Me tytöt ollaan vietetty tätä harmaata joulukuun ekapäivää loikoilemalla sohvalla. Sattui nimittäin niin, että meikäläisen huono olo paljastui eilen taas korkean verenpaineen aiheuttamaksi ja sain loppuviikon huililomaa.
Lääkkeissä ei ole paljon lisättävää, vaikka olisi varmaan aiheellista käydä taas erikoislääkärillä pitkästä aikaa. Ehkä joulun jälkeen. Ensin pitäisi saada väsättyä osa-aikaisuushakemus, kun sitä varten on nyt kaikki liitteet ja lausunnot kasassa. Nytpä on aikaa tehdä se.
Ehdin olla loman jälkeen töissä reilut kaksi viikkoa ja ne näyttää olevan maksimi, sitten alkaa stressiä pukata liikaa. Yöunet menevät katkonaisiksi tai häviävät välillä. Mikään ei innosta, paitsi virkkaus. Ja sitten nousee paine.
Töissä on silti ollut mukavaa, työyhteisömme on hyvä, olen saanut tyydytystä osaamisestani, on ollut vaihtelua eikä erityisen kiireistä. Mitä nyt muutamana päivänä on ollut hurja vauhti päällä ja siitä on saanut maksaa kunnon päänsäryllä.
Vilman kanssa vetelimme siis unia kymmeneen ja otimme tosi iisisti lopunkin päivän. Jouluvaloja kuitenkin kiinnittelin lisää ja vaihdoin keittiöön punaiset verhot. Amaryllis avasi ensimmäisen valkoisen kukan ja kiinnitin valkoisia kynttilöitä jalkoihin.
Tuleekohan valkoisesta tämän joulun värini? Vähitellen olohuone on muuttunut hyvin vaaleaksi, valkoista, puuta ja pehmeitä sävyjä. Vain takaseinä on edelleen siniharmaa ja sen peittävä kirjahylly musta. Ja kaksi suurinta maalausta vaalean okran värisiä.
Ihanan kuuloinen päivä. Juuri tuollaista minäkin kaipaisin. Ja tuon Vilman ottaisin mielelläni kainalooni. Voin sanoa, että joulua odotellessa, vaikka en itse juhlasta välitäkään.
VastaaPoistaIhania kuvia! Valkoinen amaryllis taustanaan joulukuusi kauniin tunnelmallinen.
VastaaPoistaVai semmosta harmillista pukkaa, että paineet kohoaa, ei kiva. Viime viikolla satuin näkemään Akuuttiohjelman, jossa aihetta käsiteltiin. Kansalaisilta oli pyydetty vinkkejä onnistuneista verenpaineen alentamisista. Akuutin WWWsivuilta löytyy niistä tietoa.
Voi hitsi noita paineita. Mulla nyt sama vika. Yöunet siinä tosiaan menee, päätä särkee ja sydän jumputtaa.
VastaaPoistaTunnelmallisia kuvia, melkein haistaa niistä kanelin ja pähkinät, amarylliksen ja kuusen.
Vilma ainakin rentoutuu kuvasta päätellen! Toivottavasti sinäkin saat paineet alas.
eikka
Missy E, olet loman tarpeessa ihan selvästi. Harmi, kun sitä ei nuorena saa kuin minimit. Been there, pätkätöissä yli kolmekymppiseksi. Vilma nukkui tänään koko päivän, kun aamulenkin jälkeen pesin sen suihkussa shampoolla.
VastaaPoistaJoulukynttelikön ja valokranssien polttaminen tuo mukavaa tunnelmaa, suosittelen!
Rita, siellä Akuutin sivulla oli monenlaista neuvoa! Mulla on ollut tämä tauti kolmevitosesta asti, äidiltä peritty. Alkoi suoraan silmänpohjavuodolla parin vuoden koholla olon jälkeen ja sain lääkityksen. Olen hoitanut niin hyvin kuin ikinä ammattilaisena osaan. Laihdutus on aina tuonut uuden lisälääkken valikoimaan;/ eikä se tahdo onnistua minulta muutenkaan pysyvästi. Mikä tahansa stressi nostaa paineet, vaikka kivakin, siksi olen välillä aika kyllästynyt koko tautiin. Kuntosali monta kertaa viikossa tekisi kyllä minullekin hyvää ja muutenkin kunnon liikunta. Sitä puuttuu nyt.
