Mitä ostin maanantaina kaupasta

Sain hauskan haasteen paljastaa ruokakassini sisältö. Kun ajattelin asiaa, huomasin että viikosta toiseen tulee ostettua aika lailla samoja juttuja. Jos mies lähtee joskus yksin kauppaan, huikkaan, että tuo ne tavalliset. Viikonloppuna ja vieraille yritän keksiä ja kokeilla jotakin uutta, mutta omassa arjessa mennään sillä, mitä jaksan ja ehdin tehdä. Siispä tämän maanantain täydennysostokset ovat ihan niitä tyypillisiä. 

Ostan aina pakkauksen broileria jossakin muodossa. Siitä olisi tarkoitus saada kahden päivän pata, kastike tai keitto erilaisten vihannesten kanssa. Jos päädyn valmistamaan broilerilla höystetyn vihannespannun, mistä kumpikin pidämme kovasti, syömme sen kuitenkin kerralla, joten yritän nyt tehdä vaikka keiton tuon kookosmaidon kanssa. Punaista lihaa, esimekiksi karitsan jauhelihaa ostan ehkä kerran viikossa, kalaa kerran-pari.

Kananmunia on myös aina jääkaapissa -vaikka ne eivät toisaalta kylmäsäilytystä kaipaisi. Pidän kovasti keitetystä ja paistetusta munasta vokkivihannesten tai salaatin kanssa ja niitä kuluu useita viikossa. Kokeilin muuten viikonloppuna uutta tapaa keittää munat: kiehautetaan vesi munineen päivineen ja jätetään sitten hautumaan kuumaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Tuli aikalailla täydellisiä, vaikka pidän myös vähän löysemmistä, jossa aika lasketaan 4-5 minuuttia kiehumisen alkamisesta.

Vakiovihanneksina kaapissa on parsa-, valko- tai lehtikaalia tai kaikkia niitä. Parsakaali varsinkin on meillä suosittua. Porkkanoita ja kaikenlaisia sipuleita pitää myös olla, ja nyt ostin vaihteeksi purjoa keittoa ajatellen. Punaisesta paprikasta pidän kovasti, samoin luumukirsikkatomaateista, jotka kuitenkin nyt jätin ostamatta. Periaatteessa ei ole mitään järkeä ostaa kurkkua ja tomaattia talvella, mutta varsinkin kurkkua kaipaan aamuleivälleni.

On tuolla takana perunapussikin. Tähän aikaa vuodesta ne vaan alkavat itää heti meille päästyään. Tällä kertaa mukaan tuli pussillinen Kalajoen manteliperunaa: kuulostaa ainakin herkulliselta, joten ehkä saan ne käytettyä viikon kuluessa.

Olen syönyt omenan päivässä niin kauan kuin muistan, usein kaksikin. Se vaan sopii minulle. Nykyisin pesen omenani tiskiaineella ja syön kuorineen flavonoidien takia. Mies taas on banaaninsyöjä (ja kuorii kyllä).

Pidän hirveästi maitotuotteista. Voisin elää pelkästään erilaisilla jogurteilla ja viileillä, ja marjarahka on suurinta herkkuani. Puhumattakaan jäätelöstä... Varsinkin aamulla on pakko saada annos hapanmaitotuotetta, olkoon sitten vaikka piimää. Maidossa en oikein kestä laktoosia, mutta muissa se ei haittaa. Kun hyla-maidon pakkausta muutettiin ja sitä ei enää löydä kauposta (sitä siis on iskukuumennettuna, mutta en koskaan löydä sitä hyllyä), siirryin laktoosittomaan maitoon, enkä ole vielä oikein tottunut siihen.

Terveellisyyden nimissä olen totuttanut itseni luonnonjogurttiin ja Valion pehmeään maitorahkaan. Näitä sitten maustan viitsiessäni marjoilla, hedelmillä tai edes ripauksella juoksevaa hunajaa. Ennen käytin mysliä, mutta ne sisältävät loppujen lopuksi niin paljon sokeria, ettei kannata enää näillä kymmenillä.

Itse käytän aamuleipäni päällä kalkkunaa tai broilerileikettä, kuten kuvassa. Mies tykkää kinkusta, ja nyt hän on ostanut vanhaa suosikkiaan Gotleria. Kevyt-Beceliä levitän ruispalalleni kalkkunan ja kurkun alle.

Ostan ruokakaupasta myös pesuaineet ja patterit, siis kaiken tavallisen kotiin liittyvän, mitä sieltä saa. Käytän kaupan hiustenpesuaineita ja vartalovoiteita, ja saapa sieltä käyttämäni tukkaraita-aineetkin. Tästä satsista puuttuvat muuten kaikki herkut! Pidän aina kaapissa Fazerin 70% leivontasuklaata, ja sen ostin jo lauantaina. Kekseihin sorrutaan enää harvoin, mutta jäätelöstä ei nyt puhuta. Se on minulle yhtä heikko kohta kuin olut miehelle, mutta en silti osta sitä joka viikonlopuksi.

Tämä satsi maksoi viisi-kuusikymppiä lähimmässä S-Marketissa, muisteli mies, joka meillä ruoat maksaa samalla kun minä pakkaan kasseihin. Olemme ajatelleet, että tässä elämäntilanteessa voimme valita suomalaista ruokaa ja tukea suomalaista työtä, jos valinnanmahdollisuus on. Ruokalaskua olisi mahdollisuus saada kyllä pienemmäksikin, ja siihen ihan ykkösjuttu olisi yksinkertaisesti alkaa syödä vähemmän!