Lumisade taitaa olla vähän lamaavaa, ihan kuin vesisade kesällä. Toisaalta on kivaa, kun sataa lisää pehmeää lunta, eihän sitä minun tarvitse kolata. Mutta ilta on mennyt kummasti haikaillessa eikä mikään oikein ole kiinnostanut. Varsinkaan iso pino puhtaita lakanoita, jotka onneksi kärsivällisesti jaksavat edelleenkin odottaa.
Päätin pelastaa iltani jollakin oikein hyvää tekevällä elokuvalla. Käsi otti tietysti Ylpeys ja ennakkoluulon, sen Joe Wrightin version, josta nykyisin pidän paljon enemmän kuin vanhemmasta. Katsoin ja nautin! Sain hetkeni irti todellisuudesta ja nautin hyvästä näyttelijäntyöstä, oivaltavasta ohjauksesta, ihanasta ympäristöstä ja huikeasta kuvauksesta.
Tulppaaneja tulvillaan, taisi kirjoittaa tänään Arleenakin blogissaan. Siitä tulikin mieleen pyydellä anteeksi kommentoimattomuuttani. Jotenkin vain välillä tökkii tämä blogihomma, ja kuitenkin tulen yhä uudelleen ja uudelleen avaamaan koneen kantta. Lienee tuttua jokaiselle tähän joskus retkahtaneelle?
Tulpaaneja pitää nyt ostaa usein, ne ovat kevättalven iso ilo. Joka viikko uudet ja erinäköiset! Vanhat violetit, jotka kuvissa ovat jo pikkuhiljaa hiutumassa, ovat nyt kuivuneet houkutteleviksi. Uusi kimppu kerrottuja kellanvalkoisia puksuttaa terhakkana vaasissa.
Ihanat kuvat. Tumma lila ja oranssi tausta, se on niin hieno yhdistelmä.
VastaaPoistaHuikeaa! Valotuskurssi tuottaa komeaa jälkeä. Erityisesti tuo toinen ylhäältä sykkii kauniisti lämpöä ja eteerisyyttä!
VastaaPoistaTulppaaneja en olekaan vielä tälle vuodelle ostanut. Ehkäpä nyt lähden kaupungille ostamaan.
VastaaPoistaHankala vain kun kissat, varsinkin pieni, on niin kiinnostunut syömään niitä tulppaanin lehtiä, joten pitää keksiä jotain miten kukat esille laittaisin.
Ihania kukkia ja kuvia niistä:) Tuttua on, huono omatunto tulee, kun ei kommentoi, mutta joskus vaan ei mitään irtoa - kuitenkin varmasti muita ilahduttavat kommentit omassa blogissa yhtä paljon kuin itseä, joten sitä yrittää sanoa edes jotain, edes joskus...
VastaaPoistaTulppaanit on ihania! Blogihomma kyllästyttää harvasen päivä ja aina mietin miksi ihmeessä teen tätä. What's the point.. Mutta jotain kai se antaa.
VastaaPoistaNiimpä. Tökkii useinkin bloggaaminen.
VastaaPoistaVaan kuvat ovat komeat! Voimistavia värejä.
Itse olen paennut viime aikoina Norjan ja Ruotsin tunturien syliin haaveissa. Kesäkesäkesä edessä, ihanaa!!
eikka
Tökkii tökkii täälläkin suunnalla. Joku päivä häivyn kokonaan... Äsh. Sitten taas kuitenkin tässä. Vaikka voisi niin paljon muutakin... mutta sou not. Tasapainoillaan.
VastaaPoistaSalama sulla ollut taas suunnattuna sinne ja tänne... sillä saa kyllä hyvän tunnelman kuviin. Eka kuva on niin tosi kaunis.
Arleena, tuli ihan vahingossa vangittua hienot värit.
VastaaPoistaLepis, kurssin antia on tämä harjoittelu. Vaikka siis ihan alkeita vieläkin.
Sooloilija, kissojen ulottumattomiin ei saa vissiin mitenkään mitään? Ne kuulemma pystyvät kiipeämään vaikka kirjahyllyyn, mikä koiranomistajasta tuntuu hullulta. Meillä riittää, kun nostaa pöydälle:)
Inkivääri, tosi montaa blogia tulee käytyä vain lukemassa, tunnustan. Muutamia kerrallaan jaksaa kommentoidakin, mutta omassa blogissa on kauhean pettynyt, jos ei kukaan ole sanonut mitään
Missy E, onpahan yksi paikka, jossa saa aina sanansa kuuluviin, kun on blogi. Siksi.
Eikka, sulla se on unelma elämässä! Onkohan Norjassa ja Ruotsissa edes sääskiä? Sen kerran kun kävin Norjassa, sääsket jäivät tullissa Suomen puolelle.
Tuuluska, tämä vie vielä niin paljon aikaakin! Ja silti ollaan kaikki täällä. Ihme homma.
Ihanat värit näissä kuvissa!
VastaaPoistaKiitos, Rita! Harvinaisia värejä minulle nuo oranssit, siksi kai niitä onkin hyvä suosia täällä;)
VastaaPoista... Etenkin kun on mielessä paljon, silloin se välillä tökkii. Mutta. Se kuuluu ihmisen elämään. Välillä on kepää ja välillä jotain muuta.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoiset värit kuvissa!
VastaaPoistaNelle, työ vie välillä kaiken energian.
VastaaPoistaAnne, kiitos!