perjantai 8. toukokuuta 2015

Tyhjää täynnä


On ollut kiva pitää taukoa blogista. Eihän tuo näin monen vuoden jälkeen ihme ole, ja moni blogiystävä on lopettanut matkan varrella. En sano, että haluaisin lopettaa, en vaan halua postata mitään. En halua kuljettaa kameraa mukana enkä halua miettiä ruokaa laittaessa tai jossakin kulkiessa, saisiko tästä jotain blogiin. 


Mistä kirjoittaa, kun elää jotenkin väritöntä vaihetta eikä tee mitään mainitsemisen arvoista? Siis omasta mielestäni mikään ei ole kirjoittamisen arvoista. Tiedän vallan hyvin, että näkökulmasta kaikki on kiinni. Blogipostauksen voi tehdä vaikka kengännauhoista, jos haluaa. Ei nyt ole innostanut. Olen silti elänyt täyttä elämää.


Tulevaisuus on aina hämärän peitossa, mutta jonkinlaista muutosta on menossa. Olen ihminen, joka suhtautuu intohimolla asioihin, jotka kokee omikseen. Ajan mittaan myös kyllästyn niihin. En jaksa enää innostua entiseen tapaan valokuvauksesta tai blogin kehittämisestä. Ne ovat kulkeneet käsikädessä ja kehittyneet samaa tahtia. Vuonna 2007 aloitin ja tämä yhdeksäs vuosi on ollut kertakaikkiaan laimea. Jokainen kuvaaja ja bloggaaja tietää, miten paljon aikaa tämä vie. Kirjoituksia ja varsinkaan kuvia ei todellakaan heitetä eetteriin nopeasti.

Näin pitkää postaustaukoa en ole pitänyt koskaan. Tuskinpa lopetan, en usko. En voi luopua tästä. Yritän kuitenkin viritellä kipinää kirjojen lukemiseen ja liikuntaan. Ne molemmat ovat olleet taas hetken nollilla. Kesän tullen on muutenkin kaikenlaista kivaa tiedossa, joten sitten tulee ehkä juttuakin.

Tämän kirjoituksen muuten heitin vartissa! Kuvat olin tosin valinnut luonnospohjaan jo aiemmin. Olen lähdössä siskon kyydillä Ouluun ja pitäisi  nopeasti jo pakata ja valmistautua. Sen sijaan päätinkin avata tietokoneen ja kirjoittaa jotakin.

Hyvää toukokuista viikonloppua!



10 kommenttia:

  1. Itsellä alkoi jo sydän läpättämään alkua lukiessani, tuli heti olo, että mulle tulisi ikävä. <3 Usein ne parhaat blogipostaukset syntyykin nopeasti, ex-tempore. Tämä oli hyvä postaus ajatuksia herättävä. Koska itse painin välillä samojen ajatuksien kanssa.

    Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen sinun postauksesi aina ensimmäisenä:D
      Teki hyvää olla välillä poissa kotoa viikonloppu ja tavata paljon sukulaisia. Nyt on mennyt pitkä aika etten ole käynyt missään kotikaupungin ulkopuolella, enkä varsinkaan ole saanut väännettyä itseäni kulttuurin äärelle uusia kokemuksia hankkimaan. Olen antanut elämänpiirini kaventua ihan itse, ja sekös ottaa päähän!

      Poista
  2. 9 vuotta on pitkä aika blogata. Hatunnosto siitä! :) Jokainen kaipaa pientä taukoa joskus. En itsekään saa blogipostauksia väännettyä väkisin. Sellaisista postauksista puuttuu se oma persoonallinen ote. Ja silloin rakkaasta harrastuksesta katoaa ilo. Olen itse huomannut, että kun antaa luvan ottaa hetkeksi etäisyyttä, blogipostauksien aiheita ja tekstiä alkaa yhtäkkiä tupsahdella mieleen. Tauko on siis välillä ihan hyvästäkin. Eikä sitä tauon määrää tarvitse määrittää etukäteen. Pidät taukoa niin kauan kuin tuntuu taas hyvältä ja luontevalta kirjoittaa :) Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin kummallista, että yhtäkkiä niitä aiheita sitten vaan pursuaa ja tursuaa vaikka kuinka! Luovuus, sellaista se on. Kun menee hyvin, ja kun aivot saavat levätä ja ajatus kulkea vapaasti, sieltä alkaa tupsahdella kaikenlaista:)

      Poista
  3. Sama ongelma täällä. Yritä lukea enemmän, sitä aikaa bloggailu on nimittäin vienyt kaikkein eniten. Minulla ei ole hävinnyt into kuvaamiseen - nythän vasta alkaa laitteistokin olla ajan tasalla, kunhan vielä hankin kotiin kuvankäsittelyohjelman. Tähän mennessä olen pärjaillyt Picasalla, mutta halausiin nyt muokkaukselta enemmän ja suketaa raw-tiedostojen saloihin.

    Minullakin on elämä täyteläistä ja kirjoittamisen aiheita olisi. On vain aiempaa vaikeampi laittaa sanoja peräkkäin syystä tai toisesta. Itselläni ei ole ollut missään vaiheessa minkään sortin blogiyhteisöä ympärilläni, olen tavannut livenä ainostaan yhden bloggaajan siskojani lukuunottamatta. Aika epämääräiseen bittiavaruuteen siis sinkoilen omia juttujani. Monet suositutkin, tiuhaan uusia postauksia latevat ja bloginäkyvyyttä kerjäävät bloggaajat pysyttelevät melko pintapuolisissa asioissa eivätkä kerro itsestään juri mitään. Ei kiinnosta ja monta blogia on tästä syystä poistunut lukulistalta. Tällä hetkellä seuraan vain muutamaa blogia. Tietty vuorovaikutteisuuden puute taitaa siis vaivata minua, vaikka rajallinen näkyvyys on ollut tietoinen valintani. Ristiriitaista?

