Mökkikuvia

Kuvapostaus tällä kertaa, kun ei asiaa ehdi kertymään päiväunien jäljiltä. Kauheasti ei irtoa mansikanlaitostakaan: mies kävi hakemassa viiden kilon laatikon makeaa ja isoa polkaa. Olivan niin hyviä, että toivon ehtiväni pakastaa toisen laatikollisen ensi viikolla, siis ennen kuin loppuvat kaupoista. 

Näistä säistä kun ei koskaan tiedä. Tänään oli niin kostea ilma töissä, että palelin aina välillä paljailla säärillä ja toivoin voivani vetää villasukat jalkaan. Kotona vaihdoinkin ensimmäiseksi talviset kotivaatteet päälle ja vetäydyin villapeiton alle nukkumaan.

Painavaa sanaa

On kesä tämänkin värinen eikä vain hempeä. Kurkkuni on samaa sävyä ja seitsemättä päivää kipeä. Sain nyt kunnon dropit siihen ja samalla selvisi, että juhannusporukastamme olen jo neljäs, joka on tarvinnut antibiootit. Mikä hemmetin neekerisankkeri siellä levisi, ja vielä perhepiirissä!

Tällä viikolla olen saanut viihdyttää itseäni olemalla päivät töissä ja mukavaa se on vaihteeksi ollutkin. Mies saa olla välillä omassa rauhassaan kotona. Olen saanut muutamalta asiakkaalta hyvää palautetta luottamusta herättävästä ja rauhoittavasta olemuksesta. Se onkin yksi iso plussa iän karttumisessa: luotettavuus ja uskottavuus lisääntyvät ja turha hössötys vähenee. Ihmettelen vaan kun se luotettavuus ja uskottavuus on niin saamarin painavaa.

Löysin kuitenkin kivan uuden vaatteen luotettavan varteni peitoksi eilen Sokokselta, kun kulutin kymmenen minuuttia illalla kyytiä odotellen. Olin  käynyt työpäivän jälkeen kahden ystävän kanssa syömässä espanjalaisessa ravintolassa, joten olin hyvällä tuulella.

Katselin DAY Birger et Mickelsenin osastoa, josta en olekaan aikaisemmin vielä mitään ostanut. Nyt oli rekillinen vaatteita puoleen hintaan ja niin löysin kauniin tummansinisen viskoosijerseytunikan koossa L. Juuri minun näköiseni.

Se uskottavuus ja luotettavuus muuten painaa noin puoli kiloa per vuosi.

Suopursu kukkii

Lapsena kesä tuntui loputtoman pitkältä. Aika tuntui olevan rajatonta ja lorvin paljon mökin lähimetsässä. Mökki sijaitsi niemessä Viitajärvellä ja metsä oli korpea ja kuivaa kangasta. Oli siinä heti mökin takana pieni suokin, mutta sitä en ollut näkevinäni, oli liian pelottava. 

Etsin jatkuvasti kukkia ja kokosin niitä pieniksi kimpuiksi, mutta mäntyä kasvavassa metsässä niitä oli vähän. Karussa luonnossa kasvoi kuitenkin suopursua ja vanamoa ja niistä tykkäsimme siskon kanssa paljon. Metsätähti ja hiirenvirna eivät jaksaneet niin innostaa, mutta harvinainen maariankämmekkä ja valkolehdokki jäivät kyllä mieleen.  Mielenkiintoinen lihansyöjäkasvi vessapolulla jäi myös mieleen. Se söi kärpäsiä ja käänsi itsensä mukavasti sormenpäänkin suuntaan. Vanamon tuoksu on edelleen hyvin nostalginen, ja suopursun kukinto  taas jotenkin surullisen karu.

Nää kyllä kovin karulta tässä näytä...

Se oli varmaan se korpimetsä, joka loi karun tunnelman. Mökille mentiin Kiimingistä vasemmalle ja sen jälkeen tuntui jatkuvasti olevan pelkkää suota. Luurankometsää ja suota. Hoilotimme siskon kanssa sitten koko loppumatkan: luurankomettää, luurankomettää, suooota.

