keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Ulkona seisomassa

Aika kuluu kuin siivillä tämän pienen hömppäuunon kanssa. On koko ajan pieni hiki, sillä jatkuva kyykistely maan tasalle ja kerran tunnissa ulkoiluttaminen käy viisikymppiselle kyllä liikunnasta. Kävyn heittely ja juokseminen sen perässä on huippuhauskaa!

Olen päästänyt Vilman välillä irti, kun olemme harjoitelleet luoksetuloa ja se sujuu hyvin. Tuire Kaimion Pentuopas on muuten osoittautunut oivalliseksi kirjaksi ainakin tällaiselle aloittelijalle. Sain tämän vinkin ja paljon muita hyviä terapeutiltani, joka on koiraihminen.

Olen tutustunut moniin uusiin naapureihin melkein koko päivän ulkona seisoskellessani tai muuten hitaasti madellessa. Koiranpentu on mitä mainioin syötti, jota ei voi vastustaa kuin vain kaikkein paatunein ihminen -sellainen kuin minä olin ennen.

Vaikka olemme asuneet tässä ikuisuuden, on naapurustossa vaihtunut väki selvästi sukupolvea nuorempaan. On ollut hauska tutustua ihmisiin, jotka ovat saattaneet asua lähellä jo pari vuotta, mutta emme ole koskaan nähneet tai jutelleet. Asumme matalassa, vanhassa puutarhakaupunginosassa, jossa ihmiset yleensä viihtyvät ja ovat ystävällisissä väleissä keskenään.

Ihmeesti olen päässyt juttusille sellaistenkin lähialueen ihmisten kanssa, jotka ovat asuneet täällä yhtä kauan kuin mekin. Joiden kanssa hyvin tunnemme toisemme ulkonäöltä, tiedämme ehkä nimetkin, mutta suomalaiseen tapaan emme ole voineet tervehtiä saati sitten puhua mitään, koska meitä ei ole esitelty emmekä virallisesti tunne toisiamme.

Tämä on muuten minusta suorastaan huvittavaa kultturissamme! Lapset ja koirat ovat ainoita hyviä syitä puhua ventovieraiden kanssa.

Mutta: Mies tulee kohta reissultaan kotiin ja jääkaapissa odottaa savukala-kananmuna-täyte pinaattiohukaisia, joita lähden nyt paistamaan. Suklaacookiesit on paistettu päiväkahville. Koira nukkuu, rauha maassa.

Kuvat taitavat olla melkein kaikki kännykästä.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Yksin kotona kaksi


Mies lähti käymään äitiään tervehtimässä kesäloman alkajaisiksi ja minä sain jäädä Vilman kanssa muutamaksi vapaapäiväksi kotiin. Nyt on rauhallista ja leppoisaa. Otan takaisin viikonlopun univelkoja ja nautin hiljaisuudesta ja omasta tilasta.

Nukuimme hyvin. Vilmakin heräsi vasta puoli kuuden aikaan ensimmäisen kerran ja kaikista yrityksistäni huolimatta valitsi pissipaikakseen vessan vastapestyn maton. No, palasi sitten nukkumaan omaan petiinsä, jonka olin kokeeksi sillä välin nostanut lattialle viereeni. Ja vetelimme sikeitä vielä pari tuntia.

Kuvassa on vielä Lunalta peritty kissanpanta kaulassa, mutta nyt ulkoillaan pikku valjaissa. Ulos mennään melkein kerran tunnissa, mutta siitä edestä pysyy neiti sisäsiistinä. Tosin siellä on niin kylmä, että pikkuinen välillä ihan värisee. Ja on sentään kesä.

Tästä voikin jo arvata, että muuta ei ihmeemmin tehdäkään. Aamulla suljin Vilman keittiöön, kun kävin kaupungilla asioilla eikä lammikoita ollut tullut siinäkään välissä.

Sosiaalinen elämämme rajoittuu tänään tiskikoneen korjaajaan, joka vaihtaa yhden rikkoutuneen osan. Odotamme jo!

Luna unilla

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Hikeä pukkaa

Klik-
Eilen meinasi mennä hermot näiden kahden urpon ja turpon kanssa. Meno oli niin hurjaa taas viikon tauon jälkeen. Kumpaakin ulkoilutettiin yhdessä ja erikseen ja loppuillasta täytyi pieni pakottaa jäähylle ja nukkumaan, että Lunakin saa rauhoittua sohvan alle kiusaajaltaan.


Yö sujui onneksi aika hyvin, vaikka kumpikin nukkui vieressä. Ja aamu alkoi aikaisin.