    Jatketaan vaan tahoillamme vaikka harvakseen. Minä olen pitänyt virettä yllä instassa viime aikoina, mielenkiintoista on kokeilla, mihin phonekamera taipuu. Ja puhelinhan kulkee yleensä matkassa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi tehdä ihan sama ja on pitänyt jo kauan hankkia Lightroom, mutta nyt kun on into hiipunut ilman menossa olevia kursseja, niin en taida hankkiakaan. Oli jo Gimpin opettelukin sen verran vaikeaa. Picasalla muuten voi kyllä käsitellä raw-tiedostoja, toisin muokkausmahdollisuudet ovat edelleen yhtä niukat kuin ennenkin.

      Minua on alkanut vaivata se, että bloggaamisen yleistyttyä skene on tietysti enimmäkseen nuorten käsissä ja niin ovat blogiyhteisötkin. Ensimmäinen Aikuisten bloggaajien yhteisö on 40+, mutta siihenkään eivät pienet blogit pääse mukaan. Eli meillä on vain nämä omat pienet piirimme, mutta ne ovat sitäkin tärkeämmät. Sinun kirjoituksesi ja kuvasi ovat minulle aina tärkeitä ja kiinnostavia. Tiedän myös, että äitini odottaa aina julkaisujani ja lukee niitä moni muukin ystävä ja sukulainen, jotka eivät kommentoi. Minusta on tässä hommassa todella kivaa se, että silloin kun on asiaa ja kirjoittaa tosissaan, voi saada paljonkin vastakaikua. Siksi tätä ei voi lopettaakaan:)

      Poista
  4. Niin tuttu on fiiliksesi ja samalla kaarella mennään tässä blogeilussa sekä kuvaamisessa. Minun taukoni venyi pidemmäksi kuin alun perin olin ajatellut. Nyt on hidas paluu meneillään, tuskin kuitenkaan samaan postaus vauhtiin pääsen kuin mitä se oli joskus alkuvuosina. Kuvaamisen tauko oli myös yllättävän pitkä. Tänä keväänä on vasta tullut kiinnostusta takaisin, aika on vain ollut rajoittavan tekijänä.

    Pari vuotta sitten päätin että tietokone menee illalla kiinni klo 20 oli mikä oli. Se on ollut hyvä päätös. Olen myös nauttinut ajastani kirjojen ja käsitöiden parissa. Oikeastaan, aikaa on jäänyt enemmän normihommille.

    Sen kuitenkin huomasin, että kuvaaminen pelkästään omaksi ilokseni ei sytyttänyt. Jonkin sortin foorumin niille kuville tarvitsee. Facebookiin tai Flickeriin en niitä halua laittaa, joten blogit säilyvät siitä syystä, kävi niitä katsomassa kukaan tai ei. Onhan se sellainen oman valokuvauksen kehittymisen kannalta hyvä prosessi. Tarvitsenko kuitenkaan kolmea blogia... Toisaalta ne ovat teemoitettuja, joten vielä toistaiseksi pysyvät paikollaan.

    Nautitaan tästä keväästä ja kuvataan jos siltä tuntuu :)

    Ps. Voisitko laittaa noihin kommentointimahdollisuuksiin sen URL-jutun päälle. Blogger aika huonosti hyväksyy tuota Wordpressiä ja viidettä kertaa yritän saada tätä julkaistua. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltojen vapauttaminen tietokoneen käytöstä on viisas juttu. Olen itsekin miettinyt, miten paljon vietän aikaa nyt tabletin äärellä. Se tuntuu suorastaan pakenemiselta, kuin pakenisin omaa elämääni, vaikkei siinä elämässä varsinaisesti mitään vikaa olekaan. Jos lopettaisin iPadin käytön, joutuisin keksimään paljon muuta aktiviteettia tilalle. Juuri se tekisi minulle hyvää ja sitä kai olen vältellyt. Toimin kuin alkoholisti!

      Seuraan Instagramissa toinen toistaan upeampia kuvaajia. Ihmettelen oikein, miten kunnianhimoisia ihmiset ovat, kun kuitenkin kuvia katsotaan puhelimelta ja vain pari sekuntia kutakin. Onhan se ihan toista kuin katsoessa isolta ruudulta sinunkin upeita BB-kuviasi!

      Laitoin nyt kommentoinnin taas avoimeksi kaikille, toivottavasti nyt hyväksyy WP:nkin.

      Poista
  5. Tauko tekee hyvää ja iloahan blogin pitäminen tulisi olla, ei työtä. Minullakin, visualisuutta rakastavalla lipsunut kummasti Instagramin puolelle viime aikoina. Mutta ei hätää, kirjoitellaan kun siltä tuntuu. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä viestintäkanavia on tosiaan monia käytössä. Perheen ja läheisten ystävien kanssa viestitellään ja lähetellään kuvia Whatsupissa, sukulaisten ja tuttujen kanssa Facebookissa. Instagramissa kuvataan muuten vaan ja sitten on vielä tämä blogi. Kaikissa on tahti hidastunut.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...