Alkutalvi menee aina pukemisen kanssa pähkäillessä. Sunnuntaiaamun seitsemäntoista asteen pakkanen lauhtui kahteentoista jo keskipäivään mennessä ja niinpä metsälenkillä oli kuuma koko ajan. Täti käveli tietenkin kahdet legginssit tuulihousujen alla, kun ei mahtunut enää kuusi vuotta vanhoihin toppahousuihinsa. Milloin muistan, että vasta kaksikymmentä alkaa olla kova pakkanen? Ja että kolmessakymmenessä ei kannata mennä ulos ollenkaan, ettei ahista.
Siitäpä päästäänkin tärkeimpään, eli ruokaan ja sunnuntailounaaseen. Näitä olen tehnyt aivan vasta edellisen kerran, mutta en juuri nuoremmalle pojalle, joka nyt tuli syömään. Alkuruokana oli kuvassa olevaa parsakaali-pähkinäsalaattia, jossa on myös uunissa paistettua pekonia. Nimi voisi olla yhtä hyvin parsakaali-pekonisalaatti.
Ohje on tässä. On ihan mykistävän hyvää, kun on ehtinyt muutaman tunnin vetäytyä jääkaapissa.
Pääruokana oli sitruuna-kanapastaa eli Pollo Limonelloa, tällä kertaa kokojyvä-pennestä. Inkiväärin ja sitruunan terä (raastoin vähän kuortakin), hunajan makeus, valkosipulin aromi ja jogurtin happamuus ovat sellainen liitto, että päälle raastetun parmesaanin kanssa syöjä on nirvanassa!
Vähensin tietenkin energiaa salaatin kastikkeesta laittamalla puolet 15%:sta kevytmajoneesia ja toisen puolet ruokajogurttia. Pastakastikkeen tein 10% kermasta ja ruokajogurtista.
Niinpä jälkiruoan oli oltava väreihin sopivaa ja vähäenergistä, pakastemarjoja siis tuorekiisseliksi keitettynä.
Näitten kuvien tarkoitus ei ollut kuitenkaan esitellä ruokareseptejä, vaan harjoitella ruokien valaisemista iltapäivän hämärässä niin, että hämärä tunnelma säilyy. Onnistuin siinä vain osittain, itse ruokaan asti en sitä valoa saanut, paitsi salaattiin. Kyllä on vaikeaa!
Tein itselleni grid snootin eli yhdistetyn hunajakennomaisen valonrajoittimen ja putkimaisen valonrajoittimen salamalaitteeseen. Katsoin mallia Kamera-lehdestä ja mm. täältä. Ei ollut vaikeaa, vaan hauskaa. Mustia pillejä sain kevään valaisukurssilta, mutta Ikeassa on kuulemma samanlaisia.
Ei näytä mitenkään hienolta, mutta eipä maksakaan juuri mitään. Nyt vielä opettelen vähän lisää.
Mielenkiintoinen pillitys! Täytyypä kokeilla myös tuota osa-aluetta. Ikeaan siis.
VastaaPoistaKyllä mulle kelpaa nuo ruokareseptitkin ;)
Voi mitä herkkuja taas olet väsännyt, näin iltaisin on vaarallista katsella ruokia, tulee pian asiaa jääkaapille:)
VastaaPoistaHassun näköinen vekotin kamerassa, varmaan toimiva. Minulla ei ole ulkoista salamaa vielä, mutta pistetään korvan taakse tämä apuväline.
Mielenkiintoisia haasteita sinulla. Minä en sitten pystynyt päättämään kumpaa noitarumpua soittelisin. Päätin valita kummatkin. Valitsin myös punaiset sukat makkaralla. On niin hyvä mieli nyt: toivoessani hyvää pikkujoulua minulle toivon minä...
VastaaPoistaPollo Limonello näyttää ja kuulostaa hurjan hyvältä.
VastaaPoistaToivotan hyvää adventtiaikaa !
Kauniit kuvat. Tuo Marimekon lautanen on ihanan kuuskytlukulaisen näköinen. Sen voisi ihan hyvin kuvitella senaikaiseksi kuvioksi. Minä hommasin jouluksi tummanpunaisen vahakankaan keittiön pöydälle, Isolan malli vuodelta -69. Oli pakko saada, ja nyt sen kaveriksi tekisi mieli muita tekstiilejä mutta tilin vilkaiseminen saa aina järkiintymään. Vaan kauniita ovat, pirulaiset!
VastaaPoistaMeri
Parasta pastaa ever!
VastaaPoistaJa nyt tuli nälkä..
VastaaPoistaJa lähikirjastosi - ihan ykkönen.
Lepis, vielä kun muistan istuttaa salaman jalustan päähän eikä pöydälle, niin voi valo osua paremmin kohdalleen. Kotioloissa vaan ruokaa kuvatessa on nälkäiset syöjät haarukka ja veitsi tanassa istumassa eikä taidekuvaaja saa kuin muutaman vaivaisen minuutin;)
VastaaPoistaManteli, mieluiten minäkin päivänvalossa kuvaan, mutta näin talvisaikaan ulkoisen salaman valoa voi myös pienentää ja salamaa voi pitää vaikka kädessä. Nyt olen kurssilla opetellut erilaisia tapoja pehmentää valoa ja käyttää useita salamoita. -Tuloksia ei ole vielä näkyvissä.
Rva Pioni, noitarumpuja ja punaisia villasukkia: kuulostaa ihan hehkuviiniltä ja kynttilänvalolta sunnuntai-iltana!
Kati, jos et ole vielä kokeillut, vannon, että sitruunakana herättää ihastusta:)
Meri, eikö olekin jotakin tuttua tuossa muotokielessä! Koko astiasarja muistuttaa niin erehdyttävästi jotakin vanhaa 60-luvulta, ja samalla siinä on jotakin, mitä ei halua itselleen takaisin.
Milljoona :DDD
Pikkujutut, lähikirjasto on ykköspaikka, viihdyn siellä paremmin kuin pääkirjastossa. Istun nykyisin mukavasti nojatuoliin lukemaan, onneksi siellä on sellainen.
Salaatti kuulostaa mielenkiintoiselta. Sitäpä pitää joskus kokeilla.
VastaaPoistaArleena, tuo on klassikko, mainio vaikka noutopöydässä. Paranee vain jääkaapissa odottaessaan.
VastaaPoistaNälkähän tuossa tulee näitä herrkullisen näköisiä annoksia. Gurmeeta parhaasta päästä.
VastaaPoistaTuo torvihäkkyrä kameran edessä? Meni ohi silmien, mitä säväystä se kuvaan tuo..pitääpä lukea uudelleen:-)
Onpa hassun näköinen hökötys mutta varmaan toimiva kun oppii käytön. Mä en voi sietää salamaa kameran päällä kun en ole oppinut koskaan käuttämään niin ettei pala puhki koko homma.Olen kuvaamati jos ei ole valoa mikä tietysti rajoittaaa hieman kun tuota pimeää riittää tovin mutta minkäs teet:)
VastaaPoistaKokeilin parsakaali-pekoni-pähkinäjuttua ja hyvää oli. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaAnna, tuolla häkkyrällä pitäisi saada kapea ja sopivanpehmeä valokiila juuri haluttuun paikkaan, eikä muualle. Harjoittelussa minulla vasta, juuri tein sen.
VastaaPoistaHenrietta, juuri tuon takia lähdin noille valaisukursseille, kun salamalla sai aina pilalle kuvan kuin kuvan. Olen oppinut jotakin valosta ja mm. sen pehmentämisestä.
Ina, kiva kuulla, että tykkäsit:)