Sanoisin vähäisestä kokemuksestani huolimatta, että tämä pentu vaikuttaa aika topakalta. Se ehtii napata isomman suusta kaiken ja juosta karkuun. Välillä isompi saa luun/sukan haltuunsa ja takaa-ajo muuttaa suuntaa. Vaikka kummallakin on ihan identtinen uusi puruluu edessään, Lunan suussa oleva on Vilman mielestä houkuttelevampi.

Lauantai-illan pikaruokana loihdin Palermolaista pastaa, jonka ohje on kotoisin Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto-kirjasta.

Oliiviöljyssä kuullotin sipulia ja valkosipulia, lisäsin neljä paloiteltua anjovisfilettä (pidän niitä pienissä erissä pakastettuna pikkupusseissa) ja ruokalusikallisen paloiteltua kaprista. Oliiveja en muistanut laittaa, mutta mustat ja vihreät paloitellut oliivit sopivat tähän hyvin.

Purkki tomaattimurskaa, tursaus pyrettä, lusikallinen sokeria ja reilusti tabascoa sekaan. Lorautin sekaan vielä punaviiniä, jota join ruokaa laittaessani ja sen kanssa. Keittelin jonkin aikaa ja revin lopuksi joukkoon kourallisen tuoretta basilikaa. Kuivattukin käy.

Kastikkeen sekoitan aina imeytymään valutettuun täysjyväpastaan. Annoksen päälle lisään vastaraastettua parmesaania ja silputtua basilikaa tai oreganoa ja persiljaa. Tämä ON hyvää, ja meillä usein kesäruokaa lämpimän päivän jälkeen.

Minä olen pieni pentu ja ihan viaton vielä.


lauantai 6. kesäkuuta 2009

Tänään kotona

Parin työpäivän jälkeen kotiudun lomaoloon samantien. Tai ehkä työoloa ei ole vielä edes tullutkaan, ammattiminä on jäänyt jonnekin viime syksyyn ja se pitäisi kaivaa vähitellen taas esille. Ammatti-identiteettikin on hakusassa, enkä ole kuin laimeasti kiinnostunut työasioista, jos sitäkään.

Ihan selvä muutos tässä pitkässä uupumusepisodissani on ollut se, että kaikenlainen suorittaminen on loppunut. Se on niin förbi, että ikkunoitten pesu jää edelleen leijailemaan ajatuksena katonrajaan ja muistuu mieleen ohikiitäväksi hetken ajaksi pari kertaa viikossa, kadotakseen hetken kuluttua taas, juuri kun olisi aika tehdä asialle jotakin.

Periaatteeni on ollut aina tehdä hommat heti, muuten jäävät tekemättä. Samoin opin muinaiselta keskikoulun napakalta naispuoliselta historianopettajaltani, että jos joku asia on sen arvoinen, että se kannattaa tehdä, tehdään se sitten kunnolla.

Edelleen on vaikea jättää töissä hommia roikkumaan. Tekemättömät työt on se, mikä on ollut minusta aina sietämätöntä ja siksi olen pyrkinyt hoitamaan pöydän puhtaaksi samantien. Ennen lomaa en ehkä jaksanut hoitaa kaikkea, nyt en ehkä välitä, kukaties.

Kotona ainakin on selvä muutos, jonka suurimpana aiheuttajana on koiranpentu. Meillä on aina ollut siistiä. Nyt on enemmän sekalaista: kaikenlaista silppua munakennoista ja leluja joka paikassa. Matottomuus lisää kaikumista ja tekee kodista vähän keskeneräisen näköisen.

Nyt opettelen sietämään sekasotkua ja keskeneräisyyttä.

Pikku apulainen, jonka toinen silmä sattuu juuri kuvanottohetkellä katsomaan jonnekin muualle:o)
Illaksi tulee lajitoveri hoitoon.


perjantai 5. kesäkuuta 2009

Omenankukkia

Odottelin tässä yksi päivä kaupungilla kylmissäni miestä hakemaan minut kotiin, kun huomasin seisovani keskustan ainoan puiston laidalla. Ja kaikki puut kukkivat! Omenapuut, syreenit, pihlajat ja muut.

Tuuli heilutteli oksia eikä niistä saanut tarkkoja kuvia, mutta oli ihana katsella täydessä kukassa olevia omenapuita! Koiranpennun kanssa on mennyt aika niin tiiviisti, etten ole kovin paljon ehtinyt luontoa ihailemaan, saati sitten liikkumaan entiseen tapaan.

Vilma parani mahataudistaan yhden päivän kunnolla sairastettuaan. Eilen annoimme jo riisiä ja riisin ja jauhelihanokareen keitinvettä nesteytykseksi. Raukka näytti aika laihalta ja nälkiintyneeltä, mutta tänään on riisin kanssa annettu jo puolikkaita annoksia omaa pentunappulaa ja hyvin on sujunut.

