Tässä muutamia kuvia edellisessä postauksessa mainitsemastani The Globe -teatterista. Se ei ole siis alkuperäinen, mutta on rakennettu niin samanlaiseksi kuin on osattu. Rakentamiseen on käytetty mahdollisimman autenttisia välineitä ja sen ajan materiaaleja. Koska teatteri toimii tänä päivänäkin oikeasti teatterina, sinne on rakennettu paitsi nykyaikainen lisäsiipi, myös mm. valaistusta.
Keskiosa on avoimen taivaan alla. Tämä johtuu muistaakseni siitä, että alkuperäinen teatteri paloi, kun sen katolle ammuttiin joku palava esine. Seuraavaksi rakennettiin teatteri, jossa ei ollut kattoa keskellä lainkaan.
Tutustumiskierroksemme jälkeen oli muutaman tunnin sisällä alkamassa näytös,
jota tässä valmistellaan.
jota tässä valmistellaan.
Useita kävijäryhmiä istui katsomossa kuuntelemassa oppaansa värikästä selostusta. Shakespearen ajan elämään kuulunut lika ja hajut eivät onneksi olleet läsnä. Näimme varsin siistin version.
En ole vieläkään ehtinyt katsoa uudelleen sitä Rakastunut Shakespeare -elokuvaa, on ollut niin kiireellistä televisionkatsomista iltaisin töitten jälkeen. Vaikka olen sen monta kertaa nähnyt, on kiva katsoa vielä kerran nyt, kun on käynyt kuvauspaikalla.
Puvustamon puolelta.
Hurmaavia rooliasuja.
Hauskat korokepohjat. En tiedä mihin nuo kuuluvat, mutta voisin kuvitella niillä olevan mukavampi kävellä mutaisilla teillä lian seassa kuin ohutpohjaisilla kengillä.
Pakollinen luokkaretki. Tuonikäisenä ei ehkä historia kiinnosta. Kuka meistä olisi välittänyt Seitsemästä veljeksestä (koskaan).
Nuo vaatteet eivät oo varmaankaan olleet kovin mukavia pitää. Mielenkiintoinen on tuo teatteri. Olisi kiva nähdä jokin näytelmä esitettynä, vaikka "Kesäyön unelma"!
VastaaPoistaPelkästään jo korsetti on varmasti ollut aika ahdistava jokapäiväinen vaate. Sitäpaitsi suurimmalla osalla ihmisistä oli vai yksi ainoa puku, korkeintaan kaksi, luulisin. Aatella, aina likainen...
PoistaIhana kuvakertomus!
VastaaPoistaNäitä tunnelmia katsellessa ei ihmettele, miksi brittinäyttelijät ovat niin loistavia, aivan omaa luokkaansa. Teatterin historia on tuolla niin huima...
Olen samaa mieltä brittinäyttelijöistä, heihin voi aina luottaa. Siitä en ole varma, miten hyvin miehet onnistuivat tuohon aikaan naisrooleissa;)
PoistaBrittinäyttelijät ovat mahdottoman taitavia, vaikkapa Hugh Laurie tai Benedict Cumberbatch (tai jotain tuohon suuntaan, vaikea nimi) entisaikojen näyttelijöistä puhumattakaan. Brittisarjat ovat suosikkejani, koska niissä puvustus, interiööri, detaljit ja ajan kuva ovat viiemisen päälle mietittyjä, kuten esim. Poiroteissa. Mainitsemasi elokuva jätti minut aikoinaan jostain syystä ihan kylmäksi enkä ole jaksanut sitä tositamiseen katsoa.
VastaaPoistaKatson mielelläni kaikkia brittituotantoja, pelkkä kansallisuus on usein laadun tae. Ainakin siis tänne ostetuissa ohjelmissa:) Briteissä on sitä paitsi jotakin samanlaista kuin suomalaisissa: vaikka he ovat taitavia ja sulavia smalltalkkaajia, heissä on paljon eurooppalaista vetäytyvyyttä ja hiljaisuudensietoa; siis kun vertaa amerikkalaisiin tuotantoihin. Pidin hirveästi Nuori Morse -sarjasta. Päähenkilö tavoitti siinä hienosti Morsen ristiriitaisen ja vähän salaperäisen olemuksen. Toivon hartaasti sille jatkoa.
PoistaYhdyn edellisiin kommenteihin brittinäyttelijöiden taidoista. Vahva kulttuuri vuosisatojen saatosta! Upea kierros, kiitos!
VastaaPoistaNe on taitavia, ja varmasti kuttuurin pitkä historia vaikuttaa siihen.
Poista