Yllätysloma

Huomasin yllättäen eilen illalla, että maanantaina onkin lomapäivä.  Oli muuten mukava yllätys. Alunperin lomaa piti olla useampikin päivä, mutta työkalenteria katsellessa päätin siirtää loput toukokuulle, että selviän tämän kuun töistä vähän paremmin. Unohdin sitten samantien koko asian.

Kiva päivä sujui yhtä nopeasti kuin muutkin vapaapäivät: omalla painollaan. Onneksi ehdimme Vilman kanssa ulos ennen sateen alkamista. Näimme ensimmäiset leskenlehdetkin keltaisine nuppuineen puskemassa esiin juuri sulaneelta tienpientareelta. 

Ja nyt on sitten siirryttävä taas yöeläjästä työeläjäksi. Ei elokuvien katselua  yksin tallennuksesta eikä myöhäisillan ylimääräisiä välipaloja. Ei koukuttavan vaikeita  sudokuja iPadilla; nekin ratkeavat paljon helpommin yöllä kuin päivällä. Olen aina ollut armoton illantorkku, mutta nyt nautin alkuyön valvomisesta. Tämä olkkari on oma tilani, oma huoneeni. Mies hallitsee työhuonetta ja makuuhuonetta, myös siten, että hän sanelee, milloin lukulamput sammutetaan. Täällä kukaan ei narise.

Ohjaan nyt itseni kuitenkin suihkuun ja nukkumaan lähes ajoissa. Hyv' yötä!

Passikuvassa, into kateissa

Kävin eilen passikuvassa. Näytin siinä ihan itseltäni, niin sanoi illalla mieskin, jolle kuvaa esittelin. Näytin siinä myös päivälleen ikäiseltäni. Se oli siis ihan epäonnistunut kuva. Edellinen passikuva oli otettu viisi vuotta sitten ja siinä näytin ainakin vähän nuoremmalta ja reilusti  freesimmältä. Nykyisin otetaan rillit pois, mikä on ihan hyvä asia tunnistamisen takia, mutta ei välttämättä ulkonäön kannalta. Onneksi sormenjälki sentään riittää tarkemmaksi tunnisteeksi, ei tarvita alastonkuvaa. Vaikka voisihan sitä tietysti laskea raskausarpia ja leikkausarpia.

Poliisin lupapalveluihin pitää nykyisin varata aika netistä ja ensimmäinen vapaa aika olisi ollut vasta toukokuun toisella viikolla, siis kuukauden päästä. Ehdin jo säikähtää, ennätänkö saada uuden passin ennen kesäkuun alkua. Onneksi sinne avattiin juuri silloin joku ruuhkanpurkaja ja sain ajan seuraavalle päivälle. Ja sen uuden passin saakin nopeasti reilussa viikossa, vaikka olin muistellut jotain noin puolestatoista kuukaudesta. Se oli kai kauan sitten.

Minnekähän on muuten kadonnut meikäläisen bloggausinto, onko näkynyt? Olen ollut jo monta päivää kotona viikonloppureissun jälkeen, mutta ei ole ollut oikein asiaa eikä juuri uusia kuviakaan. Kamera on saanut rauhassa kerätä pölyä makuuhuoneen lipastolla, mikä on ihan tyhmää sekin, pitäisi siirtää se kaappiin tai kameralaukkuun. Kännykkäkuvia ei viitsi täällä esitellä, mutta naamakirjaan ne riittävät vallan hyvin. Siellä on sitten tullut enemmän seikkailtua.

Kaksi ylintä kuvaa Marita Liulian näyttelystä muutama vuosi sitten.

Kruunuvuokko ja uudet rillit

Näin on viikko taas hurahtanut töitä tehdessä. Kiva työviikko, päivät eivät ole venyneet tällä kertaa, ja olen päässyt neljän pintaan lähtemään kotiin. Siitä huolimatta illat on menneet sohvalla nukkuen ja televisiota katsellen. Eilen tosin lähdin hakemaan uusia silmälasejani optikolta ja sitten vielä etsimään tuliaisia viikonlopun kyläpaikkaan.

Harvoin on käynyt niin, että prillit istuvat suoraan nenälle kuin olisivat siinä aina olleet, ei tarvinnut edes korjata sankojen asentoa korvien takaa. Sen sijaan joka kerta huomaan, että hyvältä näyttävät pokat muuttuvat pöljännäköiseksi, kun niihin istuttaa oikean vahvuiset linssit. Niin nytkin. Mutta siis hyvät on, olen tyytyväinen: näillä näkee paremmin kuin edellisillä.

