Tauluja kulta-ajalta

Serlachiuksen Gösta-museon ehkä kuuluisin työ on tämä Claude Monet'n Heinäsuova ilta-auringossa. Se on hyvin suojattuna ja näytillä vain lasin takaa. Kaunis onkin, mutta tällä kertaa ovat pääosassa kuvat Suomen taiteen kultakaudelta reilut sata vuotta sitten.

Museon ensimmäisessä kamarissa on Marcus Collinin kiva taulu Mäntän sellutehtaan menneisyydestä.

Perheen muotokuvia, Akseli Gallénin maalaamana.

 Viettelijätär by Akseli Gallén-Kallela, joka tosin tuohon aikaan signeerasi Axel Gallén tai vaan Gallén.

Alvar Cawén. Tätä kuvaa olen paljon tuijotellut postikorttina jääkaapin ovessa.

Riikka Ala-Harja on kirjoittanut tekstit seiniin.

Akseli G-K

Ihanaa Albert Edelfeltiä.

klikkaa isommaksi, jos haluat nähdä tekstin

Edelfelt.

Albert Edelfeltin Sukkaa kutova tyttö. Tätä en muuten heti tunnistaisi, jos en näkisi nimeä.

Nämä kaikki ovat Akseli G-K:n.

Gallénin töitä tämäkin raikas tyttö tuulessa. Ihana taulu!

Alastonmalleja Pariisissa

-ja maalareitten omakuvia.  Harmi, etten tunnista ketään, tauluissa kun ei ollut kylttejä ollenkaan.

 Amélie Lundahlin Bretagnessa maalaama tyttö.

 Tästä Axel Gallénin kuvasta tulee niin suomalaiskansallinen olo.

Hugo Simbergin Veljekset on veikeä teos!

Nämä tunnistaa heti Heléne Schjerfbeckiksi.

Harvemmin nähtyä Schjerfbeckiä.

Loppuun laitan ne mielestäni kaikkein ihanimmat taulut, ne joitten ääreen jäin seisomaan ja ihailemaan kaikkea sitä, mitä taiteilija on osannut kuvata niin ihmeellisellä tavalla.

Wilho Sjöströmin näyttelyissä en ole käynyt, mutta äitini osti Oulun näyttelystä kauan sitten julisteen Kylpijä-taulusta, ja kehystin sen makuuhuoneen seinälle ja ihailin sitä monta vuotta. Se oli yhtä ihana kuin tämäkin. Löysin sattumalta blogipostauksen, jossa kerrotaan taulun sijaitsevan Jyväskylässä Kuokkalan kartanossa (klik). Pitääpä joskus käydä visiitillä siellä.

Jalmari Ruokokosken omakuva (näin ainakin oletan) on pysäyttävän voimakas, täynnä nuoren miehen tervettä voimaa ja tunnetta kaikkivoipaisuudesta. Vai onko ilmeessä sittenkin uhmaa, synkkää tuijotusta vastoinkäymisten jälkeen? Kuvaa voi tulkita monella tavalla ja niinhän jokainen tulkitsee teoksia omista lähtökohdistaan. Ainakin jos on amatöörikatsoja, kuten minä.

***
Menisiköhän vanhoilla päivillä sitten eläkkeellä kuuntelemaan ilokseen taidehistorian luentoja?