Kuva: BRENDAN MCDERMID (Eikö muuten ole hirveä häkkyrä päässä?)
Pojan avovaimo antoi katsottavaksi vasta hankkimansa Sex and the City -elokuvan. Oli ihanaa katsoa sitä rauhassa tänään iltapäivällä, kun kesällä en millään saanut lähdettyä elokuviin.
Olen tietysti nähnyt sarjan silloin joskus, katsonut kesäuusinnatkin . Olen nauttinut New Yorkista, muodista ja rahasta, ja naisen elämästä ilman normaalia perhe-elämää. (kateellisena, koska itse olen pökäissyt naimisiin jo kaksikymppisenä). Ja ihmetellyt samalla näiden jo aikuisten naisten infantiilia suhtautumista elämään ja ihmissuhteisiin, miten he eivät opi mitään.
Elokuvasta en tiennyt, mitä odottaa. Ja siksi kai se yllätti niin myönteisesti. Tai luin kyllä ensin, mitä Sooloilija kirjoitti siitä kesällä.
Naiset olivat tosiaan vähän vanhentuneet, viisastuneet ja jopa asettuneet. Pidin heistä, he olivat kuin vanhoja tuttujani. Kestävä parisuhde tuntui lopultakin olevan mahdollista, he uskalsivat sittenkin lähteä siihen.
Tiivis keskinäinen ystävyys ja välittäminen oli sydäntälämmittävää ja täytyy sanoa, että siitä olin vilpittömän kateellinen heille, kuten kaikille muillekin televisio- ja elokuvaystävyksille. Omat ystäväni kun ovat hajallaan kuin varpusparvi ja tapaamiset täytyy sopia pitkällä tähtäyksellä kalenterin kanssa.
Nauroin monta kertaa ja itkin vuolaasti lopussa. Katsokaa itse, miksi. Sanoo siis nainen, joka on itse joutunut kosimaan, muuten en olisi vieläkään naimisissa.
Miehiä on moneen makuun, sehän taas nähtiin. Kaikki miehet olivat symppiksiä. Minusta Steve oli ihana, mutta tässä elokuvassa, oikeasti myös Big näytti varsin inhimilliseltä.
Hello, gorgeous!
Olen tietysti nähnyt sarjan silloin joskus, katsonut kesäuusinnatkin . Olen nauttinut New Yorkista, muodista ja rahasta, ja naisen elämästä ilman normaalia perhe-elämää. (kateellisena, koska itse olen pökäissyt naimisiin jo kaksikymppisenä). Ja ihmetellyt samalla näiden jo aikuisten naisten infantiilia suhtautumista elämään ja ihmissuhteisiin, miten he eivät opi mitään.
Elokuvasta en tiennyt, mitä odottaa. Ja siksi kai se yllätti niin myönteisesti. Tai luin kyllä ensin, mitä Sooloilija kirjoitti siitä kesällä.
Naiset olivat tosiaan vähän vanhentuneet, viisastuneet ja jopa asettuneet. Pidin heistä, he olivat kuin vanhoja tuttujani. Kestävä parisuhde tuntui lopultakin olevan mahdollista, he uskalsivat sittenkin lähteä siihen.
Tiivis keskinäinen ystävyys ja välittäminen oli sydäntälämmittävää ja täytyy sanoa, että siitä olin vilpittömän kateellinen heille, kuten kaikille muillekin televisio- ja elokuvaystävyksille. Omat ystäväni kun ovat hajallaan kuin varpusparvi ja tapaamiset täytyy sopia pitkällä tähtäyksellä kalenterin kanssa.
Nauroin monta kertaa ja itkin vuolaasti lopussa. Katsokaa itse, miksi. Sanoo siis nainen, joka on itse joutunut kosimaan, muuten en olisi vieläkään naimisissa.
Miehiä on moneen makuun, sehän taas nähtiin. Kaikki miehet olivat symppiksiä. Minusta Steve oli ihana, mutta tässä elokuvassa, oikeasti myös Big näytti varsin inhimilliseltä.
Hello, gorgeous!
Mä olen nähnyt tuon elokuvan ja itkin ja nauroin. Ja mäkin olin kateellinen heidän ystävyydestään.
VastaaPoistaPidin elokuvasta ja kävin sen leffateatterissa ekan kerran katsomassa.
Kaikenkaikkiaan sellainen viihdyttävä elokuva. Ja dramaattinen.
Sulla on muuten hieno tää sun uusi blogi. Ei siinä vanhassakaan ollut mitään vikaa, mutta tämä on kyllä hieno.
Oli kiva lukea mielipiteesi Sex and the City-elokuvasta. Tilasimme sen ja on postissa tulossa. Nyt odotan innolla milloin saamme elokuvan katsottavaksi.
VastaaPoistaMamma Mia!-elokuva on myös tilauksessa. Muistan että pidit siitäkin :)
Hei Yvioon, ja kiitos, nyt löysin sinunkin valokuvablogisi!
VastaaPoistaSusanne, sinua odottavat mukavat ajat. Luulen että tykkäät myös molemmista. Mamma Mian ostan myös heti kun se tulee myyntiin.
Oli hieman pettymys katsoa tätä elokuvaa kotona dvd:ltä ja niin lyhyen ajan sisällä. Paussin pitäisi olla pitempi.
VastaaPoistaElokuva oli valkokankaalta katsottuna jotenkin loisteliaampi, mutta nyt kotioloissa pystyi keskittymäänvparemmin juoneen ja sen dramaattisiinkin käänteisiin..
;-)
Niin ja minunkin piti kehua elokuvan miehiä: Mr Big oli tosiaan inhimillisen ihana ja Steve on myös tehty realistiseksi rooliksi.
VastaaPoistaMutta entäs Samanthan nuori mallimies, minua häiritsee jokin hänessä, mm. huono nenäleikkaus ja liian matala ääni;koko mies ei oikein herätä tunteita..
Olen katsellut ostomielessä tuota elokuvaa, mutta pitää odotella kunnon tilaisuutta katsomiseen. Pitää olla hiljaista, yksin kotona ja herkkuja.
VastaaPoistaMitäs me kosijat, ensin piti juottaa mies känniin, että herkistyi kosinnalle..
Sooloilija, sama se on varmaan tuon Mamma Miankin kanssa. Saatoin nyt vain kuvitella Sinkkuelämän vaateloistoa, ei se kotona pääse oikeuksiinsa. Ehkä pitäisi olla edes pimeää.
VastaaPoistaTuo Big oli nyt enemmän tavallinen, tukeva keski-ikäinen pulliainen, no rikas sellainen. Ja Charlotten mies kualju ja pulska, mutta niin tunteellinen!
Eicka, tällä(kin) elokuvalla pääsee hetkeksi arjen yläpuolelle. Vaikka hinta on kyllä aika kallis, voi olla ettei ihan heti laskekaan. Jos eivät tee jatko-osaa.