tiistai 26. tammikuuta 2010

Puita ja lunta ja töitä


Pari kertaa viikossa kävelen osan työmatkastani aamulla. Ihailen lumen peittämiä puita ja olen kiitollinen kunnollisesta talvesta. Muistan taas, miten tykkäsin talvesta jo lapsena. Silloin osasi ottaa ilon irti ihan kaikesta.

Eilen aamulla satoi lunta.

 
Työhuoneeni on sen verran katutasoa ylempänä, että voin pitää aina  kaihdinta auki.  Ikkunasta avautuu metsäinen näkymä, lähimpänä pari koivua. On mukavaa katsella ulos ja antaa silmien ja mielen levätä välillä.

 
Lähdin tänään töistä hyvissä ajoin odottamaan bussia. Mr Miehen auto rupesi yskimään sen verran, että se jouduttiin viemään huoltoon ja minä sain luvan  kulkea pari päivää onnikkakyydillä. Hyvät puolensa siinäkin: voi poiketa kotimatkalla kaupungilla. Eilen tarttui mukaan alennuksesta tummaa suklaata (kolme levyä, olen idiootti!). Tänään jatkui rillikierros.



Pakkohan näitä puita on yrittää saada tallennettua bussia odotellessa, kun tämä valo on niin ihmeellistä. Tulee ihan kevät mieleen, se kevään valo.

Kohta on jo helmikuu, kylmä ja aurinkoinen kuukausi. Aurinkolasit, hiihtäminen, sukset..?



7 kommenttia:

  1. Ihan selvästi kevään valoa jo sielläkin - vaikka varmaan saat nauttia talvesta vielä tovin.

    aamutervehdyksin vihreydestä,
    Heljä

    VastaaPoista
  2. Kiitos muistutuksesta: aurinkolasit on ostoslistalla! Kohta niitä tosiaan tarvitaan.

    Näissä kuvissasi on jo ihan melkein maaliskuun valoa..

    VastaaPoista
  3. Eilen, tiistaina, ilmassa päivällä oli jotakin keväistä. Mutta flunssaisena sitä ei edes jaksanut oikein uskoa = )

    VastaaPoista
  4. Kaunista huurretta ja kirkasta valoa. Nyt kimaltavat hanget.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen ihaillut tuota kevään valoa, kun koko viikon on vaihteeksi paistanut aurinko. Ja tuntuu niin oudolta lähteä töistä valoisalla. Ryökäleen olen pakottanut pysähtymään kotimatkalla valokuvausta varten. Onneksi suostuu.. Nam, suklaata.

    VastaaPoista
  6. On ihanaa, kun on kaunista, vaan huomaan jo melkein turtuvani tähän, varsinkin kun naama jäätyy aina ulkona.

    Olipa hauska yllätys, kun "salaa" blogiasi seuranneena bongasin tuon tutun hääkutsukuvamme. Luin jo 13-vuotiaalle piirtäjäneidolle kaikki kommentit, ja hän ilahtui kovasti.

    Rakkain terveisin

    serkku

    VastaaPoista
  7. Heljä, valoa riittää nyt jo niin, että syystalven pimeys on unohtunut kokonaan. Katse on jo kohti kevättä.

    Sooloilija, nyt pitäisi muistaa ottaa ne aurinkolasit vielä kassiin mukaankin. Välillä paistaa tosi kirkkaasti, mutta sehän on ihanaa!

    Taru, liekö RS-virus löytänyt tiensä hengitystenhisi? Lehdessä oli, että se taas leviää vauhdilla. Paranemista toivottelen ja rauhallista menoa:)

    Arleena, nyt kimaltaa ilmakin. Ihmeellisiä halo-ilmiöitä on näkynyt, kun ilmassa on jatkuvasti pientä jäähilettä.

    Missy E, kuvasi tältä päivältä olivat juuri niin ihania kuin kevättalven valossa vain voi saada. Kannatti pysähtyä!

    Serkku! Ihanaa että kommentoit. Toivoinkin, että äitisi olisi kertonut blogin osoitteen sinulle. Teillä oli hyvät häät, ja oli mukava tavata sukulaisia iloisissa merkeissä, varsinkin serkkuja.
    Uutta tapaamista odotellaan, toivottavasti edelleen iloisissa merkeissä:)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...