Nuorena silloin seitkytluvulla oli kiva kulkea pillifarkuissa ja itsekudotussa jättimäisessä villapaidassa. Tukka oli punertava ja kihara. Paino alkoi vitosella. Tulevaisuus hymyili ja Pink Floyd soi.
Ei passaisi ihastua villalankoihin, kun villapuseroille ei ole lämpimissä tilossa käyttöä. edes talvella. Niin ne kilot lämmittää! Äiti pitää minut villasukissa ja samantien kaikki muutkin. Vanttuita ei käytä kukaan ja pipo kutittaa, joten en keksi mitään muuta kuin kaulaliinojen kutomisen.
Voisin kutoa vaikka kilometrin mittaisen huivin näistä Puro-langoista! Vilman yllä oleva huivi on tehty Jäätyneestä karpalosta.
Alemman kollaasin kuvissa oleva huivi on tehty Tundrasta. Nyt minulla on jäljellä vielä Kanervikkoa ja Iltanuotiota. Jo lankojen nimet kutkuttavat mielikuvitusta ihanasti. Ainoastaan Revontulet-langan värit eivät houkuttaneet, mutta kaikkia muita olisin taas voinut kahmia kärryn täyteen.
En voinut vastustaa kiusausta laittaa monta samanlaista kuvaa, ja vielä yksi olisi kuvablogin puolella, jos kiinnostaa.
Miten ihania värejä noissa lnagoissa onkaan! Ei ihme, että innostut kutomaan korttelin pituisia huiveja. Itse ne kuulu ollenkaan innokkaisiin kutojiin ja siksikin kumarran kunnioituksesta jokaista silmukkaa kohden, mitä joku neuloo.
VastaaPoistaKiva uusi kuvaus sulla tuossa sivussa :)
eikka
Eikka, voisin olla innokkaampikin kutoja, se teidän peitto on edelleen kovasti kesken. Syynä on ollut koiranpentu, joka nyt vasta antaa kutoa rauhassa. Ja olin tietysti unohtanutkin sen.
VastaaPoistaOnko lähtö perjantaina?
Mulla on joka paikka pullollaan lankakeriä (huomasin muutossa) ja lisää tulee haalittua. Nyt himoitsen näitä sinun värejäsi. Mutta milloinkahan sitä joutaisi kutomaan...
VastaaPoistaVoi mitä lankoja!
VastaaPoistaTäällä saarella on villapaidoille oikeastikin käyttöä, mikä on vain mukavaa. Paitsi jos sadekuuroon joutuu, mikä erittäin todennäköisesti tapahtuukin.
Itsellä oli myös silloin 70-luvulla niin valtava itsekudottu villapaita, että kaverit nimesivät sen puolijoukkuevillapaidaksi kun sen sisään mahtui ainakin kolme (puolet lentopallo joukkuueesta).
Lämpimän tunnelmallisia syysiltoja toivotellen
Heljä
Lepis, mitä sinä kutoisit? Oikeastaan näitä lankoja on kiva vain katsellakin. Mutta nyt kudon koiralle talvipukua!
VastaaPoistaHeljä, tekisin minäkin villatakin, jos osaisin, mutta en kehdannut heti tunnustaa. Isoilla puikoilla saisi sellaisen trendikkään ja ei-liian-kuuman. Ehkä vielä joskus.
Minä sain appiukkokokelaan vaimolta ihanan, valkoisen neulepaidan. Pidän sitä aina mökillä.
VastaaPoistaOlisi ihanaa, jos saisin jostain suuren villatakin, sellaisen, monkä alle voi pukea kaksikin pitkähihaista ja joka olisi iloisen värinen. :)
Kudo itsellesi ihana villapaita, pue sen alle pari paitaa ja lähde ulkoilemaan syysilmaan. Villa muuttuu pörröiseksi ja siihen kerääntyy kastetta. Sitä voi ihmetellä.
mönkä on tietysti meikäläisittäin minkä. toivottavasti mikään ei mene kuitenkaan mönkään, se olisi ikävää.
VastaaPoistaKauniit värit ja niistä tuli tietenkin kaunis kaulaliina. Se on mukava kietoa kaulaan pakkasilla.
VastaaPoistaKudo hihaton villaliivi, esim. takapuolen peittävä (=villatakki ilman hihoja. Alla voi pitää yksiväristä t-paitaa ja kylmemmillä säillä pitkähihaista trikoopuseroa tai paitista, ei ole liian kuuma!
VastaaPoistaOlen itse ihan hullaantunut noihin monikäyttöisiin vaatekappaleisiin. Ohuesta langasta villatakkikin olisi kiva kun ei ole liian kuuma.
Villamyssyihin vois tehdä vuoren niin ei kutittais.
Minna
Voisin vaikka syödä nuo langat. Minäkin sain aikoinaan nauttia sinun jättivillapaidoistasi, taisin aina olla sinun vaatekaapillasi noolaamassa.
VastaaPoistaMeri
Nelle, tuollainen villapaita on varmasti ihana mökillä. Ulkoilmaihmiselle villa on mainio materiaali. Pitää miettiä, vieläkö viitsisin kutoa sellaisen.
VastaaPoistaArleena, syksyn värit kiehtovat kovasti tähän aikaan vuodesta.
Minna, villaliivi ei ole tullut edes mieleen, koska ennen kärsin liian isoista rinnoista. Nyt voisin jo käyttää sellaistakin...M
Maaretta, koukuttaa, koukuttaa. Eikä pääse eroon ennen kuin on valmista.
Meri, kutomisen saralla olisi vara kokeilla joskus hieman monimutkaisempaakin, kun nyt on tullut tehtyä yksinkertaisinta mahdollista.