torstai 20. lokakuuta 2011

Lomalla Oulussa

Kävelyllä Ainolanpuistossa

Perinteinen syyslomamatka entisille kotikonnuille on taas tehty. Perheeni muutti Oulusta Jyväskylään neljäkymmentä vuotta sitten ja olen käynyt siellä siitä asti melkein joka syksy, ja tietysti muulloinkin. Vanhemmat muuttivat sinne takaisin jo 80-luvulla ja pikkusiskokin valmistuttuaan 90-luvulla. Sukua asuu siellä vielä paljon, mutta suhtaudun  silti Ouluun aina vieraana ja ihastelen kaupunkia turistin lailla.

Esiintymislava Rotuaarilla

Yritin ihan tosissani löytää itsestäni edes vähän intoa siivoukseen tai  muuhun tyttärelle kuuluvaan puuhaan, mutta sitä ei tälläkään kerralla löytynyt yhtään. Onneksi kahdeksankymppiset vanhempani ovat lopultakin ottaneet ulkopuolista apua siivoukseen: reipas serkkuni käy siellä auttamassa tarvittaessa.


Sen sijaan tehtiin jotain muuta, mitä osaan paremmin eli shoppailtiin. Hankittiin uusi mikroaaltouuni, päivitettiin kummankin vanhat ja huonot puhelimet ja opeteltiin yhdessä käyttämään uusia. Neuvoin myös isää tietokoneen kanssa. Hän on oppinut kirjoittamaan Wordillä ja se onkin tärkeää, kun hän on taas työstämässä yhtä kirjaprojektia. Molemmat ovat innokkaita sähköpostin käyttäjiä ja äiti seuraa innolla naamakirjassa nuoremman sukulaiskaartin kuulumisia.

Löysin äidille laukkukaupasta konjakinvärisen nahkalaukun todella hyvään tarjoushintaan. Äiti tarvitsee pitkän hihnan, joka yltää olan yli, kun hän liikkuu kävelysauvojen kanssa. Samasta syystä hän ei enää mielellän lähde kaupungille. Sain vaihdossa häneltä Longchampin mustan olkalaukun, jossa on liian lyhyt olkahihna.


Ja se paino: vain pientä muutosta, mutta eipä ainakaan noussut kyläillessä. Söin aamulla 138 kcal:n cambridge-puuron ja muuten oikeaa ruokaa hiilareita välttäen. Ainoa lankeemukseni oli kaura-karpalo-cookie, joka oli ihan pakko saada. Olin nimittäin yhtenä päivänä yksin kaupungilla ja menin Robert's Coffeehen Vimassa, ihanaan kahvilaan, joka on ikäänkuin eristyksissä muusta maailmasta. Jotenkin siellä on aina sellainen tunnelma, jota toivon kahvilanautinnolta. Kaikki muut pullahoukutukset onnistuin välttämään, äidin tattirisottoakin otin vain teelusikallisen, vaikka hyvää oli.


Neljässä ja puolessa viikossa olen päässyt eroon viidestä ja puolesta kilosta. Vyötäröltä ja lanteilta on silti sulanut pois seitsemän senttiä, reisistä kolme ja rinnanympäryksestä yksi. Silti viimetalviset mustat farkut ovat vasta sopivat, mitä nyt kavensin lahkeita ulkosaumasta lanteille asti. Olen ihan ihmeissäni siitä, miten helposti tämä on tähän asti sujunut, varsinkin verrattuna entisiin dieetteihin: tässä ei tosiaankaan tarvitse elää kurnivan vatsan kanssa. Pussiruoat pitävät nälkää ja kuulemma sisältävät tarpeelliset ravintoaineet. Toisaalta olisin odottanut nopeampaakin pudotusta alle 800 kilokalorilla päivässä. 

Vasta nyt olen alkanut tuntea oloni oikeasti virkeäksi ja reippaaksi. Oulussa ajattelin sen johtuvan siitä, että söin oikeaa ruokaa ja enemmän kaloreita, mutta sama on jatkunut tänään kotonakin. Väsymys on väistynyt ja nukun hyvin yöllä -ainakin nyt lomalla.

Graffiti-taidetta Ainolanpuistossa


P.S. Kuvat on otettu uudella puhelimella. En aio ottaa tavaksi, mutta ihan siedettävän tasoisia ovat.


