Sitä sun tätä lupaavan viikon aluksi

Nyt kevään värejä kehiin sen kunniaksi, että on helmikuun ensimmäinen päivä! Minun kalenterissani se tarkoittaa kevättalvea ja kaiken pimeän väistymistä.  Ja tänään  tosiaan näyttää juuri siltä kuin helmikuussa parhaimmillaan vain voi: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja onnistuu jo lämmittämään ulkoilijan poskiakin. Pakkasta on lempeästi vain muutama aste ja eilen satanut lumi on peittänyt viikonlopun myrskytuulen jäljet näkymättömiin.

Talitinttien cityslangi kaikuu puissa. Tämän paremmaksi ei voi talvi tulla!

Ulkomaanvieraamme saapui eilen, ja asuu meillä nyt vajaat kaksi viikkoa. Hän on siis miehen kollega ja ystävä, ja kyse on työvierailusta. Meidän mies asui heillä viime syksynä saman ajan. Onneksi tunnemme toisemme jo noin kymmenen vuoden ajalta, joten turhia jännityksiä ei ole ja voimme ottaa rennosti. Koko perhe kävi täällä viimeksi toissa kesänä. 

Outoa silti, että näen yhtäkkiä pölyä ja likaa siellä, missä sitä ei ennen ole huomannut. Kummasti sitä alkaa katsoa kaikkea vieraan silmin. Ihan kuin mies mitään sellaista näkisi. Rätti kourassa olen siksi  täysin tapojeni vastaisesti pitkin päivää huomannut kulkevani.

Koska herrat tulivat Helsingistä vasta yhdentoista aikaan illalla, olin varannut pientä iltapalaa. Keskisuomalaisessa oli vasta mainionnäköinen riista-kasvispaistoksen ohje ja pakastimessa sattui olemaan Pirkan poro-jauhelihaa, joten tein tällaisen mehukkaan ja ison paistoksen.

Kuva: Kotikokki.net

 Oli aika työläs, mutta ehdottomasti vaivan väärti! Vähensin riisit puoleen ja lisäsin nekin pannulle keittämisen sijaan. Lisäsin itse vielä pienen pussin käsiteltyjä pakastesieniä joukkoon. Piirakasta tuli iso, noin 12 annosta, ja maku oli täyteläinen ja kerrassaan ihanan talvinen. Joku tempranillo-punaviini tai maukas olut olisi tämän mainio kumppani.

Onneksi on vapaa viikko. Työviikko ja touhuntäyteinen viikonloppu veti kyllä aika piippuun,  vaikka kaikki oli kivaa. Kivaakin pitää olla vain kohtuullisesti enkä voi antaa itseni innostua kovasti mistään. Elimistö pyörähtää siitä heti ylikierroksille.

Kiloklubi toimii kohdallani edelleen. Nyt on menossa neljäs viikko 1600 kalorin ruokavaliolla.  Siinä on niin paljon varaa, että saa syödä oikeaa ruokaa tarpeeksi. Painoa on pudonnut vajaat kaksi kiloa ja vyötäröltä lähtenyt se viisi senttiä, mitkä lähtivät melko pian. Hirveän hidasta siis, ja pientä sahaustakin, kun päivittäin puntaroi. Ilman mittauksia en kuitenkaan huomaisi mitään eroa enkä taatusti viitsisi jatkaa, joten punnitus on tärkeä minulle. Samoin ruokien tarkka mittaus, olen niin suurpiirteinen muuten.

Poropiirakassa on muuten 327 kaloria palassa, jos triviatietoa tarvitaan. Ja minähän tarvitsen. Reseptin saa syötettyä Kiloklubin ohjelmaan ja siitä saa tarkan energiamäärän.

Tämä perhoskämmekkä kasvaa vanhempieni keittiön ikkunalla Oulussa. Käymme siellä joka kevät koulujen hiihtoloman aikaan ja aina se silloin kukkii. Ehkä se kukkii aina, en tiedä. Nämä kuvat ovat kuitenkin kolmelta eri vuodelta. Kohta eli kuun lopussa on taas aika suunnata nokka kohti Oulua, ollaanko siellä valmiina?