Nyt kävimme samaisen siskon kanssa noin sata vuotta myöhemmin  uudemmalla Muhoksen mökillä poimimassa suopursuja. Siellä ei ollut suota eikä luurankometsää, vaan ihan aukealla paikalla metsän reunassa kasvoi valtavan muhkeita suopursuja. Eikä ne näyttäneet yhtään karuilta.

Siikaa hullussa vedessä

Muutama viikko sitten tein mainiota ruokaa siiasta ihan uudella tavalla. Ohje on kotoisin jostakin viimevuotisesta Gloriasta. Yksi mieluisimpia kesähommiani on nimittäin aina ollut selata läpi edellisen vuoden Glorian vuosikerta ja leikata houkuttelevimmat ruokaohjeet talteen. Sieltä tämäkin löytyi.

Resepti on Saku Tuomisen antama, ja italialainen  tietysti. Se löytyy myös hänen Basta! -kirjastaan, jonka luin keväällä, mutta en ole vielä saanut hankittua. Tämä on mukavan kesäinen ja kevyt kalaruoka.

Vielä vanhassa keittössä...

BRANZINO ALL'AQUAPAZZA eli SIIKAA HULLUSSA VEDESSÄ

1-2 siikaa
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
20 kirsikkatomaattia
timjaminoksa
1 dl valkoviiniä
1 dl vettä
kourallinen basilikanlehtiä 

Mausta kala suolalla ja pippurilla ja ruskista se nopeasti öljyssä molemmin puolin. Laske lämpöä. Lisää pannuun valkosipuli, halkaistut kirsikkatomaatit, timjami, valkoviini ja vesi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kalan koosta riippuen noin 10 minuuttia. Käännä kala ja anna kiehua vielä viisi minuuttia. Painele lopuksi haarukalla tomaatit murskaksi ja lisää basilika.

Tarjoa heti tuoreen maalaisleivän kanssa. 

Raikas valkoviini maistui erittäin hyvältä kalan ja leivän kanssa. Lehdessä Tuominen sanoi, että tämä on eteläitalialainen tapa valmistaa kalaa ja että reseptin kanssa ei kannata kikkailla, se on hyvä juuri näin. Olen kyllä ihan samaa mieltä.

Oma siika tuli syötyä sunnuntailounaalla enkä siinä pyörityksessä muistanut ottaa kuvaa omasta pannusta. Riittäköön siis Gloriassa ollut kuva:)

Hempeilyä

Nämä söpöt jäätelöväreissä kylvetetyt espressokupit ovat maanneet kuppikaapissa jo monen vuoden ajan. Olen ostanut nämä KoKot varmaan jostakin poistomyynnistä edullisesti, ja ajatellut toiveikkaana, että joskus vielä minä sen koneen hankin. Nälkä vaan on kasvanut syödessä ja laadukkaitten espressokoneitten hinta paljastunut liian suolaiseksi.

Ei tällaisia sormustimia voi oikein kahvikuppeina pitää, näyttävät enemmän leikkimökin astiastolta. Siihen tarkoitukseen ne ihan mielellään joskus antaisinkin. 

Sitä ennen kokeillaan, miltä niistä maistuu kapselikahvi.

Uusilla vehkeillä parempaa ruokaa ja kahvia?

Lankeaako sitä flunssaisena helpommin houkutuksiin? Antaako itselleen luvan ostaa jotakin kivaa, jota on muutenkin halunnut, vain siksi että potuttaa kipeä kurkku ja tulehtuneen punainen silmä? Valkoisia rullaverhoja keittiöön metsästäessä ajoimme tänään Gigantin ohi ja pyysin miestä kaartamaan pihaan. Samperi, nyt hankin sen Pixien! 

Olin jo aiemmin katsonut YouTubesta näitten Nespresso-kahvikoneitten esittelyjä. Blogeissa ainakin Kaisa ja Pirkko olivat kehuneet kahveja. Nyt pitää vähän maistella laatikon mukana tulleita kahvikapseleita, että tietää, mitä kannattaa tilata itselle. Töräytin illansuussa vasta yhdet sumpit kummallekin, eikä me osattu sanoa niistä vielä mitään. 

