Sain kuin sainkin pidettyä Vilman iltakävelyllä paikoillaan sen verran, että otin siitä pari kuvaa. Toisessa kädessä piti olla namu ja toisessa kamera, että Vilma jaksoi pysyä paikoillaan sen pari sekuntia. Siitä ei ole kyllä poseeraajaksi! Avustaja saisi olla mukana roikottamassa nenän edessä jotain lihapullaa, jos aikoisi tätä koiraa oikeasti kuvata.
Vaikka olin vain kaksi yötä poissa kotoa, kaipasin koiraa. Sen hiljainen läsnäolo on miellyttävää, se aika vaivaton ja mukava kumppani, ja se on aina jossakin lähellä. Ja kun syödään, se on varmasti ihan vieressä. Yöllä nukutaan vierekkäin, joskus jopa jaetaan tyyny.
Pikke. Piccolino. Nakki. Vilmuska. Hömppähousu. Nöpönalle. Pikkunakki. Huppaluura. Siimahäntä.
Rakkaalla on monta nimeä! :)
VastaaPoistaJoka päivä tulee kutsuttua eri nimellä, mutta kaipa tuo äänensävystä kaikenlaista ymmärtää:)
Poista<3 Hyviä kuvia olet saanut, vaikka on nopea liikkeissään.
VastaaPoistaKun on tarpeeksi valoa, ei haittaa, vaikka onkin käytössä vain yksi käsi:)
PoistaHukkanakki! Meillä tyttö miettii muuttoa Kuopioon ja aikeissa ottaa koira mukaan, kuolen! Vaikka välillä ärsyttää yölliset taistelut nukkumapaikasta, mutta rakas se on, eilen joutui työkaverini luopumaan yli 16 vuotiaasta kissastaan, tuntu niin pahalta että itteeki itketti.
VastaaPoistaKoiran jakaminen on vaikeaa! Ja niin on lopettaminenkin, naapurilta lähti kaksi isoa vanhaa koiraa tänä keväänä. Tyttären koira jäi heille vielä hoitoon, muuten olisi aika outoa kotona.
PoistaNackerström. ��
VastaaPoistaSehän multa vielä unohtuikin!
PoistaHienot kuvat! Kissojakin on tosi vaikea kuvata. Pää kääntyy aina väärään suuntaan :)
VastaaPoistaVilma <3
Jopa nukkuvaa nakkia kuvatessa se huomaa ja kääntää itsensä poispäin. Sama varmaan kissoillakin:)
PoistaEläinlääkärisiskoni on usein puhut kotieläineten merkittävästä vaikutuksesta omistajiensa emotionaaliseen hyvinvointiin. Minulla ei ole toisen lapsen allergian vuoksi kokemusta muista kotieläimistä kuin matelijoista. Nekin ovat mielenkiintoisia persoonia, mutta eivät varmaan katso noin laupealla katsella kuin Vilma. Minusta mäyräkoirat ovat hyvin sympaattisia. Vilman lempinimirimpsu on kuvaava!
VastaaPoistaMeillä on koiran vaikutus ollut suuri hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen perheen sisällä. Olisi pitänyt taipua vaan aikaisemmin sen hankintaan, vielä poikien ollessa kotona. Mutta ennen ei suositeltu allergiseen perheeseen eläimiä, ja mistäpä olisin arvannut, ettei me mäyräkoiraan reagoida. Nimittäin isommista ja karvaisemmista olin ennen saavinani hengitystieoireita. Nyt ajattelen että se saattoi olla pelkoakin. Minä nimittäin myös pelkäsin kaikkia eläimiä ennen Lunaa. Niin ja siis siksikään meillä ei ollut eläimiä;)
PoistaHän vain kaunistuu, kuten omistajattarensakin! :)
VastaaPoistaRapsutukset Vilmalle! <3
Hehe, Vilma on nätti ja meillä molemmilla on ihan liian hyvä ruokahalu!
Poista