Töissä on ihanan kylmää! Siellä melkein meinataan palella, mutta ei sentään oikeasti. Puoli rakennusta oli maanantaina kokonaan kylmänä, meillä huoneet vain viileitä. Mikäs siinä, siitähän selvitään vaatteita lisäämällä. Kollega haki toppatakin päälle käydessään työkokouksessa toisessa päässä taloa, mutta hän onkin pieni ja laiha. Ja voihan kehon lisälämmitys kuluttaa meistä muistakin muutaman ylimääräisen kalorin!
Kotona sen sijaan on vähän liiankin lämmin, kuten meillä aina kovilla pakkasilla. Se oireilee rutikuivana nenänä ja silminä. Vähäinenkin touhuaminen villalankojen kanssa saa välittömästi nuhan puhkeamaan, huomasin taas, kun yritin koota isoäidinneliöistä hartiahuivia anopille. Vanhojen pattereiden säätäminen ei onnistu kovin tarkasti, se on melkein vain auki/kiinni.
Kuva lainattu YLE:n sivuilta
Tätini suositteli syksyllä Elina Hirvosen kirjoja, erityisesti hän mainitsi uutuuden Kauimpana kuolemasta. Yritin lukea sitä, mutta ainakin alku oli minulle liian ahdistavaa kuvausta lapsista, joten palautin sen kirjastoon. Olen vieläkin vähän yliherkkä lukija. Tänään kuulin, että Hirvonen oli kirjallaan saanut Kalevi Jäntin palkinnon.
Sattumoisin olin juuri lukenut edellisenä iltana hänen ensimmäisen kirjansa Että hän muistaisi saman vuodelta 2005. Pieni mutta hieno teos! Siinä nuori Anna käy lävitse perhettään ja perheensä historiaa, ja tutustuu samalla amerikkalaiseen Ianiin, jonka lapsuuden ja hippivanhempien elämän on sotkenut Vietnamin sota ja päihdesekoilut. Harvinaisen herkästi ja tarkkanäköisesti kirjoittaja imaisee lukijan mukaan Annan ja hänen veljensä Joonan maailmaan ja sekaviin lapsuudenmuistoihin. Lukijalla on sydän sykkyrässä myötätunnosta päähenkilöitä -ja myös itseään kohtaan.
Tätä kirjaa voi suositella jokaiselle, jolla on monimutkaista perhetaustaa. Erilaiset perheongelmat ja -salaisuudet vaikuttavat useiden sukupolvien ajan, vaikka itse ongelmakäyttäytyminen olisi jo loppunutkin. Harvinainen lukuelämys!
Meillä on toisinpäin. Töissä kyllä tarkenee, mutta täällä kotona on hieman niin ja näin. Jälleen.
VastaaPoistaIhania tulppaanikuvia. Nuo värit suorastaan hehkuvat. Ovatko nämä otettu nyt sillä pillitekniikalla?
Pirteät tulppaanit tervehtivät minua iloisesti, kun hypähdin blogiisi, ihanaa.
VastaaPoistaHarmi, jos töissä palelee,meillä on ollut melkein sopivan lämmintä, joskus vähän paleltaa, silloin vedetään villatakki päälle. Kotona saa taas aina palella, nytkin on villasukat ja villapaita, joka päivä lämmitetään leivinuuni, vanha talo on hatara.
Kuulin työkaverilta, että kuiviin silmiin on tullut uusi lääke. Sitä suihkutetaan suljettuihin silmäluomiin, imeytyy luomien läpi silmiin. Lääke oli miellyttävä käyttää ja oli tehonnutkin muutamassa minuutissa. Nimeä en tiedä, mutta pari kymmpiä maksaa ja ei vanhene ainakaan pariin vuoteen. Aion kokeilla. Joku kun keksisi tehovoiteen kuiviin käsiin, en ole vielä löytänyt sellaista.
En ole lukenut kyseisiä kirjoja. Joskus ajattelin kyllä, kun kuuntelin kirjailijan haastattelua televisiossa.
VastaaPoistaKylmää täälläkin, siis ulkona,
Kauniita tulppaaneja.
Pakkasen kiriessä piti uutta lämmityssysteemiä säätää, kun sisälämpo meni jo alle 17 asteen.
VastaaPoistaNyt on melkein 21 ja pian pitää viilentää.
Iisi
Hamsteri huomasi juuri, että Että hän muistaisi saman löytyy omasta hyllystä. Inspiraatio on taas vallannut minut vieden kaupan kassalle mukanaa ostettavaa... ja tullut laimennus ja unohdus. Taidankin ottaa kirjan pöydän kulmalle. Sisältö alkanee kutsua hiljalleen, kuten joskus kirjakaupassa.
VastaaPoistaIhanat tulppaanit!
Lepis, kyllä nuo kuvat on vielä otettu ikkunan ääressä ihan päivänvalossa.
VastaaPoistaManteli, jännä ajatus, että silmänkosteutus toimii luomen läpi! Mulla on ihan tavallisia silmätippoja, joilla kostutan kun muistan. Kädet onkin hankalammat tähän aikaan. Kaikista kokeilemistani omia käsiäni kosteuttaa parhaiten Ceridalin ihoöljy, joka imeytyy hyvin, vaikka panisi runsaamminkin. Aqualanin öljy ei ole puoleksikaan yhtä hyvää.
Arleena, olen tosi iloinen, kun tulppaaniaika on taas käsillä!
Iisi, kyllä 17 on aika viileä kotona ja tosiaan yli 21 alkaa olla liikaa. On helppo hengittää vähän viileämmässä ilmassa.
Rva Pioni, hieno löytö omasta hyllystä! Lankean silloin tällöin samaan, että kirja houkuttelee, mutta ei ole aikaa tarttua siihen. Sitten seuraa unohtus hyllyyn.