Lomalla Oulussa

Kävelyllä Ainolanpuistossa

Perinteinen syyslomamatka entisille kotikonnuille on taas tehty. Perheeni muutti Oulusta Jyväskylään neljäkymmentä vuotta sitten ja olen käynyt siellä siitä asti melkein joka syksy, ja tietysti muulloinkin. Vanhemmat muuttivat sinne takaisin jo 80-luvulla ja pikkusiskokin valmistuttuaan 90-luvulla. Sukua asuu siellä vielä paljon, mutta suhtaudun  silti Ouluun aina vieraana ja ihastelen kaupunkia turistin lailla.

Esiintymislava Rotuaarilla

Yritin ihan tosissani löytää itsestäni edes vähän intoa siivoukseen tai  muuhun tyttärelle kuuluvaan puuhaan, mutta sitä ei tälläkään kerralla löytynyt yhtään. Onneksi kahdeksankymppiset vanhempani ovat lopultakin ottaneet ulkopuolista apua siivoukseen: reipas serkkuni käy siellä auttamassa tarvittaessa.

Sen sijaan tehtiin jotain muuta, mitä osaan paremmin eli shoppailtiin. Hankittiin uusi mikroaaltouuni, päivitettiin kummankin vanhat ja huonot puhelimet ja opeteltiin yhdessä käyttämään uusia. Neuvoin myös isää tietokoneen kanssa. Hän on oppinut kirjoittamaan Wordillä ja se onkin tärkeää, kun hän on taas työstämässä yhtä kirjaprojektia. Molemmat ovat innokkaita sähköpostin käyttäjiä ja äiti seuraa innolla naamakirjassa nuoremman sukulaiskaartin kuulumisia.

Löysin äidille laukkukaupasta konjakinvärisen nahkalaukun todella hyvään tarjoushintaan. Äiti tarvitsee pitkän hihnan, joka yltää olan yli, kun hän liikkuu kävelysauvojen kanssa. Samasta syystä hän ei enää mielellän lähde kaupungille. Sain vaihdossa häneltä Longchampin mustan olkalaukun, jossa on liian lyhyt olkahihna.

Ja se paino: vain pientä muutosta, mutta eipä ainakaan noussut kyläillessä. Söin aamulla 138 kcal:n cambridge-puuron ja muuten oikeaa ruokaa hiilareita välttäen. Ainoa lankeemukseni oli kaura-karpalo-cookie, joka oli ihan pakko saada. Olin nimittäin yhtenä päivänä yksin kaupungilla ja menin Robert's Coffeehen Vimassa, ihanaan kahvilaan, joka on ikäänkuin eristyksissä muusta maailmasta. Jotenkin siellä on aina sellainen tunnelma, jota toivon kahvilanautinnolta. Kaikki muut pullahoukutukset onnistuin välttämään, äidin tattirisottoakin otin vain teelusikallisen, vaikka hyvää oli.

Neljässä ja puolessa viikossa olen päässyt eroon viidestä ja puolesta kilosta. Vyötäröltä ja lanteilta on silti sulanut pois seitsemän senttiä, reisistä kolme ja rinnanympäryksestä yksi. Silti viimetalviset mustat farkut ovat vasta sopivat, mitä nyt kavensin lahkeita ulkosaumasta lanteille asti. Olen ihan ihmeissäni siitä, miten helposti tämä on tähän asti sujunut, varsinkin verrattuna entisiin dieetteihin: tässä ei tosiaankaan tarvitse elää kurnivan vatsan kanssa. Pussiruoat pitävät nälkää ja kuulemma sisältävät tarpeelliset ravintoaineet. Toisaalta olisin odottanut nopeampaakin pudotusta alle 800 kilokalorilla päivässä. 

Vasta nyt olen alkanut tuntea oloni oikeasti virkeäksi ja reippaaksi. Oulussa ajattelin sen johtuvan siitä, että söin oikeaa ruokaa ja enemmän kaloreita, mutta sama on jatkunut tänään kotonakin. Väsymys on väistynyt ja nukun hyvin yöllä -ainakin nyt lomalla.

Graffiti-taidetta Ainolanpuistossa

P.S. Kuvat on otettu uudella puhelimella. En aio ottaa tavaksi, mutta ihan siedettävän tasoisia ovat.