Nyt olen kyllä ansainnut vähän jäätelöä! Pienen työputken jälkeen alkoi puolentoista viikon vapaa. Mies puolestaan aloitti kesälomansa sairastumalla eilen kunnolla, joten vein hänet illalla sairaalaan. Kolme kuukautta sitten olimme siellä edellisen kerran samasta vaivasta.
Kyse oli sitten kuitenkin umpparista, joka ehti näin nopeasti puhjetakin ja leikattiin tänään. Kävin illalla katsomassa raukeaa potilasta. Oli ihan outoa nähdä meidän mies sairaalavuoteessa, se kun oli hänelle lapsuuden jälkeen vasta toinen kerta. Jos kaikki menee hyvin, hän pääsee huomenna kotiin.
Ei sitten lähdetty Ouluun isän 80-vuotispäiville eikä muuallekaan. On minun vuoroni hoitaa miestä ja huusollia, kun aika monta kertaa homma on mennyt toisin päin. -Olenkin jo ihan uupunut, kun on joutunut itse ajamaan autoa, ulkoiluttamaan koiraa, tyhjentämään tiskikoneen ja viemään roskat! Käymään vielä töissä ja sen jälkeen kaupassa.
Ei muuten, mutta kun huhtikuusta asti vaivannut jalkapohjan tulehdus ärtyi taas enemmän maanantaina. Vietimme työpaikan liikuntailtapäivää kiertämällä yhden kivan luontopolun. Kävellessä ei vielä tuntunut mitään erityistä, ainakaan suurta. Mutta levon jälkeen kotona on kävely ollut yhtä tuskaa. Kannalla astuminen ja jalkapohjan taivuttaminen sattuu ja kävely on yhtä könkkäämistä. Vilma ei siis pääse yli kahdensadan metrin lenkeille vähään aikaan.
Tunteeko joku tuon suolla kasvaneen kukan? Niitä oli siellä paljon, lehdet kuin jättimäiset apilanlehdet.
Tuo on se raate. En ole koskaan nähnyt livenä ja olen aina luullut ettei se siellä kulmilla edes kasva. Mukava tietää :) Jos tietäisin, että olisin tulossa pian, niin vinkuisin jo koordinaatteja. Mutta en tiedä.
VastaaPoistaPikaista paranemista miehelle. Ja sinulle jaksamista ja kantapäähän teepuuöljyä parantamaan.
Voihan sentään yllättäviä käänteitä! Paranemisia kumpaisellekin!
VastaaPoistaKylläpäs nyt sattuu ja tapahtuu, vähän liikaakiin! Voimia sinulle ja molemmille paranemisia!
VastaaPoistagreat beauty! thank you
VastaaPoistaParanemista miehelle ja sinulle myös. Koti on varmaan nyt oudon yksinäinen, tallainen tilanne tekee olon haikeaksi.
VastaaPoistaMonta lisäaskelta saa ottaa huushollitöissä kun toinen on poissa.
Toipumisia toipilaalle! Niin se vain voi umppari puhjeta aikuisella miehelläkin..
VastaaPoistaTuttu on oma vaivasi, se vaivasi minua kovasti viime syksynä,ja vielä talvellakin. Tein jumppaliikkeitä kuten nousin varpailleni noin 20 kertaa päivässä usean viikon ajan. Vaiva on nyt pois, kokonaan. Eräänä päivänä juuri huomasin, että sitä vaivaa ei enää ole. Kuinka kivulias ja vaikea se olikaan silloin kun se oli pahimmillaan. Joten ymmärrän vaivasi.
Voi mitä vastoinkäymisiä. Pikaista paranemista molemmille!
VastaaPoistaEnsimmäinen kuva on tosi hieno.
Pikaista paranemista umpparipotilaalle ja myös sinulle. Minulla tuo kantapää kipeytyy melkein joka kesä, sen olen huomannut, että saappaat jalassa ei saisi kävellä.
VastaaPoistaKauniita kuvia, varsinkin ensimmäinen kuva.
No voi teitä! Paranemista ja asennetta!
VastaaPoistaPikaista paranemista molemmille! Ikävää tuo sairastuminen, mutta onneksi mies pääsi hoitoon ja leikkaukseen ja nyt alkaa toipuminen. Jaksamista!
VastaaPoistaHyviä päiviä teille! T. Eevis (Ihanat kuvat! Jälleen.)
VastaaPoistaKiitos jokaiselle kommentista! Mies on kotona ja voi ihan hyvin. Kaikki hommat ovat mun vastuullani ja siihen on vähän sopeutumista. Kauhistelen jo, miten jaksan imuroida koko huusollin ja vaihtaa lakanat ihan itse! Tästä kyllä näkee, miten hyvään palveluun olen tottunut. Ja koiraa pitää ulkoiluttaa neljän tunnin välein kotioloissa.
VastaaPoistaKiitos Lepikselle raatteen tunnistamisesta. Ristikiven luontopolulla on suo, jolla kasvaa sitä vaikka kuinka paljon tuota. Näytti erikoiselta, kun suo on täynnä kasvia, jota kukaan meistä ei tunnistanut!