Viiden minuutin ihme

Nyt teen itseni lopullisesti naurunalaiseksi ja karkotan loputkin lukijani, mutta silti julkaisen kuvia naamastani ja vielä täysin naturellina. No, ei sentään nakuna. Omasta mielestäni kuulun niihin naisiin, joille meikki todella tekee terää. Se muuttaa minut ihan erinäköiseksi ja herättää niin kasvot kuin muunkin olemuksen henkiin. Ei siis ihme, että olen ollut koko ikäni hulluna kosmetiikkaan!

Nämä omakuvat ovat muuten hemmetin vaikeita ottaa. Yritin jalustan kanssa isolla kameralla, mutta se vaati lisää valoa ikkunankin eteen. Kirkasvalolamppu värjäsi kaiken kellertäväksi enkä jaksanut viritellä salamoita. Innostuin tästä puuhasta tietenkin samaan aikaan, kun koira vinkui vieressä ulos. Pokkarilla käsivarren mitan päästä otettuna oli vaikea osua itse kuvaruutuun ollenkaan. Siksi nämä kuvat ovat ihan mitä sattuu. Parhaat kuvat tulikin sitten lopuksi kännykällä ikkunan edessä.

Siis van_ha. Ja tämä kuva on sentään lempeimmästä päästä, muissa näytin ihan vanhalta juopolta. Ihoni on muuten normaali, mutta iän myötä suurihuokoinen, pisamainen, juonteinen ja täynnä eriasteista couperosaa. Huulten rajat ovat epämääräiset ja punottavat helposti. Silmistä nyt puhumattakaan. Yleisilme on väsähtänyt.

Meikkiin saa menemään vaikka kuinka paljon aikaa, koska sen suunnitteleminen ja tekeminen on ihanaa. Joka päivä voi tehdä vähän erinäköisen meikin, vaikka sitä ei kukaan muu luultavasti huomaakaan. Tärkeintä on tekemisen tuottama ilo ja tietysti lopputuloksen näkeminen. Samalla siinä rakennetaan itselle hyvää mieltä tulevaan päivään.

Nyt aion kuitenkin näyttää, mitä viiden minuutin nopea arkimeikki tekee kulahtaneelle viisikymppiselle naamalle.

Tässä on jo kerros Lumenen CC-voidetta medium-värissä ja huiskaus YSL:n irtopuuteria tasoittamassa ihon väriä. Tällä kertaa ei ole pohjusteita eikä valovoiteita. Valokynää on kyllä (Lumene ja No7), sillä tasoitan silmäluomet ja silmän sisä- ja ulkonurkan punaisuuden. Otsan pystyryppyyn ja viereiseen arpeen levitän myös valokynää. Silmäpussin pohjalle olen myös taputellut sitä, vaikka ei siltä näytäkään. Kuvasta vasta huomaan itsekin, miten syvät juonteet silmänurkissa jo on. Luomet lurpattavat, tämä puoli vähän vähemmän kuin toinen.  Lumenen kulmavahalla saan kulmakarvat kuosiin, väri tosin saisi olla harmahtavampi ruskea.

Tässä välissä tuli näköjään vaihettua rillitkin noista päätelaseista tavallisiin. Näitten muoto sopii selvästi paremmin, virkistää laskeutunutta ilmettä ja peittää vähän paremmin silmäpusseja. Meikin pitää olla miiinuslasien kanssa selkeä ja melko vahva, että se näkyy voimakkaitten linssien läpi. 

Tässä tein mustan tussirajauksen ja levitin sen päälle leveämmän violetin rajauksen Avonin luomivärillä. Lisäsin sisänurkkaan vähän vaaleaa, se on hyvä kikka vanhenevalle naiselle! Luomivaon varjostin Jane Iredalen taupe-värillä, eli sellaisella harmaanruskealla ja häivyttelin sitä ylöspäin. Samalla värillä rajasin viiston siveltimen avulla alaluomen. Levitin ripsirajan sisäpuolelle vielä Isadoran vaaleaa kajalia raikastamaan katsetta. Sitten vielä ripsien taivutus ja reipas harjaus Hypnôsea päälle viimeistelee silmät näkyviin.

On niin totta, kun sanotaan, että punainen huulipuna piristää keskiäkäistä naamaa!  Silloin ei kiinnity huomio niin juonteisiin ja muihin silmäpusseihin. Tässä on huultenrajauskynää ja YSL:n Rouge volupte 9. Päällä on vielä vähän mansikanpunaista kiiltoa.

Poskilla on Guerlainin pinkkiä poskipunaa. Leuan alla ja nenänpielissä on sipaisu We care -aurinkopuuteria. Vinkkinä muuten, että se on halpa, hyvä, huomaamaton ja ennenkaikkea sopivan viileä ruskea, ei punertava. Se on ensimmäinen varjostusväri, johon olen ollut tyytyväinen. Sokoksen myyjä sanoi, että juuri tästä syystä se on monen ammattimeikkaajan suosiossa.

Ei enää yhtään niin väsähtäneen ja lannistuneen näköinen.

Nyt voi sitten käyttää koiran ulkona.