Tietotekniikka saa välillä haromaan hiuksia. Sisko soitti ensin, että hän on koko päivän väsännyt kotisivujaan uusiksi, kun entinen palvelin oli kaatunut. Vasta vaivalla laaditut kotisivut uuteen yritystoimintaan piti siirtää uudelle palvelimelle ja toisin sanoen kirjoittaa uudelleen. Hän pyysi tarkistamaan, miltä jälki ja erityisesti kuvat näyttävät eri koneella ja eri selaimella. Hyvältä näytti, mutta kaikki kuvat eivät latautuneet.
Vähän myöhemmin onnistuin hävittämään paljon kuvia omalta koneeltani. Pientä töppäystähän sattuu vähän väliä, mutta yleensä huomaan sen ja ehdin korjata. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että roskakorista tyhjiä kansioita poistaessani huomasin, että yksi tiedosto olikin yllättävän isokokoinen. Peruutin toiminnon heti, mutta kansio oli hävinnyt sieltäkin, missä säilytin alkuperäisiä kuvia tältä vuodelta. En ollut huomannut tehneeni mitään, mutta niinhän nämä aina tapahtuvat. Vakaasti uskon, että kone tekee välillä omiaan, vaikka mies väittää toista.
Siirrän kuvat yleensä suoraan Picasalle ja käsittelen siellä. Käsitellyt kuvat siirrän omiin arkistoihini vuoden ja kuukauden mukaan. Blogiin menevät saa siirrettyä suoraan Picasa-albumiin. Alkuperäiset kuvat menevät kortilta talteen yhteen kansioon ja sieltä noukin parhaimmat talteen omaan kansioonsa ja hävitän loput. Sitä olin juuri tekemässä.
Mies tiesi, että netistä voi ladata ohjelmia, joilla saa palautettua roskakorista tyhjennettyjä kohteita koneen uumenista. Siitäpä selailemaan ja lataamaan Recuva-nimistä ohjelmaa. Sillä sai nopeasti palautettua pienen osan. Perusteellisempi homma kesti ja kesti, muutamassa tunnissa oli edetty 1% ja arvioitu kesto oli 2 vrk. Siihen ei riittänyt kantti, vaan keskeytin ja siirtelin sitten takaisin niitä kuvia, joita löytyi. Puoli kahteen asti yöllä.
 |
| Vilma se ei hössötä, vaikka emäntä hermoileekin |
Vasta aamulla tuli mieleen, että ulkoiselta kovalevyltähän löytyy suurin osa kadottamistani kuvista paljon nopeammin. Onneksi olen tallentanut sinne varmuuskopiot säännöllisesti. Osa on vielä kameran muistikorteilla tallessa, eikä muutenkaan ole tapahtunut mitään suurta menetystä.
Loppujen lopuksi hermoilin ihan turhasta. Ehkä eniten keljutti se, että olin huomaamattani tehnyt ensimmäisen ison virheen koneellani.
Ymmärrän yskän! Aamulla entiset sivut taas näkyivät ja totesin hötkyilleeni, kunnes toistui sama; tietokantayhteys epäonnistui. Ja olen nyt ihan tyytyväinen uusiin sivuihin, vaikka siellä onkin vielä liian pitkät tekstit ja kuvissa hieman säätöä. Tuollaista tiedostojen palauttamista en tunne, enkä tiedä olisko kärsivällisyyttäkään. Onneksi löysit kuvia takaisin, varmuuskopioita mulla ei tule tehtyä..
VastaaPoistaOikeastaan ihan hyvä irtiotto tuollainen sivujen teko, blogipohjallahan ne ovat, tuttua hommaa.
Eikka
Nyt sivusi näytti taas jo vähän erilaiselta, hyvää asiaa ja paljon asiantuntemusta:)
PoistaAuts.. tuo on mahtanut tuntua ilkeältä. Onneksi sentään loppu hyvin kaikki hyvin!
VastaaPoistaSäikähdin vähän ennenaikaisesti, mutta joskus voisi ihan vahinkonäppäyksillä hävittää mitä tahansa, mikä on aika kamalaa. Onneksi olin jättänyt parhaita otoksia myös muistikortille talteen, ihan vaan varmuuden vuoksi:)
PoistaYhdellä kaverilla kaatui tietokone ja sen mukana meni kaikki kuvat. Sen jälkeen hankittiin meillekin ulkoinen kovalevy ja rupesin pitämään sitä ajan tasalla neljä kertaa vuodessa.
... ja hartiat kiittää tätä meidän nykyaikaisten naisten harrastusta.
VastaaPoistaMun ainakin pitäis olla kokonaan poissa näiltä koneilta,
mutta kun nämä ovat niin puoleensavetäviä harrasteita.
Pitäisi kai vain tuota kameraa kävelyttää, se olisi terveellisempää.
Ihan sama meininkihän täälläkin on. Kameran kanssa ei tule lähdettyä kotoa, harmittaa oikein, että on kuvia vain kotoa.
Poista