Sunnuntaipäivä sisällä, omatunto soimaa

Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta. Tänäänkin olisi ollut kaunis aurinkoinen päivä, mutta aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Tänään koira ei suostunut  päivällä kävelylle miehen kanssa ja sitten ei minunkaan kanssani. Talon kiertämisen jälkeen minä nukahdin sohvalle kahdeksi tunniksi kaksi tyynyä ja iPad vatsani päällä, vaikka olin kyllä nukkunut hyvät yöunetkin. Ja olin aikonut käydä kunnon kävelyllä.

Kun lopulta sain itseni hereille, oli aika aloittaa sunnuntailounaan valmistelu. Se oli tosin melkoista pikaruokaa: tarjosin alkupaloiksi uunissa paahdettuja vihreitä parsoja sitruunan kera. Löysin ensimmäistä kertaa melko hyvälaatuisia parsatankoja. Kaupoissa on ollut vihreissä paljon lötköjä ja osittain huonoksi menneitä pakkauksia tarjolla. Ymmärrän kyllä, että sitä priimaa tuontivihannesta ei nyt joka niemenotkoon ja saarelmaan riitä. Kumman pitkiä ja ohuita olivat myös, eikä makukaan ollut niitä parhaita.

Pääruoaksi tein broileri-quesadilloja vähän tähän tapaan. Paahdoin tortillalätyt puolikuiksi taitettuna täytteineen kuivalla pannulla aina kaksi kerrallaan. Ne maistuivat todella hyvältä itse tehdyn guacamolen kanssa. Sen taas tein vähän tähän tapaan.  Sekin oli todella hyvää. Fiksu olisi toki ottanut kuvankin.

Jälkkäriksi kokosin pikkukulhoihin pari lusikallista Arlan uutta mansikanmakuista rahkajogurttia, viipaloituja mansikoita ja nektariineja. Koristelin annokset juoksevalla hunajalla ja basilikanlehdillä. Nuo kaksi jälkimmäistä sopivat muuten aivan erinomaisesti yhteen. Kun kielelle tuli yhtä aikaa basilikaa ja hunajaa, se oli selvä match made in heaven!

Sinne se ulkoilu sitten jäi. Tuli kaikenlaista muuta tekemistä kotona. Minun pitäisi nyt uskaltaa lyhentää yhdet uudet joustavasta kankaasta tehdyt housut. Olen kokeillut jousto-ommelta jo yksiin housuihin ja se toimi eikä vedättänyt yhtään. Kaipa uskallan nämä toisetkin lyhentää; muutaman sentin vaan, mutta juuri se häiritsee kapeissa lahkeissa. Jäävät nilkasta rumasti kurttuun.