maanantai 8. elokuuta 2011

Shaali eteisessä


Maalaus onnistui hyvin! Ruusunpunainen muuttui kahdella kerroksella  Remontti-Ässää Shaalin väriseksi. Minusta väri on kyllä pehmeää kuin kashmir. Alkuvalmistelujen jälkeen huhkimme miehen kanssa tätä koko illan. Lopputulos on juuri sitä, mitä toivoinkin. Saatiin lisää valoa, rauhallista tunnelmaa ja hyvä alku muun sisustuksen uusimiseen.Tähän sopisi mustavalkoiset valokuvat kapeissa mustissa kehyksissä.

Tuon  vanhan penkin tilalle olen yrittänyt jo kauan löytää vastaavaa, mutta sopivaa leveyttä ei ole osunut eteen. Nyt keksin, että teettäminen ei tule välttämättä sen kalliimmaksi.


Minä maalasin pensselillä pikkutuherrusta, jota todella riitti tässä viiden oviaukon rikkomassa tilassa. Kattopaneelin reunan alle väri piti tupsuttaa tarkasti ohuella ja litteällä siveltimellä. Mies veteli suuremmat pinnat telalla. Näin ehdin välillä katsoa sentään Hercule Poirotin maalikerroksen kuivuessa ennen seuraavaa kierrosta.


Maalauksella oli kiire tämän eteisen lattian korjauksen ja hionnan vuoksi, ja siksi lattialistoja ei vielä ole. Ei ole sähkökatkaisijan suojiakaan, ne on tarkoitus vaihtaa uusiin.

Työmiestä ei vaan aamulla kuulunut. Kymmenen aikaa soiteltiin perään ja kuultiin, että homma on vaiheessa. Korvaavia tammiviiluja ei ole vielä saatu ja hiontakin siirtyy siis myöhemmäksi. Näin näissä hommissa kai usein käy. Kun itse teen työtä ajanvarauksella ja miehen työtä rytmittää koulun kello, on -öh, virkistävää olla tekemisissä tällaisen varsin fleksiibelin aikataulun kanssa.


Ulko-ovelta näkee suoraan keittiöön ja ulos asti. Tähän ei ehkä kiinnitetäkään vanhaa naulakkoa, vaan lopultakin kunnon hyllyt ja tanko ja peililiukuovet eteen. On ollut sekin suunnitteluasteella kymmenisen vuotta, nyt voisi olla jo tarpeeksi hyvin hautunut ja aika toteuttaa.


Takana siintelevä aito 70-luvun ulko-ovi -oli muuten ylellinen aikanaan- ja kulmakaappi ovat alkuperäisiä. Kaappia olen vieroksunut aina rumana hokötyksenä, mutta sen alla ei ole parkettia ja sitäpaitsi se vetää uskomattoman määrän kenkiä ja talvikaulahuiveja. Niitä minulla on varmaan viisikymmentä. Siihen voisi vaihtaa ehkä oven ja uusia hyllyt.


Eteisestä vasemmalle avautuu olohuone. Nyt olohuoneen vaalea väritys (paitsi tuo näkyvä takaseinä) jatkuu yhtenäisenä eteiseen ja keittiöön, kun ne ovat muutenkin ilman ovia yhteydessä toisiinsa.

Tikkurilan maaleilla on hauskoja nimiä. Meillä on nyt shaali eteisessä, kätkö olohuoneessa, mulperi ja ajopuu makuuhuoneessa.

Tää on aika tyytyväinen!




13 kommenttia:

  1. Ahkeruus on ilomme! Hyvältä näyttää ja todella hauskoja nuo värien nimet.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on ajopuu makuuhuoneessa, ensin tuntui, että olisi pitänyt maalatakin shantungilla (=silkkilaatu), mutta kyllä ajopuukin on silmää miellyttänyt.

    Kyllä terhoja on puussa joka kesä/syksy, täytyy vain käydä vähän lähempänä katsomassa.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että kotiväki on maalannut eteisen vaaleaksi niin Vilma näkyy paremmin.

    t. Olli

    VastaaPoista
  4. Lepis, kyllä oikea työ pistää hikoilemaan! On kuitenkin vaihteeksi kiva tehdä jotain sellaista, jonka jälki näkyy heti. Edellistä punaista väriä katsottiinkin jo 7 vuotta.

    Lumo, ajopuu on sopivasti maitokahvin väristä. Siitä tulee verkkainen olo, sopiihyvin makuuhuoneeseen.
    Täällä Jyväskylän korkeudella ei tammia kovin paljon kasva, siksi kai en ole niissä terhojakaan nähnyt:)

    Olli, mulla on oma kyttäyspaikka tuossa penkin alla. Siitä ampaisen alle sekunnissa ovelle haukkumaan, jos ulkopuolelta kuuluu ääniä. Osaan imitoida jo aika hyvin isoja koiria.
    t. Vilma

    VastaaPoista
  5. Kaunis seinien väri. Ulko-ovi on kaunisd, älä uusi sitä.
    Remonttiaikataulut tahtovat venyä ja venyminen ei yleensä ole itse aiheutettua.

    VastaaPoista
  6. Eteiset ovat haasteellisia tiloja moninen ovineen ja säilytystarpeineen. Kuitenkin tila on tärkeä, siitä saa ensivaikutelman asuntoon astuttaessa. Vaalea sävy eteisenne seinässä on kaunis ja onkin otollinen tausta tauluille. Mulla oli myös tarkoitus kohentaa hankalaa eteistä lomalla. Mutta nautin kesästä. Syksymällä sitten...

    VastaaPoista
  7. Arleena, tuo pehmustettu ovi oli pikkupoikien mieleen, siihen oli kiva juosta pahki. Nyt ovi näyttää paremmalta, kun muu väritys komppaa sitä.

    Päivi, meillä oli ennen jättisuuri peili naulakkoa vastapäätä. Emämoka: hyvä paikka peilailla, mutta monisti takit joka suuntaan näkyviksi! Nyt se muuttuu.

    VastaaPoista
  8. Kerran kokeneena sinun vaaleanpunaisen seinäsi vastaanottamassa tulijaa kuin lämmin parantava syleily tuntuu "shaalin" kietominen harteille suorastaan valjulta, mutta keskeneräistä työtä ei pidä arvostella! Varmasti lopputuloksesta tulee hyvä ja yhtä mieleenpainuva, kun suunnitteletkin noin hyväksi! -Ulla

    VastaaPoista
  9. Ulla, tunnelma on nyt kyllä erilainen. Havittelen yhteinäistä vaaleaa väritystä. Teen tummat päälliset penkille ja tuon tauluja ja kuvia seinille. En vaan vielä ole päättänyt, miten.

    VastaaPoista
  10. Toi ulko-ovi (ilmeisesti) on upee ja varmasti tuo verhoilu poistaa ääniäkin. Ihana musta seinä olkkarissa, ryhdikäs.

    VastaaPoista
  11. Henrietta, olkkarin seinä on oikeastaan tummanvioletti, sellainen munakoison värinen.

    VastaaPoista
  12. Selkeää ja rauhallista, tykkään. Kyllä kannatti ahkerointinne!

    VastaaPoista
  13. Rita, taulut tuovat onneksi lisää ryhtiä eteiseenkin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...