Sokokselta hankin tarjouksesta tällaisen iloisenvihreän Eco Kitchen -paistinpannun ja siihen samanvärisen silikonikannen. Ennen en vahingossakaan olisi ottanut värillisiä astioita, mutta nyt ne jotenkin passaavat hyvin. Sitä paitsi äiti oli ostanut samaa sarjaa ison uunipannun, joka näytti ihanalta. Näissä on keraaminen pinnoite, mukavan sileä ja kestää hyvin kuumuutta.

Nyt saatiin pitkästä aikaa arkipäivien lempiruokaamme, currysörsseliä: paljon kasviksia ja vähän kanaa. Helppoa, nopeaa ja herkullista.

Arkikäytössä olevat lasit ovat melkein kaikki erilaisia sinisiä ja turkooseja. Vain turkoosit ovat normaalihintaisia, kaikki muut olen hankkinut tehtaanmyymälästä edullisina vaihtoväreinä. Niin saa kivoja sävyeroja ja on mukava kattaa kaikille vähän erilainen lasi kuitenkin samasta värimaailmasta. Valkoisten Teema-lautasten kanssa ne sopivat minun silmääni hyvin. Verna-laseja oli ennen paljon koboltinsinisenä, mutta ne vein kirpparille jo pari vuotta sitten.

Nyt tähän hyllylle täytyy raivata tilaa pienille espressokupeille. Parit pienet kupit on onneksi jo valmiina.

Ja nyt on keittiön ikkunassa yksinkertaiset valkoiset rullakaihtimet aamuaurinkoa varten. Oli muuten vaikea löytää sellaisia, jotka läpäisevät valon. Pimentäviä kyllä olisi ollut tarjolla pilvin pimein. Seppälän Prismasta sitten löytyi kivat ja edulliset kaihtimet. Sieltä sisustussuunnittelija kehotti ostamaan Kirsch-tangot paneeliverhojakin varten. Kunhan joskus jaksan ajatella asiaa.

Köökissä

Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä, ja juteltiin 

ihan hiljaksiin "no nyt se on elämässä".

Nämä Kaarina Helakisan sanat tulivat mieleeni, kun katselin uutta keittiötäni. Ei hän keittöstä iltalaulua kirjoittanut, mutta samantyyppinen ihmetys täytti mieleni. Kauan sitä sai odottaa, mutta tuli kuin tulikin  valmista. Lopputulos on juuri sellainen kuin toivoinkin. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen. 

Lopultakin sain sitä kaipaamaani kontrastia. Väriä ei kuitenkaan ole liikaa,  että voisin pian kyllästyä, vaan sitä voi tuoda verhoilla ja muilla tekstiileillä sekä astioilla. Kuvat ovat tummia, koska otin ne myöhään illalla hommien rauhoituttua. 

Sisustussuunnittelija suositteli seinälle vain kahta hyllyä, kun itse olisin ottanut kolme. Hän oli tietysti oikeassa: ylähylly olisi tehnyt näystä tunkkaisen. Tavaroitten asettelu ei ole ihan sellaista kuin sisustuslehtien kuvissa, mutta käytännöllistä se on. Keittokirjoista voisi kyllä karsia osan.

Tämä päivä on mennyt laatikoitten tyhjentämisessä. Sain mukavasti kaikki tavarat mahtumaan kaappeihin ja laatikoihin. Aika tiiviisti kyllä pakkasin astiakaapit, mutta osasin sentään heittää vielä jotain pois. Varsinkin kaikki pannut ja kattilat. 

Pojan perheen kanssa vaihdettiin pottukattilat päikseen ja minä olin tyytyväinen, kun sain tilalle kauniimman. Sitten lähdin magneetin kera hankkimaan paistinpannua. Niillä pääsee alkuun induktiolieteen tutustumisessa, ja onneksi uuni ei ole yhtä ronkeli, vaan kaikki entiset vuoat kelpaavat sinne.

Liesituuletin laitetaan kuntoon huomenna, samalla kun valolistatkin kaappien alle. Se on jo yhdeksäs päivä, ja hinta hirvittää. Kolmesta puhuttiin tilatessa.

