Jotkut saavat aikaiseksi ja jotkut eivät. Olen näköjään pysyvästi siirtynyt jälkimmäiseen ryhmään. Ihan tavallisetkin jutut odottavat tekijäänsä.Muutama kirja on odottanut pöydällä kohta viikon paketointia. Hakemus odottaa edelleen täyttämistä. Valokuvauskirja odottaa selailua ja palauttamista kirjastoon. Vaatteet odottavat silitystä.
Tämän kuvan reipas maalaisnainen on sitä, mitä kaipaisin. Tekemistä ilman mielihyväohjautuvuutta. Että tarttuisin toimeen, vaikka ei huvita. Tekisin mitä pitää, enkä miettisi. Joskus ennen osasin sen, panna vaan tuulemaan.
En ole koskenut kameraan pitkään aikaan eikä siis ole uusia kuviakaan. Käytetään siis vanhoja. Mutta nyt paistaa harvinainen joulukuun aurinko ja kohta voisimme koiran kanssa suunnata kohti valoa. Ehkä jopa kameralaukku mukana.
Tiedän, että kun astun kynnyksen yli ja lähden ulos, kaikki on paremmin. Mutta siinä se juju onkin. En millään viitsi.
Tuollaista tekemättömyyden tautia on liikkeellä! Ulos vaan, kun sieltä tullessa on kaikki paremmin. Kävin tuolla sp-sivulla vinkkisi mukaan leikkimässä virtuaalipaperinukeilla, hauskaa hommoo, mutta niin tuhottomasti aikaa vievää, jees. Ilmeisesti on tehtävä kuvaruutukaappaus, että saa leikkimänsä kuvan sieltä ulos?
VastaaPoistaAi niin, ja tämä piristää varmasti: Melukylässä on klikattavia joulukalenterin luukkuja viime vuotiseen tapaan ;)
Vanhat valokuvat ovat hyvä hätävara. Olen saman huomannut itsekin. =)
VastaaPoistaJa nyt on vasta 2 joulukuuta. Ei kiirettä kirkkoon. Pappikin on paitasillaan... =)
Kyllä se siitä paranee, kun valoisampaa..
VastaaPoistaNiin ja olethan saanut tähän blogiin ainakin uutta ilmettä: kiva yläkuva, tunnelmallinen! Sopii harmaan pohjavärin ja oranssien tekstien kanssa erittäin hyvin yhteen!
VastaaPoistaMukavaa viikon jatkoa!
"mielihyväohjautuvuutta" ihana sana. Mutta mä en saa edes niitä mielihyvää aiheuttavia ideoitani toteutetuksi. Ok tiedän, että osa taudinkuvaa mutta silti ihmetyttää ja harmittaakin. No nukuin sohvalla 2 tunnin päikkärit ja kun heräsin niin huomasin täälläkin tuon ihmeellisen valoilmiön taivaalla! Enkä usko, että viitsin minäkään sen kummemmin ulos hilpaista kuin lapsen koulusta hakemaan.
VastaaPoistaAnteeksi jos kaipasit "ylös, ulos ja lenkille" kehotuksia ja tulikin tälläinen "et ole yksin" lohdutus. Mutta näin myös täällä ja yritän olla itseäni piiskaamatta.
Irlannin auringosta,
Heljä
ps. Pitäisiköhän tuosta ihmeestä ottaa kuva ... jos vaikka ovea raottaisi ...
Krisu, painamalla Print Screen -näppäintä ja sen jälkeen liittämällä kuvan Photoshopiin tai Paint-ohjelmaan, sen saa ulos ja voi muokata vielä reunoja. Paperinukkeleikki on hyvä sana tuolle jutulle!
VastaaPoistaUna, ulkona käydessäni muistelin sinun blogikuviasi: niissä on aina selkeästi yksi pääkohde eikä koskaa liikaa tavaraa. Se toimii tosi hyvin!
Hannele, valo tekee aivan ihmeitä. On se kumma, miten ihminen reagoi aurinkoon niin voimakkaasti, vaikka luulisi meidän täällä pohjoisessa jo tottuneen. Mutta ei, ihminen on kotoisin savannilta.
Sooloilija, jotekin teki mieli talveksi tummempaa väriä. Kokeilen vielä kerran jotain muutakin, mutta tämä harmaa on niin turvallinen ja lämmin:)
Heljä, en minä mitään erityistä kaivannut! Kun sain maristua valitukseni tänne, pakottauduin ulos lenkkivaatteissa ja kävelin koiran kanssa kunnon lenkin. Hyvää teki! Toivottavasti sait tehtyä saman:)
Täälläkin on ollut harvinaisen valoisa päivä ja kuu mollottanut mahtavana taivaalla. Tuollaista olotilaa on liikkeellä. Mutta uskon siihen, että kevättä kohden alkaa taas helpottaa. Voi kun Suomessa ei olisi näin pitkää pimeää ja ankeaa jaksoa.
VastaaPoistaEikös ole syytä joskus antaa itsensä vain olla ja laiskotella? Minä olen jo oppinut siihen pikkuhiljaa.. Mutta ihana valo näyttäytyi tänään ja piristi töissäkin kovasti. Töihin meno- ja tulomatkalla komea kuu mollotti taivaalla ja piristi mieltä sekin. Ulkoilu antaa aina virtaa ja koiran kanssa ei oikein ole vaihtoehtojakaan ;)
VastaaPoistaVoimia päiviisi!
E, kirkas taivas ja kuutamo on kuin piriä ottaisi! Suu on heti messingillä, toisin kuin eilen. Tämänkin pimeyden kestäisi hyvin, jos olisi lunta. Ei siis olisikaan pimeää.
VastaaPoistaElisa, voisihan sitä joskus, mutta kun tämä on jo aika kauan;)
Ulkoilu teki tosi hyvää tälläkin kerralla, totta puhut!