Kukkiva mantelipuu, 1890.
Tämän ihanan taulun Vincent va Gogh maalasi veljelleen ja tämän vaimolle lahjaksi, kun heille oli syntynyt pieni poika, Vincentiksi nimetty.
En oikein tiennyt, mitä odottaa Amsterdamin van Gogh -museolta. Kaikkihan ovat nähneet nuoruudestaan asti V.v.G:n kuvia julisteina, ehkä omalla seinälläänkin. Modernin betonimöhkäleen näköinen museo yllätti kuitenkin täysin: löysin valovoimaisen ja värikkään taiteilijan, ainakin sen jälkeen kun hän oli luopunut perinteisestä synkästä tyylistä ja löytänyt vaaleat värit ja tämän oman tyylinsä.
Kalastusveneitä Saintes-Maries-de-la-Merissä 1888. Kuva lainattu täältä.
Tämän taulun äärelle tekniikoista tietämätönkin (minä siis) jää katselemaan siveltimen jälkiä ja värien villiä vaihtelua. Vesi näyttää olevan koko ajan liikkeessä ja niinhän se oikeasti onkin. Tämän van Gogh on kuulemma maalannut oikeasti rannalla ja levittänyt väriä vauhdikkaasti palettiveitsellä oikean tunnelman saadakseen.
Vincent van Gogh, Kylväjä. Kuva lainattu täältä.
Olen aina ollut heikkona sinisen ja keltaisen liittoon. Se on kesän varmin väritys, ja voimallisena viittaa Välimeren aurinkoon ja -maihin. Siksipä tämä vahvanvärinen ja moderni työ oli erityisesti mieleeni. Harkitsin vakavasti pienen kehystetyn jäljennöksen ostamista, mutta jätin kuitenkin sikseen. Alkaa olla seinät kotona jo aika täynnä.
Variksia vehnäpellolla, 1890. Täältä.
Tätä kuvaa muistelen katsoneeni jäljennöksenä jonkun kaverin tai sukulaisen luona teini-iässä. Tunnelma on kuitenkin painostava. Pilvet näyttävät suorastaan painajaismaisilta ja linnut lentävät matalalla, koska sade on juuri alkamassa. Miksi tästä tulee mieleen Hitchcock...
Keltainen talo, 1888. Kuva lainattu täältä.
Taiteilija maalasi myös asuintalonsa Arlesissa. Yksi huoneista oli tietenkin hänen kuuluisa makuuhuoneensa:
 | |||
| Kukkiva mantelipuun oksa maljakossa |
Mitä ihmettä, eikö Vincent maalannut tauluja mäyräkoirista?
VastaaPoistakysyy Olli ja toivottaa Vilmalle ja palvelusväelle oikein mukavaa juhannusta.
Mulle jäi muinoin museossa käydessäni hieman ristiriitaiset tunteet v. Goghista. Ihmettelin rinnakkain kulkevaa synkkyyttä, arkistakin arkisempia aiheita ja värivoimaa. Elämänkerran myöhemmin luettuan, aloin paremmin ymmärtää.
VastaaPoistaOlen seissyt Vincentin taulujen edessä lumoutuneena, niiden kolmne, jotka olen aitona nähnyt. Jotain vahvaa niissä on.
VastaaPoistaeikka
Ai-van ihania. Kyllä Wincent oli Tiateilijoitten kuohukermaa silloin- ja nyt. Olen aina pitänyt hänen töistään.
VastaaPoistaOlli, ei näyttänyt Vinski ymmärtävän hyvän päälle, jos olisin ottanut mäyräkoiran, ei olisi varmasti tullut hulluksikaan.
VastaaPoistaNäin muuten vasta yhden kankaisen mustan mäyräkoiran kaupassa, mutta kun se oli aidon kokoinen eikä siihen löytynyt hintaa, niin sinne jäi.
Päivi, niissä kuvissa oli kuin yö ja päivä, tai kuin ihan eri ihmisen ja aikakauden tekeleitä. Ne tummat minä sivuutin suoraan, en yhtään tykännyt niiden tunkkaisuudesta. Puoliksi häpeillen tunnustan, etten koskaan ota selostusta kuulokkeilla, vaan haluan kokea kuvat ensin itse. Saisi varmaan enemmän irti, jos kuuntelisi samalla tarinaakin. Nyt luin vähän jälkeenpäin.
Eikka, voin kuvitella sen tunteen, kun olet seissyt katsomassa maalauksia.
Anna, niissä kuvissa tuntui niin vahvasti taiteilijan läsnäolo, ne olivat hyvin eläviä.