Vilma on viestinyt meille olevansa nälkäkuoleman partaalla ja on venynyt kaksinkertaiseen pituuteen yrittäessään yltää johonkin kädessä olevaan syötäväksi kelpaavaan. Yhtäkkiä koira mm. nousi seisomaan tassut sohvapöytää vasten ja yritti ulottua omenaan.

Näissä tämänhetkisissä koiranilmoissa ei sentään pentu ole tarennut ulkoilla. Kun mies on kantanut sen nurmikolle tarpeilleen, on pikkuneiti kipittänyt suoraa päätä ovelle ja vaatinut päästä sisälle. Vasta tänään on tuuli ja sade hellittänyt sen verran, että asiat on voitu hoitaa pihallakin ja jopa ulkoilla hiukan enemmänkin.

Kaksi päivää olen nyt ollut töissä eikä ole valittamista. Vielä. Kumpanakin päivänä on pitänyt ottaa tunnin nokoset illalla, ei tosin työn rasittavuuden takia, vaan yöunien lyhyyden vuoksi. Neiti kun herättää viimeistään puoli kuudelta sekä kerran yöllä pissalle.

Nyt on tiedossa viisi päivää vapaata, enkä valita siitäkään.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Häntä hellikäämme

Meidän pikkuinen on nyt ihan naatti, kun aamusta asti on ollut maha löysällä. Ruokia on pitänyt muutaman kerran puklata pois, joten iltapäivästä asti on annettu vain nestettä, mitä nyt on mennyt.

Yhden kerran Vilman häntä vilkkui sohvan alta ja kumartuessani näin sen syövän siellä hyvällä halulla omaa oksennustaan :o)

Mahasta kuuluu oikein kurlutusta ja hajukin on ihan kuin pikkulapsen ripulissa. Soitin kasvattajalle ja kyselin neuvoja. Luin myös koiranhoito-ohjeita netistä. Kuulemma vaiva on sinänsä tavallinen. Pitää kuitenkin opetella alusta asti, mitä eroa on koiranpennun hoidolla ja ihmislapsen hoidolla, kun eroja selvästi on.

Riisistä ja jauhelihasta on keitetty laimeaa lientä. Jos ei huomenna ole olo kohentunut, mies saa soittaa eläinlääkärille. Minä menen töihin kahdeksi päiväksi.

Raparperipilviä

Tässä on pirtsakan makuinen piirakka raparperista, ja lisäksi vielä helppo valmistaa. Ohje on peräisin Glorian viidennestä ruokakirjasta ja se on Eila Kuurman antama.

Resepti on julkaistu lehdessä jo aiemmin ja olen siis tehnyt tätä ennenkin. On aivan mainio jälkiruoka hyvälle aterialle, koska piirakkapohjan päällä on pehmeä raparperikiisseli ja sen päällä unelmankevyt marenki.

Homman mahdollisti Meri, joka toi kassillisen nuoria sorjia raparperinvarsia pihaltaan. Rapsahtavan rapeita ja hyväntuoksuisia!


Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
2 rkl kylmää vettä
TAI pakastettu kauramurotaikina
Vuoraa matala, ei kovin iso vuoka paistostaikinalla (omani oli vähän liian iso irtopohjavuoka, ja vuorasin sen ensin leivinpaperilla). Pistele pohja, tue reunat foliolla ja paista ruskehtavaksi ja rapeaksi kuumassa uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Kiisseli:
3 dl vettä
3 keltuaista
½-1 dl sokeria
1 rkl voita
4 rkl Maizenaa
300 g raparperinpaloja
1 sitruunan mehu
Sekoita kiisselin ainekset paksupohjaisessa kattilassa ja keitä sakeaksi koko ajan sekoittaen. Täytä valmis paistos kiisselillä.

Marenki:
3 valkuaista
1 dl sokeria
Vatkaa valkuaiset (valmistuu nopeasti käsinkin) kovaksi vaahdoksi ja sekoita sokeri joukkoon muutamassa erässä. Nostele marenki kiisselin pinnalle.

Paista väriä marenkiin 250-asteisessa uunissa vain pari minuuttia. Seiso vieressä!

Tätä herkkua en tarjonnut jälkiruokana omalle porukalle, vaan vein sen maanantaina töihin lomaltapaluun kunniaksi. Maistui hyvältä, mutta yön yli jääkaapissa levättyään sakea kiisseli oli kostuttanut pohjaa, joka ei enää aamulla ollut tosiaankaan rapea.

