Alkaa olla taas tämä aika vuodesta. Illatkin tuntuvat vielä nyt ihanan eksoottisilta pimetessään.
Asumme vanhalla tiiviisti rakennetulla rivitaloalueella (vaikka nykyiseen tiivis-matala- rakentamiseen verrattuna tämä on suorastaan väljä), jossa on kyllä pihavaloja, mutta eivät ne syyspimeillä mihinkään riitä. Musta koira hukkuu jo muutaman metrin päähän puitten ja pensaitten sekaan, varsinkin jos sataa.
Vilma sai tuliaisiksi tällaisen lipun niskaan, tai sinne se ainakin on tarkoitettu. Myöhemmin sitten otetaan huomioliivitkin käyttöön.
Ja parasta tässä on tietysti tämä: yhdessäolo toisten kanssa ja miksei yksinolostakin nauttiminen. Kynttilät ja kodin lämpö. Ja ehkä hyvä ruoka ja viinikin, kun niikseen sattuu.
Kuvan tunnelma on tätini luota.
Onko tuossa Vilman huivilipussa heijastinta? Kaunis ja lämpimänoloinen tuo viimeinen kuva:-)
VastaaPoistaOn siinä heijastimet, Yelian, siksi sitä käytetäänkin. Näkee, missä koira kulkee illalla.
VastaaPoistaVilma on söötti. Viisasta varustaa koirakin heijastimin. Tunnelmakuva tädin luota aivan ihana. Kuten myös nuo edellisen postauksen savusaunakuvat.
VastaaPoistaRita, tuollaisessa vanhassa pihapiirissä on ihana tunnelma. VAnhin rakennus on siellä 1700-luvulta.
VastaaPoistaKyllä elävä tuli näin syksyllä iltojen pimetessä tuo sitä oikeanlaista, lämpöistä tunnelmaa!
VastaaPoistaMukavaa viikonalkua :)
Näitä tunnelmia katsoessa tuntuu, ettei syksy, pimeys ja sade ole oikeastaan paha juttu ollenkaan. :)
VastaaPoistaMe vietimme myös viikonloppua ihan kahden V:n kanssa. Oli ihanaa vain makoilla takkatulen ääressä ja jutella, lukea kirjaa ja nukkua. Tuntui, että oli oli vähän flunssainen minullakin - mutta lepo auttoi ja nyt ei ole enää yhtään kurjaa.
VastaaPoistaKeräsin vihreät tomaatit talteen, nyt pitäisi keksiä niistä jotain hauskaa.
Hanna, kynttilänvalo ja takkatuli tuntuvat joka syksy yhtä uusilta ja ainutlaatuisilta. Se onkin parasta tämän maan vuodenaikojen vaihtelussa, että aina on jotakin uutta edessä.
VastaaPoistaMaaretta, tykkäsin syksystä ja talvesta varsinkin nuorena. Kesästä opin pitämään vasta vanhoilla päivilläni, enkä kuumasta tykkää vieläkään;)
Helinä, mikäs pimeydessä ja sateessa, jos ei tarvitse itse siellä olla. Olin nuorena muutaman vuoden vuorotyössä ja iltaisin yövuoroon mennessä kirosin kyllä moisia säitä.
Nelle, mulle ei tule mitään muuta mieleen kuin elokuva Paistetut vihreät tomaatit, hyvä leffa muuten onkin. Äitini on tehnyt myös chutneya vihreistä tomaateista.