Pari kertaa onnistuin kahdeksankymmentäluvulla kasvattamaan rairuohoa pääsiäiseksi. Nyt huomasin vasta tänään ensimmäisen pussin kaupassa.
Viime vuonna pääsin näin pitkälle.Kauppareissulla kävin samalla apteekissa. Ihailin farmaseutin äärimmäisen rauhallista ja hidasta tapaa työskennellä. Ajattelin, että hän ei varmasti yritä koskaan kiirehtiä, ei yritä olla nopeampi ja tehokkaampi jonon kasvaessa. Ei yritä kuumeisesti miettiä, miten tehostaa työtapojaan. Ei karsi vessakäyntejään kiireessä, ja syö varmasti eväänsä rauhassa. Hän ei hermostu ollessaan myöhässä ja joutuessaan vähän väliä ottamaan kantaa kaikenlaisiin keskeytyksiin.
Hän keskittyy yhteen asiaan kerrallaan eikä anna minkään häiritä sitä.
Hetken teki jo mieli töihin, mutta se meni ohi.
Kerrassaan rehottavaa rairuohoa olet viimevuonna kasvatellut ;)
VastaaPoistaMukavaa pääsiäisen aikaa siitä huolimatta, ettei rairuohot kotia koristakkaan!
Meillä ei oikein nykyään voi rairuohoja rauhassa pitää vadeilla, ne kiinnostavat kissaa liikaa ja se käy jyrsimässä ne rumiksi..
VastaaPoistaJoskus tosiaan näkee rauhallisia ihmisiä työssään, ei ole hötköilyjä ja paikasta toiseen sääntäämistä. Vain se työ ja sitten kun kahvitauko, on se kahvitauko.. Kirjastossa olen nähnyt sellaisen työntekijän.
Kauniita astioita...
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä siulle. =)
*varovainen hali*
Oman tahdin löytyminen on hieno juttu, se on kai vähän erilainen jokaisella. Sitä kai sairaslomallakin haetaan -ilman kiirettä itseen palaamista ja omaan tahtiin pääsemistä. Huomion kääntämistä muiden tarpeista omaan napaan. Muistan muuten, miten tuollainen hitaus ennen ärsytti, nykyään ihailen sellaista.
VastaaPoistaHanna, ruohot voin unohtaa, mutta kyllä onneksi muuta koristetta löytyy.
VastaaPoistaHyvää pääsiäisen aikaa teillekin, Hanna!
Sooloilija, kai periaatteessa missä tahansa olisi hyötyä, jos ei työntelkijä hermostuisi mistään eikä antaisi kiireen hiipiä päähän. Tosin sitten hermostuisivat asiakkaat ainakin liikkeissä ja ravintoloissa :)
Hallatar, tuollaisen hauskan astian sain kerran lahjaksi.
Toivottavasti sinäkin voit jo paremmin. Yhtä varovainen halaus takaisin!
Noeijoo, samoin, nyt ihailen hitautta, jopa omassa miehessä. Se pitää pitemmän päälle terveenä, nopeus ei.
Vielä en ole tiedä, mitä tehdä silloin kun työtä yksinkertaisesti on enemmän kuin mitä ehtii työaikana normaalitahdilla tehdä. Mutta sitä ehtii miettiä vielä terapiassakin.
Joskus laitan krassia, sen voin syödäkin.
VastaaPoistaHannele, krassin siemeniä ostetaan vissiin puutarhakaupasta? Ei ole koskaan osunut silmään, vaikka sitä olisi mukava kasvattaa ja syödä, kuten 70-luvulla, kun yrttejä ei vielä käytetty.
VastaaPoistaHyvä kysymys, rupesin miettimään... käyn usein tavaratalossa (?) ruokaostoksilla, jossa myös siemeniä.
VastaaPoistaHannele kasvattaa todennököisesti vihanneskrassia, joka on eri kasvi kuin kukkiva köynnöskrassi, kuuluu eri sukuunkin. Ennen muinoin, kun kasvatin vihanneskrassia syötäväksi, ostin siemeniä luontaistuotekaupasta. Ovat hyvin pieniä siemeniä, köynnöskrassillahan ne ovat herneen kokoisia.
VastaaPoistaMeillä ei ole ollut krassia sen jälkeen, kun palosammuttimen kokoinen lapseni hengitys rupesi vinkumaan krassin ilmaannuttua keittiön pöydälle. Sittemmin hänet todettiin heinäallergikoksi. Asia ei harmita minua lainkaan, sillä olin muistamaton, ja unohdin aina laittaa krassin siemenet itämään tarpeeksi ajoissa.
VastaaPoistaIrma, luontaistuotekaupasta voisi löytyä muutakin mielenkiintoista.
VastaaPoistaCelia, aiheuttaako krassikin oireita heinäallergiselle?! Pojallani oli pienenä myös hankala heinäallergia ja sen takia hän vältti pitkään lähes kaikkia vihanneksiakin.
Pöh! Onpa minulla mennyt kasvit sekaisin. Luin jostakin kohdasta keskustelua koristekrassista ja syötävästä krassista ja sitten tulin kommentoimaan rairuohoa! Oli kommentissani muutakin kummallista, mutta oikaisen senkin. ;P
VastaaPoistaSiis lapseni oli allerginen rairuoholle. Allergia harmittaa, edelleenkin, mutta ei se, ettei rairuohoa suvaita meidän perheessämme.
- Nyt se meni oikein :)
Apteekkarin työskentelytapaa ei voi kuin ihailla. Toisinaan sitä yrittää, mutta sitten siihen tulee yks sun toinenkin repimään hihasta.'
VastaaPoistaKuuntelin radiosta tässä yksi päivä jonkun tutkijan tarinaa siitä miten stressaavia nämä nykyaikaiset avokonttorit ovat ihmisten vaellellen paikasta toiseen, pysähdellen ja kysellen kuulumisia. Kiitettävää sosiaalista toimintaa, mutta häiritsevää jos todella olet syventynyt johonkin tärkeään. Meillä taitaa olla hieman sama ongelma duunissa ja siksi niitä joutuu roudaamaan kotiin niin paljon. Äh.
Celia, on ollut varmasti pienelle lapselle keljua, kun rairuohokin on aiheuttanut oireita. Poikani pani viisivuotiaana aina aurinkolasit päähän ja meni piiloon, kun silmät turposivat allergian takia.
VastaaPoistaLepis, syyllistyn itsekin tuohon avokonttoriefektiin eli pidän oveani aina auki, kun ei ole asiakasta. Suljetun oven takana istujat vaikuttavat minusta sulkeutuneilta ja ynseiltä. Haittana on sitten se, että kuulen kaiken mitä tapahtuu ympärillä ja ylimääräisiä kulkijoita tulee helposti kyselemään kaikenlaista. Oma ajatus katkeaa joka kerta.