Tänään jaksoimme taas lähteä kunnolla ulkoilemaan lauantaiseen tapaan. Koska Nuorempi Poika teki tiskijukkakeikkaa illalla, oli meillä taas Luna hoidossa. Kahden koiran kanssa oli kiva kävellä lumisilla teillä ja poluilla.
Jäällä neidit saivat olla vapaana. Kumpikin oli kuoriutunut sukkapuvustaan jo alkumatkasta, oli vauhtia sen verran. Sinne jäi jalkoihin! Viidentoista asteen pakkanen ei onneksi kumpaakaan enää säikäyttänyt.
Vilma viipottaa aina edellä, vilkaisee vain, että muut seuraavat perässä.
Luna pysyttelee mielellään ihmisten seurassa ja pitää huolta, ettei kukaan jää jälkeen. Tulee aina hakemaan hidastelijan. Mutta sopivalla aukiolla kumpikin vetävät kilpajuoksua, minkä kintuistaan pääsevät.
Joskus on ollut kiva hiihtää korkeitten heinien keskellä. Rautpohjanlahden kapeimmalle kohdalle olisi ihan helppoa rakentaa vaikka puusilta, jota pitkin pääsisi Haukanniemeen kävelemään kesälläkin. Nyt pitää käyttää kiertotietä. Tai siis nyt talvellahan sinne pääsee jäätä pitkin.
Jälkiruokakahville mies oli ostanut itselleen suklaamunkin. Minähän en sellaisiin lankea, se on nimittäin niitä ainoita, joihin ei niin kauheaa himoa ole. Tuhosin oman lounaani edullisen vaikutuksen kaivamalla pakastimesta esille suklaajäätelön.
Tiedättehän noita houkuttelevan suloisia pyöreitä pahvirasioita, jotka ovat niiiin amerikkalaisen näköisiä. Niiiin hyviä, että itsehillintäni pettää niiden kohdalla varsinkin K-kaupoissa. Siis Pirkan tummaa suklaata...Näin käy aina, kun väsyn tarpeeksi. Ja jälkikäteen harmittaa.
Siihen auttaa vain parin tunnin päiväunet.
Ulkoilun jälkeen tulee nälkä, varsinkin talvella. Onneksi on noita hurmaavia jäätelöitä, joiden avulla saa tankattua voimat takas ;o) Pakkanen vaatii traania ja laardia!
VastaaPoistaJoo, tiedänhän minä tuon harmituksen, harmillisen hyvin..
Väsymisen ja syömisen suhdetta tässä on viime aikoina tullutkin pohdittua.
eikka
Unohdin kommentoida kuvia. Kauniisti on kuu ja talven tunnelma esillä kuvissa, ihan kuin olisi itsekin käynyt koirien kanssa ulkoilemassa.
VastaaPoistaeikka
Kauniita kuvia!
VastaaPoistaJossakin takaraivon kohdalla kaihertaa, että jospa minäkin taas jossakin vaiheessa. Kamera on pieni ja kulkee mukana, mutta intoa puuttuu.
Hyvät eväätkin sinulla. :) Kuuluu varmaan pakkaskeleihin, kun minäkin olen himoinnut makeaa. Eilen piti leipoa korvapuusteja ja sitten niitä piti vielä syödäkin. Pitäisiköhän käydä kuitenkin varmuuden vuoksi ostamassa kromitablettipurkki, jotta pääsisin makeanhimostani eroon. ;9
Erittäin kaunis tuo ensimmäinen kuva! Ja kaikki muutkin ovat ihania tunnelmallisia talvikuva. Hauskan näköisesti pienet tytöt korkeiden kaislojen välissä :D
VastaaPoistaMukava lauantainen tunnelma. Voi kun olisi mekin päästy ulos eilen, mutta siitä ei ollut toivoakaan. Laiskotutti liikaa. Ja syötyä tuli liikaa, eikä meillä edes ollut kevyttä ruokaa.
VastaaPoistaTalvea ei voi kyllä kevyesti elää, vaikka miten yrittäisi. Jollainhan se puuttuva valo on korvattava ja pidettävä itsensä paukkupakkasilla lämpimänä.
Eikka, traania ja laardia on mun vararenkaassa jo ihan tarpeeksi, eikä sekään riitä, vaan aina vaan pitää syödä lisää;/
VastaaPoistaTuo punertava pallo on muuten aurinko, sopivan ohuen pilviharson takana!
Celia, juuri sellainen lämmin kodikkuus houkuttaa näin keskitalvella, ja siihen kuuluu leipominen ihanasti. Ehkä minäkin voisin tehdä pullaa, rupesi heti tekemään mieli. Siitä saa hurmaavan hiilihydraattihumalan!
Ruska, eilen oli houkutteleva aurinko, kun sitä saattoi suoraan katsoa ja kuvata.
Missy E, totta se on, että rasvakerroskin lämmittää. Ei sinne vaatteen alle enää muita kerroksia mahtuisikaan. Mutta harmittaa se tietysti, kun viisi vuotta sopineet toppahousut eivät enää sovi. Hävettää!
Onpa ihania kuvia kävelyretkeltä! Kuvista välittyvä tunnelma sai muistamaan, kuinka upealta tuollainen kevättalven aurinko tuntuukaan. Vanhastaan näin helmikuussa, juuri tuollaisen auringon aikaan, alkaa hormoonit heräämään - ilo, lämpö ja tyytyväisyys omasta naiseudesta valtaa mielen.
VastaaPoistaSamanlainen valoilmiö sielläkin kävelylenkin valona kuin täällä eilen. Mukavia lenkkikavereita sinulla.
VastaaPoistaHieno seikkailu, kaunista :)
VastaaPoistaRita, kohta saamme toivottavasti sitä kevättalven aurinkoa taas. Sillä on ihmeellinen vaikutus pimeän talven jälkeen. Tuota heräämistä ja tyytyväisyyttä omasta naiseudesta en kyllä tunnista, mutta sen täytyy tuntua hyvältä.
VastaaPoistaAnna, nuo pienet lenkkikaverit ovat tosi mukavaa seuraa -ja aina valmiina lähtöön.
Hannele, koiralle on seikkailua säntäillä umpihangessa osmankäämien seassa ja minulle seurata sitä. Ei vain tullut kuvaa otettua siitä riemusta.