perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ei merta edemmäs kalaan


Risteily Helsingistä tai Turusta Tukholmaan kuului meidän perheen kesäohjelmaan yhdeksänkymmentäluvulla joka vuosi. Pienet pojat tykkäsivät laivatunnelmasta ja varsinkin pelimaailmasta. TaxFree-myymälän karkkivalikoima ei ainakaan vähentänyt laivamatkailun hohtoa. Isä unelmoi siellä samaan aikaan viskiosastolla ja äiti kosmetiikkamyymälässä.


Sen verran siitä sai silloin tarpeekseen, että ehti kulua seitsemäntoista vuotta ennen kuin tuli uudelleen mieleen lähteä käymään Tukholmassa. Toki katsoin nyt ensin lentoaikatauluja, mutta huomasin hotellimatkan olevan suunnilleen samanhintainen kummallakin tavalla, ja laivalla saisi pitkästä aikaa kokea myös merimatkan. Ja aikaahan meillä oli. Ei mitään kiirettä lomalaisilla.

Aurinkokannella  12 oltiin heti jo satamassa ja korkattiin ensimmäinen ja ainoa olut ja Bacardi-spritzer matkaanlähdön ja laiturista irtoamisen kunniaksi.


Ihan samoilla Siljan Symphonylla ja Serenadella silloin ennenkin matkustettiin, kun ne oli juuri rakennettu 1991. Outoa ettei niitä ole korvattu jo aikoja sitten toisilla laivoilla. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut yhtään kulahtaneen näköinen, vaan ihan hyvässä kunnossa ja siistejä kuin uutena konsanaan. Menomatkalle olin varannut Promenade-hytin ja tulomatkalle ikkunan merelle. Väsyneenä illalla ja yöllä oli mukava katsella omalta ikkunalaudalta merelle ja keskiyöllä muun muassa saapumista Maarianhaminaan.


Pitihän ne laivan puhvetitkin sitten käydä mennen tullen testaamassa, eikä ihan turhaan. Myöhemmässä kattauksessa oli rauhallista. Ruoka oli ryhmitelty uudella tavalla: oli vihannestoria, antipastotoria, juustotoria, kalatoria ja  jälkiruokatoria. Monet ruoat olivat suoraan suupalan kokoisina annoksina ja niitä oli helppo ottaa lautaselle pieniä määriä.

Hiillostettu paprika maistui ihan aidolta, caesar-salaatti samoin oli hyvää.  Aivan erinomaista oli sillikaviaari ja marinoitu punasipuli, sekä katkarapusalaatti saaristolaisleivän päällä. Kylmä lammasfrikadelli tomaattikastikkeessa oli suussasulava ja lämmin kevätkääryle aidosti maukas.

Jälkiruokatorilla oli tarjolla monenlaista moussekakkua, marenkeja suklaakastikkeen kanssa, hedelmiä ja Sabayon-kastiketta, valkosuklaamoussea suklaakupissa ja sitruunatartaletteja. Maultaan ehdottomasti parasta oli pannacotta. Arvaatte varmaan, että maistoin ihan jokaista!


Puhuimme miehen kanssa, että loppujen lopuksi parhaat maut olivat aika yksinkertaisia. Jos joku olisi kysynyt suosikkiani, olisin sanonut tuoreen saaristolaisleivän, uunissa haudutetun punajuuren ja siianmädin lisukkeineen. Tällä kertaa onnistuin vielä ottamaan todella pieniä maistiaispaloja ja jopa jälkiruokiakin vain teelusikallisen verran. Ähkystä ei ollut tietoakaan, vaikka kaloreita tuli luultavasti nautittua ihan hillittömästi. Kalojen kanssa aloitellessamme tarjoilija tuli ehdottamaan huurteisen kylmää vodkaryyppyä ja se oli aivan paikallaan. Muuten laivan hailakkaa  hanaviiniä riitti yksi lasillinen.


Menomatkalla ei paljon maisemia jaksettu katsella. Oli vietetty mukava sunnuntaipäivä nuorenparin vieraana Helsingissä ja käyty kahtena päivänä kaupungilla. Minä olin kiertänyt vielä Ateneumissa kaikessa rauhassa sykähdyttävän Helene Schjerfbeck -näyttelyn ja olin aika väsynyt.



Näillä saarilla kaikki puut olivat kuolleet ja rangat olivat täynnä mustia lintuja.  Mies arveli niiden olevan merimetsoja. Aika paljon näki mustia valkonokkaisia lintuja lentämässä matalalla vedenpintaa pitkin.



Saariston ihanuutta Tukholman päässä.









Laivamatka oli siis myönteinen yllätys oikeastaan, kiva juttu pitkästä aikaa. Saariston ja maisemien katsominen kannella tai hytin ikkunasta oli taas suuri elämys tällaiselle keskisuomalaiselle maakravulle.

***
Kaikki kuvat otin pikku-Ixuksella, isoa kameraa kun en viitsi kuljettaa mukana. Yllättävän monella oli kyllä kamera kaulassa ja painava putki vielä kiinni siinä. 

8 kommenttia:

  1. Tervetuloa takas, ehdinkin jo kaipailla postauksiasi. Ruotsin laivalla auringonlaskut ja -nousut ovat ihania. Ja yötön yö. Kuvistasikin se hyvin välittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yötön yö, veden äärellä se on jotain vielä ihanampaa. Ei malta edes mennä nukkumaan.

      Poista
  2. Kiitos tästä positiivisesta arviosta joka saat ehkä minutkin matkan päälle. En muista kuinka monta vuotta siitä on kun olen käynyt Tukholmassa, se tais olla niitä opiskeluajan huuruisia matkoja joten ehkä olis aika mennä ihan eri mentaliteetillä uudestaan. Tukholmaanhaluisin kyllä kuvaamaan mutta laivamatka arveluttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ennenhän ei varattu edes hyttiä, vaan nukuttiin pöydän alla rinkan kanssa. Laivamatka oli vain pakollinen siirtyminen kohti suurempia seikkailuja:)

      Veikkaan että laivamatkat ovat siistiytyneet ainakin viikolla. Toisaalta luksus on hävinnyt, ja erikoisaamiainenkin tarkoittaa vain rauhallisempaa ja pienempää tilaa ja lasillista kuohuviiniä.

      Poista
  3. Kyllä vaan laivaliikennettä kannatan! Pietarsaaresta Skellefteån aikoinaan kuljettiin ja joskus useimminkin. Vaasasta Uumeån myös. Kerran Turusta Tukholmaankin. Hyviä kokemuksia kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätini perhe asuu Skellefteåssa ja lapsena oli kova juttu päästä laivalla sinne:) Aurinkokannella silloinkin istuttiin nauttimassa merelläolosta ja risteilystä.

      Poista
  4. Tyynet ja kauniit merimaisemat.
    Monen sortimentin ruokaa laivalta tosiaan on, mutta ihana nauttia illallisesta kiireettömästi puolityhjässä salissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli tyyntä. En ole tietääkseni koskaan joutunut myrskysäällä matkustamaan, ja vain kerran muistan jonkinlaista keinuntaa laivalta.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...