torstai 12. toukokuuta 2016

Ajatuksia bloggauksesta ja sen vähenemisestä



Siinä missä vilkkaampina aikoina tein yli kaksisataa blogipostausta vuodessa, olen tänä vuonna saanut aikaiseksi kaksitoista. En tiedä, miten joku saa tehtyä mitään kokopäivätyön ohessa, kun minäkin koen olevani melko kiinni työssäni, vaikka vietän siellä vain kaksi ja puoli päivää alkuviikosta. Käytännössä minulla on kuitenkin vain kaksi vapaapäivää viikossa, ja niistä ensimmäinen menee ihan hiljaisuudessa, toipumiseen ja alkuviikon työasioista irrottautumiseen. Silloin vietän päiväni Vilma-koiran seurassa, nukun paljon ja käyn sen kanssa ulkona, ei muuta. Tarvitsen ihan tyhjän välipäivän.


Parasta blogissa on silloin, kun on jotain asiaa ja on halua kirjoittaa siitä. Mutta miksi ihmeessä sitä asiaa ja halua ei tunnu nyt olevan? Vietän hyvää elämää omassa mittakaavassani. Minulla on ihana perhe, koti, hyviä ystäviä ja hyvät välit joka suuntaan. Teen kaikkea kivaa silloin tällöin. Aiemmin kirjoittelin niistä, postailin kuvia taidenäyttelyistä, kirjoitin elokuvista, musiikista ja joskus kirjoistakin. Nyt en ole kuljettanut kameraa edes mukana ja kännykkä on hoitanut kaiken kuvaamisen. Niitä en kehtaa tänne lisätä.

On myös toinen, vielä isompi asia: en halua kirjoittaa asioista, jotka voivat nostaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. En kertakaikkiaan jaksa lukea kommenteissa kiihkoilua mistään asiasta. Nuoret kiihkoilevat ja se on heidän oikeutensa. Tässä iässä katsoo asiota kuitenkin jo vähän laajemmin ja antaa muiden tehdä, miten lystäävät. Siksi niin moni muukin käsittelee kukkia ja perhosia ja meikkejä mieluummin kuin pakolaisia ja paleodiettiä;)


Kun kuvaamiseen innostuu, se vie helposti mukanaan. Kuvauspaikan järjestely, oikean valon hakeminen, jälkien korjaaminen ja kuvien käsittely vievät paljon aikaa, ainakin minulta. Se on toisaalta juuri sitä, mistä pidän. Jotenkin se juuri myös tökkii ja kun ajattelen jostakin kirjoittamista, en millään viitsi alkaa järjestelemään kuvaamista. Kosmetiikka on yksi intohimoni ja meikkikuvia olisi kiva joskus lähettää, mutta se mikä peilissä näyttää ihan kivalta, näyttää kuvattuna kauhealta huuhkajalta!

Tämän kirjoituksen kuvien eteen ei ole tarvinnut nähdä vaivaa, ne ovat viime kesän alusta Roomasta. Mukana oli Olympuksen Stylus XZ-2 -pokkari, joka on luottokamerani nykyisin. Nikonin vanha järjestelmäkamera on kiva, mutta kovin painava. -Nyt on vaikea kuvitella, että muutama vuosi sitten olen noussut tunturiin repun, kameralaukun ja kävelysauvojen kanssa!

Kaipaisin Nikoniin lisäksi uutta laajakulmalinssiä. Siinä ei muutenkaan ole videointimahdollisuutta, joten kameran vaihtaminen uuteen on joskus edessä. Vaihtaisin muuten Olympukseen, mutta kun kaikki linssit, salamat ja muut vermeet on hankittu Nikonille, niin merkin vaihtaminen tulisi liian kalliiksi. Tai sitten käytän vaan tuota pokkaria. 




20 kommenttia:

  1. Ymmärrän sun huuhkaja-fiilikset. Monesti ihailee omaa lopputulostaan peilistä, alkaa ottamaan kuvia ja no, ne jäävät julkaisematta. :D Mutta se on kait ihan harjoituskysymys, pitäisi itsekin perehtyä asiaan paremmin. Miten huuhkajasta saa muunneltua viisaan näköisen pöllön. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamera on niin armoton! Pitäisi aina muistaa vaalea heijastin sylissä ja lisävaloa ikkunan lisäksi vaikka heijastamalla toiselta tai molemmilta sivuiltakin -ja siihen se sitten jää. Harvoin on niin ideaali luonnonvalo juuri sillä hetkellä, että se riittää, vaikka riittävässä luonnonvalossa minusta saakin parhaat ihokuvat.

      Poista
  2. Bloggaamisen kanssa ei kannata hötkyillä - jos itsensä pakottaa, loppuu pian koko homma. Kyllä ne fiilikset ja ilo touhuun jossain vaiheessa palailevat. Nyt kun itselläni on ollut kasvohalvauksen takia pakollista hidastamista tästä touhusta - ja muutenkinhan olen julistanut itseni hitaaksi bloggaajaksi - olen ollut rauhassa tämän postailemattomuuteni kanssa. Kirjoittelen silloin kun pystyn. Ja todellakin - kuvaus vie aikaa! Se kun tässä huushollissa alkaa sen kuvauskolkan raivauksella;)
    Ihania kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, raivauksella se alkaa tässäkin huushollissa. Siitä tulee kuvausjärjestelyä ja sekin on alkanut tökkimään. Kun lukee paljon blogeja, joista suurin osa on melko uusia ja innokkaita tekijöitä, nuoria myös, niin alkaa ärsyttää se ideaalimaailma, jota niissä esitetään. Toki pidän kaikista kauniista kuvista, mutta en enää jaksa sitä elämän esittämistä.