9 kommenttia:

  1. Jopas on komea tuo esiintymislava! Ja alin graffiti on kiva :)

    Laihis kuulostaa olevan hyvällä mallilla. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Yksi cookie hyvällä mielellä ei kaada mitään:) Kuullostaa mainiolta!

    VastaaPoista
  3. Oulu on kaunis ja joltisenkin tuttukin kaupunki.. Siskoni muutti Ouluun opiskelemaan ja kuinkas ollakaan.. löysi sieltä mielitietyn, perusti perheen.. eikä lähde Oulun seudulta enää kuulema kulumallakaan. Kauniit kuvat ..Taasen :)

    VastaaPoista
  4. Lepis, minustakin tuo ruostunut metallinen pitsikuvio on todella kaunista:)

    Rva Kameleontti, minulla on ollut tapana kaataa kaikki laihikset lankeamiseen; en vaan ole osannut lopettaa periksiantamista. Nyt käy toivottavasti paremmin.

    Kati, sinullakin on siis hyvä syy käydä Oulussa aina silloin tällöin. Minä nautin myös murteen kuuntelemisesta:)

    VastaaPoista
  5. Voi kun tajusin sitten liian myöhään, että olisin houkutellu shoppailemaan muös Pohjan Someen, jossa oon nyt työharjottelussa!

    Tuo Rotuaarin uusi ilme on kyllä yllättävn kiva! Odotin jo kauhulla maisemaa, kun tuntuu,että Oulun uudistukset on usein kamalia. Asutaan ainolan puislton kupeessa, ja lenkeillä oon itelki ihastellu noita samoja graffiteja. Oikeita taiteilijoita ollut liikkeellä.

    VastaaPoista
  6. Mulla on hieman samalta kuulostava suhde Poriin, lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiin. Kun käyn siellä, katselen syvään muistiin syöpyneitä paikkoja turein, hieman ulkopuolisin silmin. Onpa hienoa, kun olet saanut painoa noin hyvin pudotettua. Seitsemän sentin kavennus vyötäröltä tuntuu ruhtinaalliselta! Mullakin on entisiä ja "kutistuneita" housuja odottamassa vaatekaapin ylähyllyllä...

    VastaaPoista
  7. Ihminen pysyykin terveen virkeänä, kun on harrastuksia ja pientä puuhaa, tarkoitan vanhempiasi. Kuulostavat hyvin virkeiltä ja tehokkailta.
    Tosi hyvin olet saanut linjat kuntoon. Eikä ole tarvinnut "nälkää" nähdä

    VastaaPoista
  8. Onnittelut, oletpa saanut nopsaan painoa alas, täällä taistellaan taas jonkinmoisen säästöliekin kanssa, mutta 16,5 kiloa on kuitenkin pudonnut maaliskuusta. Täälläkin mennään alle 1000 kcal päivävauhtia nykyään ja noin kilo viikossa lähtee tällä nälkäkuurilla. Olo on virkeä, mutta syysmasennus iski täysillä eikä hellitä otteestaan.
    Tsemppiä laihikseen!!

    VastaaPoista
  9. Jenni, oispa ollut kiva nähdä vaikka sattumalta. Juuri Pohjan Somessa en käynyt, vaikka siinä lähellä pyörinkin.
    Tykkään yleensäkin hyvistä graffiteista, mutta nuo vanhan sähkölaitoksen aidassa olevat olivat kyllä parhaita näkemiäni.

    Päivi, yllättäen mitkään vaatteet eivät ole jääneet isoiksi, mutta olen voinut ottaa uudestaan käyttöön monia kaapissa odottaneita lempivaatteita:)

    Arleena, olen iloinen, kun vanhempani ovat vielä täysin elämässä kiinni ja kummallakin on kiinnostuksen kohteita ja ystäviä. Heidän sisaruksensakin ovat vielä täydessä touhussa.

    Manteli, sinulla on aika tiukka kuuri, jos se on pelkällä ruoalla toteutettu. Siinä saa olla tarkkana. Olen joskus miettinyt, oliko v. 2005 alkaneeseen masennukseeni yhtenä laukaisevana tekijänä myös edeltävä laihdutus. Siinä jäi syömisen ja kokkaamisen ilo pois. Mutta oli myös ennätyksellinen työkuormitus, kuopuksen armeijaan lähtö ja monta muuta kuormittavaa tekijää samaan aikaan, joten ehkä se kaikki oli vaan liikaa.
    Ota sinä nyt kirkasvalolamppu käyttöön ja pidä itsestäsi hyvää huolta!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...