut proge-imagoon.
3. Pidän pyykinpesusta.
4. Olen aina pitänyt jumpasta ja kuntosalista.
5. En silti käy kummassakaan.
6. Olen vanhempieni kolmas lapsi, mutta ensimmäinen, joka jäi henkiin.
7. Kaipaan takavuosien kiertäviä sähköpostivitsejä, oli kiva naureskella niille kesken työpäivän.
8. En pidä pelaamisesta ja korttitaitoni riittävät juuri ja juuri uno-tasolle.
9. En ole koskaan käyttänyt ylioppilaslakkia vappuna.
10. Olen jouluihminen.
11. Tavarani ovat aina järjestyksessä.

Rouva Pionin kysymykset:

1. Kevät, kesä, syksy vai talvi?
Kyllä talvi on minun vuodenaikani.

2. Laajalla joukolla, pienessä piirissä vai lähes yksin?
Tarvitsen paljon itsekseni oloa ja tilaa ympärilleni. Työtä teen mielellään yksin ja pienessä yksikössä, mutta hauskanpitoa pienessä piirissä, kiitos!

3. Sielunmaisemasi, jossa viihdyt, jonne palaat?
Tuttu metsä. Järvenranta. Viitajärven mökki ja Muojärven mökki, joita ei enää ole.

4. Äänimaisema, jonka äärellä elvyt?
Elävä musiikki, esimerkiksi teatterissa. Jostakin syystä en käy enää konserteissa. Kesällä olen tosin menossa katsomaan Patti Smithiä.

5. Väri, jota sinulla pitää olla lähelläsi?
Vadelmanpunainen ja mustikansininen ovat omia värejäni, samoin violetti. Grafiitinharmaa sykähdyttää ja pukee. Musta ja valkoinen ovat ikuisia, samoin hiekanruskea.Juuri nyt houkuttelee sitruunankeltainen.
Kotona haluan kuitenkin pitää niukan seesteiset värit.

6. Tuoksu, jonka haluat tuntea?
Olen hulluna patsuliin, bergamottiin ja sitruksiin. Luonnossa parasta on kuivan kangasmetsän tuoksu kuumana kesäpäivänä.

7. Taito, jonka haluaisit?
Olisi aika kiva osata itse rakentaa jotakin ja remontoida kotia.

8. Muisto, joka palaa mieleesi hyvänä?
Vauvat. Pikkulapset. Se valtava ilo, jonka lapsista sai, sitä muistelen usein, ja muistelemme miehen kanssa yhdessäkin.

9. Haluaisit unohtaa?
Häpeän monia tekojani, jotka liittyivät omaan kehittymättömyyteeni.

10. Jos olisit kukka, mikä olisit, missä kasvaisit?
Olisin vaikka kissankello, sitkeä sissi, joka toisi iloa ja kauneutta tienreunassa ohikulkijalle.

11. Jos olisit puu, mikä olisit, missä kasvaisit?

Voisin olla omenapuu.

Kuvat ovat blogista aiemmilta vuosilta.