      Toki ei kukaan halua tietää reaalimaailmastakaan. Oma videoni siitä olisi seuraava: sohvalla makuuta iPadin kanssa tunnista toiseen!

      Poista
  3. Ymmärrän sinua hyvin. Elämässä tulee aina välillä hetkiä, jolloin into blogin tekemiseen hiipuu. Pitää olla armollinen ja antaa itselleen aikaa.

    Hyvää kevättä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta se on. Elämä vie välillä muihin suuntiin. Silloin kun olin paljon yksin kotona, postailin usein ja käytin siihen päiväni. Nyt on aika järjestelty eri tavoin ja kaikenlaista uuttakin tullut mukaan. Tykkään kuitenkin hirveästi kirjoittamisesta, ehkä vielä tulee asiaakin;)

      Poista
  4. Suuri kiitos muuten teille kommentoimisesta!
    Luen teidänkin kaikki kirjoituksenne, mutta miten harvoin tuleekaan jätettyä omaa kommenttia. Saisi olla niissäkin fb:n tapaan tykkään-nappula, niin voisi jättää edes jonkun merkin käynnistään.

    VastaaPoista
  5. Onko se niin bloggailunkin kanssa että aika aikaa kutakin? Onneksi ei ole pakko kun et kirjoita blogia työksesi. MItenkähän muuten toimittajat jaksavat aina innostua uudesta?
    Ehkä ne huuhkajakuvat voisivat muuten juuri ollakin mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus aikoinaan oli oikein tarve kuvata ja kertoa asioista ja sitä ei ole enää ollenkaan. Silti en vielä tahtoisi pistää lappua luukulle; eihän sitä koskaan tiedä, vaikka blogikirjoittelulle tulisi vielä tarvetta. Onpahan sitten valmiina täällä.

      Ja niitä huuhkajakuvia varmaankin sitten tulee.

      Poista
  6. Aivan ymmärrettävää että elämäntilanteen muuttuessa myös kiinnostuksen kohteet muuttuvat. On ollut kiva lukea rehellisiä kirjoituksiasi ja jos vielä joskus jatkat blogiasi niin lukijoita varmasti riittää.t. äityli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos äityli, sanasi lämmittävät todella!

      Poista
  7. Tuo kuvailun - ja bloggaamisenkin - aikaavievyys on niin totta. Ainakaan minä en onnistu tekemään mitään suitsait ja kuviin pitäisi saada mukaan jotain 'järkeäkin' tai edes jotakin uutta näkökulmaa, että jaksaisi ottaa kameravehkeet esiin, suunnitella valaistusta ja tehdä muita kuvausjärjestelyjä.

    Huuhkajakuvia en ole nähnyt täällä muuten ainuttakaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tulee oikein kunnon flow päälle ja ajantaju unohtuu, kun intoutuu kokeilemaan kaikilla vermeillä kuvaamista. Valmista ei tule nopeasti, mutta sitten laatukin on sellaista, jota kehtaa esitellä. Niin kuin vaikka sinulla!
      Kirjoituksiakin hion moneen kertaan, niin lyhyitä ja niukasti asiaa sisältäviä kuin ovatkin. Kirjoittamisessa tavoitteeni onkin saada vähän enemmän lihaa luiden päälle, muuten tulisi pelkkää asiaa ja vähän sitäkin;)

      Poista
  8. Tuosta itsensä kuvaamisesta ja huuhkajuudesta :). Olen varma, että olet osaava kuvaaja mutta ihohuokosista tuli mieleeni, että puolen aukon-aukon ylivalotus tekee muuten ihmeitä iholle ;), oletko kokeillut? Itse kun nyt olen keskittynyt kuvaamaan itseäni enemmänkin videolle niin alan ns oppia itseeni. Hassusti sanottu, mutta oman naaman katsominen tuollaisena työpäivän jälkeen tukka sojottavana tekee hyvää. Ensin hirvitti, sitten nauratti, nyt enää vaan kohauttaa olkapäitään "so what, ei mulla ole muutaman minuutin videopätkää varten työpäivän päätteeksi ruveta lajittelemaan tukkaa saati meikkaamaan". Ja oikeastaan hyvä näin. Ala vaan säkin tehdä niitä videoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuon, että itsensä näkemiseen videolla vähitellen tottuu. Meikkikuvissa ei tosin kannata kovin huonolta näyttää, muuten ei ole uskottava;) senkin olen huomannut, että tarvitaan peittävämpää meikkivoidetta ja hiukan voimakkaampaa väriä, että ne erottuvat kuvassa. Ylivalotus on hyvä vinkki!

      Poista
  9. Minä täällä, hei.
    Tuletko huomenna kahville Muistoon?
    Ajelen sen ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys Rva Pioni, tervetuloa takaisin! Olisin ilman muuta lähtenyt kahville, mutta olin torstaista asti oopperamatkalla Tallinnassa. Tulin vasta nyt lauantaina takaisin.

      Poista
  10. Tai maanantaina kun palaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mene nyt yksiin meidän aikataulut: maanantaina olen koko päivän töissä.

      Toivottavasti onnistuu joskus muulloin!

      Poista
  11. Kyllä varmaan laitetaan onnistumaan.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...