Tämä herkkä ja hienostunut kukka on oikealta nimeltään Anemone coronaria eli kruunuvuokko. Etsin nimeä Wikipediasta, koska olen kuullut aina vain nimen anemone. Wikin mukaan se on leinikkikasveihin kuuluvien vuokkojen sukunimi. Vai onko?

Pääsiäispyhien pysähtynyttä tunnelmaa

Aamulla mies sai tekstiviestin nuoremmalta pojalta pohjoisesta, että joku on yöllä peruuttanut ison lommon iskän auton etupuskuriin. Muutaman syvän hengityksen jälkeen, juuri ennen kuin herne menee nenään ja sydän pysähtyy, hän tajusi, että aprillia! Täydestä meni, molemmille.

Muuten rauhallista. Ihanaa ulkoilua lämpimässä auringonpaisteessa, kuten varmaan koko maassa. Kerta kaikkiaan ihana ilma. Kyllä nyt kestää taas muutaman huhtikuisen räntäsateenkin. Tänä pääsiäisenä en kuunnellut kertaakaan Requiemia, koska se sopii minusta vain räntäsateeseen.

Iloa ensi viikkoonkin!

Pääsiäispäiviä

Meillä vietetään pääsiäistä yllättäen kaksin kotona. Se ei kuitenkaan tunnu niin kummalliselta kuin etukäteen kuviteltiin; ei pääsiäinen sentään mikään joulu ole. Joulu kaksin kotona olisi kyllä kova pala, olen ajatellut, että silloin pitäisi lähteä Lappiin tai tehdä jotain muuta eksoottista. Heti eilen meillä olikin ystävät kylässä, joten pyhänvietto alkoi oikein mukavissa merkeissä.

Kävin viime viikolla tutustumassa Toivolan Pääsiäispihaan, josta on tarkoitus tulla uusi perinne tänne. Se näytti vetävän hyvin ihmisiä ja tarjolla oli taas monenlaista ihanaa käsityötä. Yllä on Sirpa Hasan pääsiäismunia, luulisin, mutta noiden hurmaavien linnunpönttöjen tekijää en muista. Ostin kahdet korvakorut, toiset liilat kukat uusiin rilleihini (joita yhä odotan saapuvaksi) ja toiset vadelmanpunaiset pallot, jotka sopivat hyvin päätelasieni kanssa. Piti leikkauttaa tukkaakin lyhemmäksi, että korvakorut näkyvät.

Niin viehättäviä kuin pääsiäismunat ovat, en voi hankkia niitä. Sain kerran äidiltäni lahjaksi kauniisti maalatun tummansinisen puumunan. Se pyöri meillä joka puolella ja etsi paikkaansa, ja majailee nyt piironginlaatikossa. En osaa pitää koriste-esineitä esillä. 

Ihanaa että on vielä kaksi pyhäpäivää jäljellä!

Aurinkoappelsiinit

Tässä on yksi räiskyvän värinen ja superhelppo jälkiruoka kevääseen:  Bombay Orange. Löysin näitten aurinkoappelsiinien ohjeen Kaikki äitini reseptit -blogista, ja se on kuulemma alunperin kotoisin Gordon Ramsaylta. Nyt saa enimmäkseen late-lajiketta appelsiineista, ja ne oikeastaan sopivat happamina tähän hyvin, kun kerran sokeria pinnalle sirotellaan. Kuvista näkee, miten olen taas innostunut liioittelemaan granaattiomenan siementen kanssa, niitä ei kertakaikkiaan malta sirotella maltillisen kauniisti! 

Tuo vihreä möhnä on yrttisokeria eli pienellä tehosekoittajalla surautettu sokerista, mintusta ja korianterista ohjeen mukaan. Meidän mies ei pidä tuoreesta korianterista, joten käytin mintun lisäksi sitruunamelissaa, kun sitä sattui yrttilaatikossa kasvamaan. Muuttelin muutenkin hieman ohjetta omaan käyttöön.