Eli piirakka valmistetaan samana päivänä, vaikka tarjotaankin kylmänä.



tiistai 2. kesäkuuta 2009

Kylmä kesäateria


Helteisenä sunnuntaina ei ollut kiirettä ruokapöytään, joten lounaalle kokoonnuttiin vasta viideltä iltapäivällä. Pääasiassa siksi, että ainoa lounasvieras nukkui hedariaan pois edellisen illan jäljiltä.

Siksi ruoka oli kylmää ja etukäteen valmisteltua. Olin leikannut paikallisen energiayhtiön asiakaslehdestä kiinnostavan kesämenyyn, jonka tarjoili kotonaan batiikkitaiteilija Sirpa Hasa. Munakasrulla, valkosipulinen porkkanaraaste ja perunasalaatti kuulostivat ideaalilta meille. Siihen kun lisää vielä tomaattisalaatin, on maku- ja väriyhdistelmä hyvä.

Munakasrullaa en sen helppoudesta huolimatta ole koskaan tullut tehneeksi. Eikä tämä kerta ei jää ainoaksi, niin helppo ja kiva ruoka se oli. Riitti kuuteen annokseen.
6 kananmunaa vatkataan kevyesti
5 dl maitoa lisätään vaahtoon, samoin
1 dl vehnäjauhoja ja
1 tl suolaa

Seos kaadetaan leivinpaperilla suojatulle pellille ja paistetaan puoli tuntia 200 asteessa.

Täytteeseen sekoitetaan

350 g kylmäsavulohta pilkottuna
200 g ruohosipuli-tuorejuustoa
loraus maitoa/ranskankermaa notkistamiseen
ja ruohosipulia tai persiljaa silppuna.

Täyte levitetään jäähtyneelle munakaslevylle ja kääritään rullalle paperin sisälle.
Perunasalaattiin
keitin ja kuutioin neljä kiinteää perunaa, pilkoin kaksi vihreää omenaa ja kaksi suolakurkkua. Alkuperäisessä ohjeessa oli tosin 4+4+4.
Kastikkeeksi

sekoitettiin kevytkermaviilipurkilliseen (ohjeessa 2 prk) sinappia, tomaattisosetta, sokeria, etikkaa ja paprikajauhetta. Tomaatin ja paprikan sijaan tosin maustoin salaatin kapriksilla ja kuivatulla ruohosipulilla.

Tästäkin riitti kuusi annosta, mutta alkuperäinen olisi ravinnut kyllä kymmenen.
Porkkanaraaste oli myös tosi hyvää!
Raastoin puoli kiloa porkkanoita ja puristin viisi isoa valkosipulinkynttä joukkoon. Mehukkaaksi raasteen teki noin 1½ dl kevytmajoneesia.
Ja muuten tabasco olisi oiva lisä tähän ja tarjoileminen yöpalana paahtoleivän päällä. Sitä on tehty useinkin joskus menneinä vuosina. Maistui kesäyönä oluen kanssa, mutta piti olla ainakin yksi päivä varoaikaa ennen töihinmenoa!



maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kesä koittaa

Nyt tulee taas koirakuvia, kun kahteen viime postaukseen sain laitettua harhautukseksi kukkia. Ylimmän kuvan on ottanut poikani Joona.


Pieni Vilma-hauva on ihan täyttänyt päivämme ja yömme. Mies on ollut ensimmäisen päivän lomalla koiran kanssa ja minä ensimmäisen päivän töissä.

Yhdestätoista puoli viiteen ei ihan riitä yöuneksi muille kuin koiralle. Mies kertoi torkkuneensa pitkin aamua ja päivää ja minä taas pidätelleeni haukotusta. koko päivän Illansuussa sain sentään vetäistyä vajaan tunnin unta palloon.

Ei millään saa vielä väännettyä itseään pihalle neljän-viiden aikaan aamuyöstä, vaikka viisasta olisikin. Niinpä koira saa tehdä tarpeensa eteisessä paperille. Muuten kyllä onnistuu homma ulkonakin, jos ollaan tarpeeksi nopeita ja kuljetaan siellä vähän väliä.

Usein ei olla. Uusia yllätyskakkapaikkoja löytyy vierashuoneen nurkasta, keittiöstä ja olohuoneesta kahdestakin paikkaa.

Töissä oli luontevaa, kivaa ja rauhallista. Taitava sijaiseni oli varannut koko päivän perehdyttämiseeni uusiin asioihin. Onneksi hän jakaa kanssani vielä tämän kesän ja jatkaa sen jälkeenkin toimipisteessämme toisessa sijaisuudessa.

Nyt on heti edessä kaksi vapaapäivää. Suunnitelmissa on liikkua ulkona, kun se on viime viikkoina ollut lähinnä seisoskelua ja hidasta askeltamista koiran kanssa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...