Lomaa odotellessa

Yritä tässä nyt keskittyä, kun televisiossa Sheldon huutaa jotain Rillit huurussa -juttua, Vilma haukkuu kuin viimeistä päivää ohikulkevalle koiralle ja mies puolestaan ärhentelee sille. Ei täällä meillä aina niin rauhallista ole, vaikka kahden aikuisen koti onkin. Ja juuri kun ajattelin kirjoittaa jotakin tälläkin viikolla!

Huomenna alkaa taas viikon vapaa. Lupasin mennä huomiseksi hoitamaan (pojan mäyräkoira) Lunaa, joka oli tänään leikkauksessa. Nyt on mahassa ja kyljessä haava ja ompeleet, putkipaita päällä ja kipulääkitys. Pari pattia ja sterilisaatio oli tällä kertaa operaation syynä. 

Vilmalla näitä ei ole vielä ollut, mutta se onkin nuorempi. Luna täyttää elokuussa kahdeksan, mikä on mäykylle vasta elämän puoliväli. Ystäväni mäyrä käy jo seitsemäätoista. 

Nämä vaahterankukat kuvasin vuosia sitten, mutta nyt ne kukkivat juuri samalla tavalla. Viileän ilman takia on kesä edennyt hitaasti, tulpaanit ovat olleet pari viikkoa saman verran nupulla. Tänään töistä tullessa huomasin kuitenkin niitten alkavan saada väriä. Jos huomenna on lämmintä, ne varmasti jo avautuvat. Pari viikkoa sitten istuttamani orvokit kököttävät laatikossaan viluisina ja täsmälleen samankokoisina kuin ostohetkellä

Juuri viileydestä ja sateesta johtuen olen alkanut miettiä jokavuotiseen tapaani, mitä ihmettä minulla oli päällä viime kesänä. Mitä vaatteita aion ottaa mukaan Roomaan kesäkuun alussa? Tarvitaanko siellä takkia? Täällä on värjötelty kylmässä sateessa bussipysäkillä lakki päässä, mutta siellä on jo nyt 25 astetta lämmintä. 

Miksi ihmeessä otan joka vuosi matkan niin aikaisin kesäkuussa, ettei täällä ehdi ottaa edes kesävaatteita esille? Ja miksi pitää varata joka vuosi aamulento ennen kahdeksaa, niin etten ehdi kunnolla lentokenttäostoksille? 

Tälläisia banaaleja pikkuasioita pyörii päässä tällä kertaa.

Nousee ne vaatimattomatkin istutukset.

En ole kauhean innostunut siitä, että hankkisin etukäteen lippuja johonkin museoon tms. matkakohteessa. Roomassakin se voisi olla tietysti aiheellista, mutta entiselle suorittajalle ahdistavaa. Olen vasta vanhoilla päivillä oppinut menemään fiiliksen mukaan, ilman suuria suunnitelmia. Nautin nykyään siitä, että tehdään mitä mieli tekee ja mietitään vasta paikanpäällä ohjelmaa, säänkin mukaan, ilman etukäteen lukkoonlyötyä ohjelmaa.

Joskus muistelen entisiä aikoja, jolloin mentiin matkatoimiston järjestämälle matkalle ja saattoi ostaa opastettuja päiväreissuja. Muistelen lämmöllä niitä tietopläjäyksiä, mitä niistä sai. Siinä mielessä ensimmäinen matka Roomaan tuntuu aika isolta haukkaukselta. Yksi isompi kohde päivässä saa riittää ja loppuaika hengailua, sillä mennään. Enkä lue yhtään kirjaa etukäteen.