Bombayn aurinkoappelsiinit 5:lle

2-3 appelsiinia koosta riippuen
½ granaattiomenaa
½-1 dl sokeria
½ puskaa minttua
½ puskaa korianteria tai vaikka sitruunamelissaa tai toinenkin puoli mintusta

Kuori appelsiinit terävällä veitsellä leikkuulaudalla niin, että saat kaiken valkoisen kuorenkin pois. Viipaloi appelsiinit tai leikkaa irti kalvoista, jos tahdot. Poista siemenet. Levitä tarjoiluvadille.

Tee tehosekoittimessa tai sauvasekoittajalla yrttisokeri ajamalla sokeri ja yrtit tasaiseksi tahnaksi. Desin määrästä minulla jäi puolet yli, joten puolesta desistä sokeria saattaa saada sopivan tahnan morttelissakin silppuamalla yrtit sinne sokerin kanssa.

Ripottele tahna appelsiinien päälle. Koputtele nyt puukauhalla granaattiomenan puolikasta appelsiinilautasen päällä, ja kas, siemenet tippuvat upeasti koristamaan jälkiruokaa. Kun vähän enemmän hakkaa, saa loputkin tulemaan esille, ja sitten niitä on jo vähän liikaa. Ota liiat pois, jos haittaa. (Miksi en ole aikaisemmin kuullut tätä konstia! Siis puukauhalla hakkaamista.)

Sellainenkin vinkki  löytyi, että granaattiomena saa olla tummanpuhuva ja kuhmuinen, sitä parempi vaan.

Nautitaan!

Aamuaurinko

Se tekee hyvää, niin hyvää. Vaikka aurinkoa on nyt saatu jo useampia päiviä, sitä jaksaa ihmetellä taas talven jälkeen. Tähän asti on vielä saanut vetää toppatakin päälle päivällä ulos lähtiessä. Tänään olinkin sormi suussa, kun mittari näytti plus seitsemää auringon puolella ja viisi astetta vähemmän varjossa. Mitä nyt pannaan päälle? Ilmeisesti koirakin meni uudesta ilmiöstä niin sekaisin, ettei suostunut kävelemään kymmentä metriä enempää, vaan kääntyi päättäväisesti takaisin kotiin. Me ei aleta!

Aamukahvin jälkeen katselin valon siivilöitymistä ikkunan nurkasta kukkien terälehdille. Aurinko lämmitti ihanasti.

Mutta muuten kiristelin hampaitani. Keväisemmät vaatteet kiristivät talven jäljiltä, vanhat ulkoilutakit olivat kovin tiukkoja. Ovat kyllä todella pitkään olleet käytössä, toinen yhdeksänkymmentäluvulta asti. Tukka oli huonosti. 

Kampaaja on varattu.

Kevättalven kevyt lounas

Nyt pääsiäisen lähestyessä alkoi kummasti tehdä mieli karitsan jauhelihasta tehtyjä kreikkalaisia lihapullia. Kreikassa en ole käynyt vieläkään, mutta onneksi voi silti tehdä ruokia, joissa on vaikutteita sieltä. Lihapullista tuli kaikista mausteista huolimatta melko miedon makuisia. Tsatsiki oli mainio kumppani niille ja erinomaisen maukas Nicola-peruna hyvä tausta kaikille.  Perunaa on tullut syötyä aika harvoin, joten ehkä siksikin se maistuu niin hyvältä. Tomaattisalsaan silppusin mukaan yhden paprikankin. 

Otin noin kuukausi sitten taas käyttöön IndoorGarden-yrttilaatikkoni. Nyt siellä kasvaa basilikan ja sitruunamelissan lisäksi vielä minttua. Viimeksimainitut kasvavat hullun lailla, samoin timjami, johon lopulta kyllästyin ja leikkelin pakastepusseihin ja hävitin loput. Tämän päivän ruokiin pääsi omenakakkua lukuunottamatta kaikkiin minttua. 

Pienet pääsiäislihapullat 

400 g karitsan jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ dl korppujauhoja
1 dl:n kermaviiliä / jogurttia / piimää
1 muna
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl kanelia
½ tl kardemummaa
1 tl kuivattua oreganoa
silputtua lehtipersiljaa puoli kourallista (onneksi oli pakkasessa valmiiksi silputtua)
mintunlehtiä silputtuna vaikka kourallinen
fetajuustoa, jos kotona on, meillä ei ollut

Turvota korppujauhot kermaviilissä ja sekoita mausteet ja muna joukkoon. Lisää jauheliha ja upota sormesi taikinaan. Pursottele sitä sormenväleistä, kunnes kaikki on kunnolla sekaisin. 

