Kävin tässä taannoin nauttimassa taas yhden näyttelyn Jyväskylän taidemuseossa: Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon KULTAINEN METSÄ -valokuvanäyttelyn. Näyttelyn kolme osaa oli Henkien saarella, Hiljaa huojuu korven honka ja Metsänhoidollisia toimenpiteitä. Sopivasti nämä olivat eri kerroksissa.
Henkien saarella -osassa on kuvattu shintolaisia pyhiä paikkoja Japanissa Shikokun saarella.
Japanilainen pyhä puu
Suomalainen pyhä puu
Hiljaa huokuu korven honka kuvaa suomalaista luonnontilaista metsää.
Valtavan suuriin kuviin halusi oikein sukeltaa sisään. Tätäkin piti istua katsomaan pitkäksi aikaa.
Ravitsi sielua!
Vangitsevaa metsän taikaa. On siinä vaan jotakin.
VastaaPoistaEikka
Näkisitpä paikan päällä, nuo kuvat ovat oikeasti todella hyviä ja vaikuttavia. Ja isoja, se lienee osa taiasta.
PoistaOi miten ihanaa, että näyttelyä saa tallentaa ja jakaa.
VastaaPoistaMinusta se on yksi näyttelyn ulottuvuuuksista,
ettäsitä voi tarkastella jakaakseen.
Kiitos.
MInä tarkastelen nyt elokuvaa Leijapoika. Nam.
Se oli kirjanakin kyllä hyvä.
Olen kysynyt, ja tuolla saa kuvata. Pikkupokkari ja salama pois päältä. Mutta ei siitä samaa tunnelmaa saa millään välitettyä, eikä ole tarpeenkaan, alkuperäinen on aina parempi ja vaikuttavampi.
PoistaMinäkin pidin Leijapojasta, myös kirjana.
Upeita kuvia siis näyttelyssä ja myös ottamasi kuvat välittävät hienosti kuvien sanoman.
VastaaPoistaNämä kuvat puhuttelivat näyttelyssä. On hieno kokemus, kun tuntee, että sielussa liikahtaa. Sitähän taide parhaimmillaan tekee: saa meidät kosketuksiin sielun salattujen osien kanssa.
PoistaOnpas inspiroiva näyttely!
VastaaPoistaKuvat puhuttelivat pienellä tietokoneen ruudullakin.. Vaikutus paikan päällä on varmasti ollut huima!
Kiitos, kun jaoit kokemuksen <3
Ihmeen vaikuttavia kuvia ne olivat. Kivaa vaihtelua, kunjoskus joku näyttely ei puhuttele yhtään.
PoistaTosi innostava mahdollisuus sulla! Tekniikkaa oppii sinä samalla, tehdessä ja opettajan ja toisten vinkeistä. Viikkotehtävät on olleet mulle opettavaisia, kuten nyt kun opetellaan salamakuvauksen hienosäätöä.
VastaaPoistaTsemppiä kurssille!
Tähän näyttelyyn olisin halunnut ehdottomasti tutustua. Fanitan metsiä, koska siellä kokee sellaisen sisäisen hiljentymisen tunteen ja luonnon voimallisuuden. Vanhassa metsässä on juuri jotain pyhää. Keräilen hienoja metsäkokemuksia ja olen suunnitellut joskus postaavani näistä kokemuksista. Erityisesti pidän vanhoista lehtipuumetsiköistä, joita on Lounais-Suomessa. Viikin arboretum ihan naapurissa on myös kaunis ja vähän eksoottinenkin erikoisine puineen. Luonto siellä muuttuu keväästä syksyyn.
VastaaPoistaKiitos hienoista kuvista!
Vanhassa metsässä on jotain pyhää. Meille se on varmaan geeneihin kirjoitettu, että metsässa on turvallinen olo, ja me kunnioitamme metsää. Postausta odotellen...
PoistaLehtipuumetsät ovat täällä harvinaisia, joten niihin haluaisin enemmän tutustua. Kun joskus pääsee kävelemään luonnontilaisessa lehdossa, jossa linnut laulavat, se on kerrassaan ihanaa. On täällä yksi sellainen paikka, Tourujoen suistossa.
Näyttelyn kuvat näyttävät upeilta. Tarkistin, että näyttely kestää sinne saakka, kun tulen Jyväskylään, niin menen katsomaan. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaIhanaisia kuvia osaat itsekin ottaa; niitä täällä melko säännöllisesti seurailen.
Mukavaa, kuvauksellista kevättä! Terttu
Luulen että saatat ihastua myös noitten kuvien tunnelmaan paikan päällä. Niihin ihan sukeltaa sisälle:)
Poista