Kohti keskikesää

Vietimme rennon ja hauskan vuorokauden vanhojen ystävien luona Pohjanmaalla. Lauantaina oli niin kuuma, ettei siinä helteessä voinut istua yhtään ulkona, vaan piti olla sisällä viilennyssysteemin lähellä. Talo ei kuitenkaan ollut tuo kuvissa esiintyvä, vaan valkoinen tiilitalo.

Kuvien talon bongasin tänään aamukävelyllä. Viime kesän jälkeen sitä oli kai alettu purkaa tai korjata, mutta tällaisena se miellytti silmää eniten.

 

Illalla ei helle menoa haitannut: Monacon Albertin  vaimeatunnelmaisten häiden jälkeen katsoimme ystäväni kanssa vielä yhdessä elokuvan Rakkauskirjeitä Julialle. Sitä voisin suositella muillekin romanttista viihdettä kaipaaville, ja sellaistahan ainakin ihmissuhdetyötä tekevä usein juuri kaipaa. Ei mitään angstia ja kauheuksia.

Edessä on viikko lomaa, toivottavasti lenkkeilyä metsässä, lukemista ja...niin, ikkunanpesua. Jos meidän perheen remontti-innosta olisi kiinni, niin asuisimme pian tuonnäköisessä talossa. Muistan, että meidän taloa maalattiin viimeksi sinä kesänä, kun Jim Morrisonin kuolemasta oli kulunut kaksikymmentä vuotta.  Mies maalasi naapurin kanssa ulkona ja minä soitin Doorsin levyjä sisällä, se oli hyvä työnjako. Ja nyt siitä Morrisonin kuolemasta on kuulemma jo neljäkymmentä vuotta.