Telakalla

Sairauskertomus jatkuu edelleen. Aamupäivällä en enää töissä kestänyt huonoa oloa ja puristusta rinnassa. Työterveyteen en saanut aikaa, joten menin pyytämään terveysasemalta, jos ottaisivat sydänfilmin. Ajattelin sitä, kun nykyisin puhutaan, että naisten sydänoireilu on erilaista kuin miehillä, epämääräistä.

Oli muuten ensimmäinen kerta minulle, kun makasin verhojen takana päivystyksessä. Sydämessä ei onneksi näyttänyt olevan mitään isompaa, mutta paine oli korkea, kuten koko alkuviikon. Ystävällinen tuttu lääkäri jututti pitkään, vaikka en hänen alueelleen kuulukaan, ja antoi hyviä vinkkejä jatkoon.

Lepoloma alkoi siis taas, kolme viikkoa eteenpäin, kunnes on aika työterveyslääkärille. Sitten mietitään, mitä oikeasti pitää tehdä.

Kiitän lämpimästi teitä kaikkia kommenteistanne ja ehdotuksistanne. Toisten tuella on suuri merkitys näissä asioissa. Itse kun vähättelee ja ajattelee helposti vain kuvittelevansa oireet tai ainakin liioittelevansa. Juuri nyt sattuvat läheisimmät työkaverinikin olevan lomalla, ne joiden kanssa olen tottunut asiani jakamaan.

Ei ole muuten helppoa saada tilattua aikaa, kun hakee apua itselleen. Joka paikkaan on pitkä jono, vähintään kuukausi. Tutulle ja asiantuntevalle vyöhyketerapeutilleni sain ajan sentään jo perjantaiksi, hänellä olen käynyt stressihoidossa aikaisemminkin. Maksaa paljon, mutta on sen arvoista.

Tämä laivanhylky kellui Kallavedessä