Tämä herttainen hellantelttu, joka kuvassa köllöttää sohvalla lempipossunsa vieressä, pissi valtavan lammikon eteisen juuttimatolle. Oma oli vikamme, kun ei muistettu käyttää sitä ulkona. Nuorempi poika oli koiransa kanssa syömässä ja Lunan kanssa temutessaan Vilma tuli juoneeksi taas paljon vettä, molempien kupeista tietysti. Joskus se ei muista pyytää ulos eikä pissittäjä muista laskea tunteja.
Ruoaksi tein tällä kertaa arkisesti kanakeittoa, josta riittää parille tulevallekin päivälle. Tein kokeeksi myös houkuttelevan näköistä raakasalaattia, nimeltään Sateenkaarisalaattia (-vai pitäisikö olla Sateenkaalisalaattia?), jonka löysin TasteSpottingista.
Kuva ja ohje on lainattu blogista Sweet Cheeks in the Kitchen. En tietenkään muistanut nälkäisenä itse ottaa kuvaa. Upean väriseen salaattiin tarvitaan punakaalia, porkkanaa, vihreää ja punaista chiliä, punasipulia, raastettua inkivääriä ja paahdettuja mantelilastuja...Ihania aineksia! Korianterinlehdet vaihdoin basilikanlehtiin ja varsisellerin jätin pois kokonaan, kun sitä ei kaupasta vielä saanut. Päälle hunajaa, viinietikkaa, öljyä ja ripaus suolaa.
Maistui aivan erinomaiselta alkupalana runsaskuituisen lapinrieskan kanssa. Oikeasti tämä olisi omiaan grillilihan kumppanina, kesällä joka tapauksessa. Poika jo fiilisteli laittavansa hyvin marinoitua sisäfilettä grilliin...
Jälkiruokana oli Liidelin valmista hedelmärahkaa ja pakastemustikoita. Ja taas kerran leipaisin noita suklaahippupikkuleipiä Sunnuntai-pussista. Se on niin älyttömän nopeaa ja helppoa siinä muun ruoanlaiton lomassa eikä maksa juuri mitään. -Eikä tämä ole sponsoroitua! Jotenkin vaan sunnuntaikahville on saatava jotakin makeaa mukaan. Muutenhan minä en niin makeasta...
Ja tässä taas se apukokki ja esipesijä, keittiössä aina mukana!
Söpösti hän uneksii possu tyynynään.
VastaaPoistaLauantaina kävin tervehtimässä vanhaa hyvää ystävääni. Hänellä on aivan samanlainen mäyräkoira, joka oli iloinen ja leikkisä rouvakoiruli.
Väsyneen näköinen apukokki. Ei ihme kun koko päivän on puuhastellut keittiössä. Nuo suklaahippukeksit on huippuja eikä muutenkaan ole ollenkaan hullumman kuuloiset/näköiset sapuskat.
VastaaPoistaItseäni huvittaa tuo apurisi inhimillisyys. Vastustamaton apukokki!
VastaaPoistaManteli, Vilmaa ei voisi vielä rouvaksi tituleerata, on niin vauhdikas nakki toistaiseksi.
VastaaPoistaMissy E, tuo salaatti maistui todella hyvältä. En olisi ihan heti itse keksinyt yhdistä siihen raastettua inkivääriä enkä chiliäkään. Mutta hunajan se vaati mukaan.
Rva Pioni, aivan verraton tiskari myös:)
Hän näyttää selvästi poseeramisentaidon, iihana.
VastaaPoistaIhanaa vaihtelua punakaalesta ja muista värintuojista.
Voi vilma...
VastaaPoistaRita ja Nelle, ihan aina se ei sentään ehdi kameraa karkuun:)
VastaaPoistaRakas possu. Suloinen hellyyden hetki.
VastaaPoistaSalaatisssa on niin kauniit värit että makukin saisi olla ihan mitä vaan noilla väreillä, söisin silti.
Terveisiä täältä Kihniöstä, voin kertoa että lasinpuhaltaminen on vaikeata!
Meri
Ollikaan ei osaa pyytää ulos. Kun tulee ulkoasiaa, poika seuraa koko ajan tai istuu vieressä tapittaen koko ajan silmiin. Menee aina jonkun aikaa ennen kuin sitä hoksaa, että pojalla taitaa olla ulos asiaa.
VastaaPoistaMeri, aikamoisia haasteita sinä uskallat ottaa vastaan!
VastaaPoistaOlli, onkin mielenkiintoista yrittää arvata, mitä koira aina haluaa sanoa. Vilma kyllä tavallisesti tulee viereen katsomaan silmiin ja alkaa ynistä, se tarkoittaa 'ulos', mutta yhtä hyvin 'leikkimään' ja 'ruokaa ja äkkiä!'.