Tänään, ensimmäisen kerran käväisi mielessä, että voisi olla sittenkin kiva mennä joskus taas töihin!Kauan sitä saikin odottaa, yli puoli vuotta.
Kuva on 60-luvun alusta. Isä on tulossa töistä ja Meri ja minä ollaan kotiportilla vastassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan hyvä aamun ja päivän aloitus tällainen ajatus.
VastaaPoistaIhana kuulla tämmöinen uutinen, olo siis kohenee. Mahtavaa! Olo kun alkaa mennä parempaan, niin suunta pysyy kyllä samana notkahduksista huolimatta.
VastaaPoistaNo, kyllä se menee ohi.. siis työn kaipuu.. onneksi vielä on aikaa siihen, ehdit nauttiakin olosta ja kaikesta kivasta mihin on aikaa.
Kaivapa pensselit ja akvarellipaperit ja maalaa tuo tulppaanikuva. Eikös se ollut sulla joskus haaveissa?
Ihania kuvia otat.
eikka
Ihanaa Katriina kuulla tuo! Minullekkin tuli sairausloman lopulla tuollainen tunne ja sitten olikin kiva mennä töihin.
VastaaPoistaEdellisen postauksesi ruokasuunnitelmat kuulostivat aivan upeilta.
Kiva kuulla :-)Sehän tarkoittaa että paraneminen on edistynyt loistavasti!
VastaaPoistaSooloilija, ainakaan ajatus työstä ei enää ahdista, kuten niin pitkään.
VastaaPoistaEikka, sain tänään myönteisen terapiapäätöksen, joten lopultakin pääsen aloittamaan viikottaiset käynnit. Oikeastaan jännittää.
Muuten kaivoin värit ja paperin esiin ja tein työtä käskettyä!
Susanne, toivottavasti sulla on mennyt hyvin tämä ensimmäinen työviikko!
Yelian, sanotaan, että kun tekee mieli tehdä töitä, kannattaa istua alas ja odottaa rauhassa että tunne menee ohi:)
Kiva tuo kuvalisäys. Isäsi on jykevän näköinen. Minäkin olin lapsena usein isääni ja pappaani vastassa. Se oli lapsesta kivaa.
VastaaPoistaKiva lapsuudenkuva!
VastaaPoistaSooloiloija ja Yelian, tuntuu hullulta ajatella, että isäni on tuossa kuvassa suunnilleen vanhimman poikani ikäinen ja työssä sanomalehdessä.
VastaaPoistaAivan ihana kuva.
VastaaPoistaIsäsi on niin komea. Ja tuo eväslaukku (eikö se sitä varten olekin?). Kaikilla oli tuollainen.
Puku päällä ja kravatti. Vaatteet tekevät miehen sanotaan mitä sanotaan.
Violet, tuon sinisen jenkkikassin tiilenvärisellä nahalla muistan hyvin. Lapsesta se näytti valtavan isolta. Tuollaisen canvas-kassin kun saisi vieläkin!
VastaaPoistaIsä on aina ollut idolini, ja on vieläkin. Salskea ja puhelias.
Ihana kuva tuo mustavalkoinen...Olen isän tyttö henkeen ja vereen ja laitan blogiini jossain vaiheessa mustavalkokuvan isästä ja minusta sekä runon, jonka olen kirjoittanut hänen kuoltuaan.
VastaaPoistaSisareni on Merja, tyttäreni on Meri.
Jahas! Vai töhin. Eiiii-i, ei kesää vasten kumaseni.
VastaaPoistaVakavasti sanottuna, odottele vielä ensi ajatuksen jälkeen sitä himotusta.
Leena, isän ihailu on tärkeää pienelle tytölle. Tyttärelläsi on hauska nimi eikä ihan tavallinen sen ikäisellä. Meri on sisareni käyttämä bloginimi.
VastaaPoistaLepis, saa nyt nähdä, miten käy tämän paranemisen kanssa. Joskus työt on varmaan aloitettava, mutta ajatus meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin;)