Eikka, tätä joulun tunnelmaa voi alkaa taas muistella kuvista. Päämääränä on juhlaan rakennettu koti, jossa on kaikilla hyvä ja rauhallinen olla pyhinä.
Jaksamista sunkin joulunodotukseen! Vähemmälläkin pärjää.
Tunnistan nuo stressin oireet niin hyvin. Yöunet ovat mullakin sellaiset, jotka heti häviävät jos stressaan. Osa-aikatyö kuulostaa hyvältä jos siihen on mahdollisuus. Olen sitä itsekin miettinyt, vaan kun ei ole sijaista, niin todennäköisesti joutuisin tekemään samat työt pienemmällä palkalla ja lyhyemmässä ajassa. Joten toistaiseksi vasta haaveilen siitä.
VastaaPoistaJaksamisia!
Elisa, olen tehnyt jo kolme vuotta työtä vain noin puolikkaana erilaisilla järjestelyillä. Onneksi sijaisia on vielä saatavilla ja hyviä vielä. Jatkuvasta kokopäivätyöstä ei tahdo tulla mitään, kun joudun vähän väliä lomalle. Siksi haen nyt osa-aikaista kuntoutustukea vuodeksi ja toivon hartaasti saavani sen.
VastaaPoistaToivottavasti sinullekin järjestyy sopiva sijainen ja saat kokeilla osa-aikaisuutta!
Joulukukkia en ole vielä ostanut. Mutta ainakin valkoista tulee olemaan.
VastaaPoistaAmarylliksista tykkään, eikä yksikään joulu ole niitä ilman ollut.
Voihan paineitasi, mutta onneksi osaat tunnistaa ja ottaa sitten levon kannalta.
VastaaPoistaJoulukukkia meillä vasta yksi joulutähti, amaryllis kuuluu äitini jouluun - itselle en sitä ole jostain syystä koskaan hankkinut.
Mukavia mietintä hetkiä jouluvärien parissa!
Heljä
Arleena, amaryllis on joka vuosi kukkinut niin pitkään, että ajattelin antaa sen aloittaa jo nyt. Olen vähentänyt viherkasvejani vuosi vuodelta. Aikaisemmin kasvatin montakymmentä vuotta isoa peikonlehteä ja kattoon asti yltävää palmua. Sitten tuli tarve heittää ne pois.
VastaaPoistaHeljä, minäkin hankin ensimmäisen amaryllikseni vasta muutamia vuosia sitten, kun mielsin sen kokonaan äidilleni kuuluvaksi;) En halunnut omaksua niin suoraan jotakin. Mutta valkoinen iso kukka lumosi kuitenkin, sitä kestää katsella joulun jälkeenkin, toisin kuin punaisia. -Tai ainakin mulle käy niin, että jo uudeksi vuodeksi heitän kaikki punaiset pois silmistä.
Valkoiset amaryllikset ovat myös minun suosikkeja.
VastaaPoistaKuulostaa pahalta tuo heräily ja nukkumattomuus, se kun on niin tuttua myös täälläkin.Helpottaa, kun tietää, ettei tarvitse lähteä aamulla mihinkään.
Mutta Vilma ainakin osaa näköjään ottaa rennosti, kuten tuo meidän koiruus. Jalat vaan kohti kattoa, niin kyllä se siitä. Ottakaamme vaan mallia.
Olivia, kuormittuneena unet pyörivät yöllä hereilläkin eikä pääse syvään uneen. Luulen usein olleeni hereillä pitkään, kun mies tönäisee, että ei saa kuorsata! Hei vapaalla ei oli niin väliä, nukkuuko hyvin ja uni alkaakin maistua paremmin:) Toivottavasti sinuakin nukuttaa nyt hyvin, ainakin kun tuo täysikuu menee ohi.
VastaaPoistaVoihan joulu. Toivotaan, ettei tule joulustressiä.
VastaaPoista