Muotoile kostein käsin pieniä tai isompia lihapullia leivinpaperilla suojatulle pellille. Tämä taikina mahtuu yhdelle pellille. Paista pullia 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia palleroitten koosta riippuen. Irrottele ne sitten paperista ja nostele kauniiseen tarjoiluastiaan.

Tarjoile tsatsikin ja tomaattisalsan kera. 

Aika tavallista ja moneen kertaan nähtyä, mutta hyvää ja kevyttä ruokaa. Me ainakin tykättiin! Jälkiruoaksi tein Bombayn aurinkoappelsiineja Gordon Ramseyn tapaan, mutta ne taidan postata myöhemmin erikseen. (Kyseessä on oikeasti yksinkertainen ruokalaji, vaikka kuulostaa hienolta.)

Sunnuntain päiväkahville on oltava jotakin leivonnaista, sen kerran kun  saa ruokavieraita. Nuoriso ei sitä paitsi ollut käynyt moneen viikkoon, ja kun olemme tottuneet tapaamaan sunnuntaisin, ei moinen tule muina aikoina mieleenkään.

Siis omenakakkua syksyllä pakastetuista omenaviipaleista. Tosi kätevä tapa säilöä omenasatoa, minun kohdallani ei siis omaa satoa, vaan ystäviltä saatua. Siskon anoppi kertoi joskus pakastavansa viipaleet raakana. Upotin siis nyt pussillisen sulatettuja omenaviipaleita tavallisen omenakakkutaikinan joukkoon. Omenoitten päälle murustin vähän muscovadosokeria ja lopuksi valmiin tortun päälle tehtiin vielä huntu tomusokerista. Tuli mehevä kakku.

Viikonloppukukkia

Tämä talvi on kestänyt kohta viisi kuukautta. Löysin arkistoistani lumisia kuvia jo viime marraskuun alusta, mutta en tietenkään muista, oliko se heti pysyvää. Miesmuisti kun ei meikäläisellä kata kuin kaksi viikkoa, joten täytyy turvautua johonkin luotettavampaan. Joka tapauksessa silmä hinkuaa jo hirveästi väriä-väriä-väriä kaiken tämän valkeuden keskelle. 

Kaupungilla käydessä en koskaan muista kukkakauppaa. Siellä ei yksinkertaisesti ole yhtään näkyvillä, sillä keskustan ainoa kukkakauppa on Sokoksen pohjakerroksessa Mestarin Herkun vieressä ja sielläkin niin piilossa, ettei sitä huomaa kuin vasta kassalta lähtiessään. Eli jos ei käy ruokaostoksilla, ei voi eksyä heräteostoksille kukkakauppaankaan. Ja tiukkaa tekee silloinkin, sillä lauantaiostoksilla meidän miehen hermot ovat siinä vaiheessa jo aika kireällä. Vaatii pientä lirkuttelua, että saa hän jaksaa odotella vielä sen verran.

Nyt löysin kimpun anemoneja tavallisesta ruokamarketista. Ostin sieltä  vielä kimpun pajunkissojakin. Aivan erinomaista! Kaipaan lisää tällaista vähän erilaista valikoimaa niitten tavallisten tulppaanikimppujen lisäksi. Anemoneista sai leikata varsia kahteen kertaan eli menivät melko lyhyeksi. Eivät ensin lähteneet imemään ollenkaan vettä ja löpsähtivät pitkin reunoja, toisen kerran jälkeen vasta virkosivat ja nousivat pystyyn.

Olen tämän päivän kotona omassa seurassani. Mies lähti pitkästä aikaa viettämään laatuaikaa ystäviensä kanssa. Vilkkaan viikon jälkeen tämä on ollut täydellinen välipäivä elämästä. Väsyneenä ja päänsäryssä olen lähinnä nukkunut, ulkoiluttanut koiran, siivonnut hiukan ja taas vain ollut. Hiljaisuudessa. Täällä on kuitenkin vähän sekavaa, joten voisin nyt alkaa siistiä paikkoja ja vaihtaa lakanat. Koira suvaitsi oksentaa sänkyyn kaksi kertaa kello viisi aamulla.

Mukavaa viikonloppua!