Helmihommissa

Sain maanantaipäiväksi kutsun ystäväni Eevan luokse tekemään helmiä. Alunperin kolmen kollegan porukkamme on pikkuhiljaa laajentunut neljäksi ja sitten viideksi ja myös tiivistänyt tapaamistahtia. Yksi tosin oli tällä kertaa lomailemassa Ranskassa, joten kokoonnuimme neljästään. Oli ihanaa viettää kokonainen päivä ihmisten kanssa, jotka on tuntenut vuosikymmeniä ja joitten kanssa juttu soljuu kuin itsestään. Muut ovat jo siirtyneet vapaille, minä keikun vielä työelämässä muutamia vuosia.

Ensimmäisen kahvittelun jälkeen päästiin helmien kimppuun. Olin tiennyt, että Eeva on tehnyt koruja jo pitkään, niin paljon erilaisia hauskan näköisiä kaulakoruja olen hänellä nähnyt, mutta en ollut tajunnut, että hän on kerännyt helmiä niin paljon. Laskujeni mukaan noita isoja muovilaatikoita oli ainakin kahdeksan ja ne kaikki olivat täynnä pieniä ja isompia Minigrip-pusseja tarkasti lajiteltuine sisältöineen. Helmet olivat enimmäkseen lasia, kiveä, metallia, villaa, luuta, puuta tai muuta luonnonmateriaalia. Osa oli muovia, varsinkin pienet täytehelmet. Eeva kertoi ostaneensa paljon koruja kirppareilta ja kokonaan sillä silmällä, että niistä saa purkamalla hyviä helmiä kokoelmiin.

Jokainen löysi laatikoita penkoessaan pian oman värimaailmansa. Ensin ihastuin ensimmäisen kuvan villapalleroihin, ja ajattelin tehdä pehmeän sävyisen talvikorun. Mutta kun näin nuo viininpunaisen ja puun väriset puuhelmet, olin täysin myyty: ne oli saatava! Katselin niitä eri puolilta ja ihmettelin niitten kauneutta: kuin suoraan isoja marjoja jostakin eksottisesta pensaasta. 

Punaisten lisäksi löysin liilan värisiä pieniä puuhelmiä. Nyt kuvia katsellessa tuntuu, että olisinhan voinut ottaa vaikka puunvärisiäkin. 

Tuollainen valmis mallialusta on kätevä, siihen EL sommitteli erilaisia meheviä meripihkan sävyisiä lasihelmiä.

H. ihastui vihreänturkoosiin värimaailmaan ja alkoi rakentaa itselleen kaulakorua pitkään metallinauhaan. Kaikki nämä naiset ovat käteviä käsistään ja tekevät kaikkia jännittäviä käsitöitä. Paitsi minä, joka kudon ikuisesti oikein tai nurinoikein ja siinä kaikki. Korujen tekeminen on kuitenkin houkuttelevaa ja koukuttavaa, ja tekisi mieli perehtyä siihen joskus enemmänkin. Itselläni on kotona tasan yksi pieni laatikollinen helmiä ja muuta siihen liittyvää tavaraa, ja se on ollut nyt koskemattomana vuosia.

Keittiön ison tammipöydän ääressä mahtui hyvin työskentelemään ja Eeva neuvoi meitä muita kokoamisessa, solmuissa ja lukoissa ja puuhaili emäntänä. Välillä katettiin ateria tai kahvit pöydän toiseen päähän.

 Ruskean sävyt korostuvat ja raikastuvat ihmeesti, kun välissä on ripaus vihreää.

 H:n upea koru alkaa valmistua. Keittiöpyyhkeen päällä on parempi käsitellä helmiä 

kuin kovalla pöydällä, josta ne vierivät lattialle.

Tadaa! Minun yksinkertainen ja syysmarjojen värinen puukoruni on valmis.