Salia, saunaa ja zumbaa

Risti seinään! Olen käynyt tällä viikolla jo kaksi kertaa kuntoilemassa. Kävelyä koiran kanssa ei lasketa, sitä sentään olen tehnyt koko ajan. Mäyrä kulkee nenä maassa ja tahti on usein sen mukainen, siinä ei kunto pääse suuresti kohoamaan muualla kuin ylämäessä. Sitä paitsi yksin liikkeellä ollessa teen aina lyhyemmän lenkin kuin jonkun kanssa yhdessä. Mutta siis oikeaa lihaskuntoa, sitä olen niin kaivannut.

Taas kerran saan kiittää ystäviä, yksin kun en saa itseäni lähtemään. Riitta kutsui kuntosalille, samalle missä kävimme yhdessä keväällä. Keskiviikkoaamuna kymmeneltä paikalla ei ollut meidän lisäksemme muita eikä sinne tullut koko aikana ketään, joten saimme kaikessa rauhassa rehkiä ja jutella pari tuntia. Se rehkiminen oli, sanoisinko, kohtuullista, mutta silti niin ihanaa

Kuntosalin päätteeksi ajattelin uskaltaa saunaan, kun olen välillä jo kestänyt sitä hetken. Viitisen minuuttia, pientä löylynheittoa ja eiköhän pamahtanut taas urtikaria päälle. Ensin alkoi kutittaa silmäluomia ja sen jälkeen huomasin käsivarsien punottavan ja kutiavan. Valelin niitä kylmällä vedellä, kunnes huomasin olevani aikalailla isojen punaisten läikkien peitossa kauttaaltaan. Ensimmäistä kertaa se levisi kasvoihinkin ja sen lisäksi kutitti ja kirveli. Antihistamiinia ei ollut mukana, mutta ilman sitäkin reaktio laski onneksi puolessa tunnissa itsestään.  Päätin samalla, että tämä on nyt nähty, saunaan ei ole enää asiaa. Ei ole suuri menetys tosin, kun en ole koskaan kuuman ystäviä ollut ennenkään. Kuntosalia sen sijaan jatkan mielelläni, siitä olen aina pitänyt. Pukuhuoneessa yksi nainen kertoi muuten saavansa kuumaurtikarian aina Lapissa hiihtäessään.

Pukuhuoneessa kuului iloista pulinaa, koska altaalla oli juuri loppunut seniorijumppa. Porukka oli sellaista seitsemän-kahdeksankymppistä. Katselin itsekseni, miten kaikki näyttivät olevan sinut vartalonsa kanssa, he olivat minusta kauniita alastomina! He näyttivät siltä, että ovat sinut itsensä kanssa. Minä kun häpeilen vielä vatsamakkaroitani ja selluliittireisiäni.

Seuraavana päivänä sisko houkutteli vasta itsekin löytämäänsä aquazumbaan uimahallille. AaltoAlvari on uusittu perusteellisesti pari vuotta sitten enkä ollut käynyt siellä remontin jälkeen. Oli muuten ihanaa! Kävimme ensin vesijuoksemassa lämmittelyksi ja muistelimme kumpikin, miten ennen lapsena aina oli altaissa melko kylmää vettä. Silloin paleli aina alussa uimaan mennessä. Nyttemmin on miellyttävää laskeutua altaaseen eikä kenelläkään mene iho kananlihalle.

Siirryimme sitten matalampaan aaltoaltaaseen odottelemaan tunnin alkua. Siellä vesi oli vieläkin lämpimämpää, todella ihanaa. Sakkia kertyi altaan täydeltä, mutta tilaa riitti. Liikkuminen musiikin tahtiin oli hauskaa, vesi kannatteli ja antoi toisaalta vastusta. En pystyisi polvieni takia käymään tavallisilla jumppatunneilla, zumbassa varsinkaan, enkä muutenkaan ole käynyt ryhmäliikuntatunneilla vuosiin. Pitkän tauon jälkeen rima on noussut ja kunto laskenut. Tässä on esimerkki vesizumbasta, jos laji ei ole tuttu, kuten ei ollut minullekaan.

Yritystä on nyt mennä jatkossakin, tulee siitä vaan niin hyvä olo. Yhtä hyvä olo tulee ystävien kanssa olemisesta.

Kuvat eivät liity kuntoiluun, mutta haitanneeko mitään. Nämä ovat ystäväni E:n keräilemiä kiviä ja katselin niitä hänen luonaan maanantaina.

Tämä on ollut erittäin onnistunut lomanen:)

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!