Olisin halunnut tummanharmaat peitelistat kaappien alle, mutta Novartin harmaa väri oli aivan liian sinertävää. Valkoista se sai sitten olla, vaikka näkee heti, miten paljon parempi tumma olisi. Ehkä maalaan ne joskus?

Jotakin on vielä jäljellä huomiseksikin. Valkoiset valoa läpäisevät rullaverhot tarvitaan pian, koska kahdesta ikkunasta paahtaa aamuaurinko sellaisella voimalla, ettei siinä kukaan voi lehteä lukea. Paneeliverhojen hankintaan paneudun  vasta kun tämä flunssa paranee.

Keskikesä

Miten olisi välillä muutama kesäkuva eilisen remppavalituksen jälkeen? Muistin nimittäin yhtäkkiä, että on heinäkuu ja keskikesä ja vuoden ihanin aika, ainakin nyt, kun ei ole vielä kuuma. Lievässä flunssassakin voi tuntea  kesän tuoksut ja kuulla lintujen äänet. Jossakin välissä ehtii ulos   ja näkee kaikki kukat.

Nämä kuvat ovat kävelyltä siskon kanssa juhannuksena. Lähdimme talsimaan mökiltä pientä tietä eteenpäin ja yhden pellon ympäri. 

Siellä oli aitoa maalaisidylliä. 

Muuttolaatikoitten tyhjennys alkoi illalla. Kolmen laatikon jälkeen näytti kaapeissa vielä aika hyvältä. Mutta kun loput kaksitoista on purettu, ei ehkä näytäkään enää yhtä hyvältä. Nyt tuntuu, että kaikki se tavara ei voi ikinä mahtua sisään. Kaikkea vaan kertyy vuosien mittaan. 

Milloin harmaasta tuli lempiväri?

Me ollaan rasittuneita! Vaikka varsinainen kova työ on ihan jonkun muun harteilla, on sitä riittänyt ihan tarpeeksi meillekin. Täyden ja minulle raskaan työviikon päälle maalaamiset joka ilta ja sekamelskassa eläminen ovat olleet yllättävän kuormittavia. Meillä ei ole edes siivottu kolmeen viikkoon.

Flunssainen, yskivä ja äyskivä mies on ollut myös hankala. Minulla on herpes huulessa ja pinnallisen verenpurkaus silmässä, mikä näyttää pahemmalta kuin onkaan. Yhtenä päivänä oli kummallinen huimaus, jonka arvelin johtuvat tiukoista niskalihaksista. Päänsärkyä on myös riittänyt ihan kiitettävästi, joten omaa viestiään sekin kertoo. Tänä aamuna aloin maalata toista kerrosta olohuoneen ikkunaseinään, kun alkoi puristaa kurkusta niin, että oli mentävä lepäämään. Seinä saatiin lopulta yhteistoimin valmiiksi, mutta loppupäivän katselin täyteen regressioon vaipuneena sohvalla elokuvia ja söin jäätelöä.

Olisi siis aika saada homma valmiiksi. Kuvista näkee, että ihan turhaan ei hommaan ryhdytty. Liesi meni siis ensin vähän rikki, ja sen jälkeen alkoi kaikki muukin näyttää aikansa eläneeltä. Nyt se vanha on purettu pois, ja uutta laitettu tilalle. Ainakin kohta, johan tässä on kuusi päivää asentaja huhkinut, viikonloppu mukaanlukien. Mutta jälkikin sitten miellyttää!

Uudet tasot ovat tummanharmaat, samoin lattia ja välitila. Olen myös vallan ihastunut hiilenmustaan altaaseen ja uuteen hanaan. Vaikka keittiö on aika tilava, on tässä ahdettu allas, tiskikone ja liesi samalle seinänpätkälle ihan lähekkäin. Yksi ahtauden syy on alanurkkakaappi, joka estää lieden siirtämisen vasemmalle päin. En halua luopua siitä, kun sinne menee uskomaton määrä tavaraa.

Huomenna saadaan vielä loput kaapinovet paikoilleen. Sähkömiehen myötä tulevat sähköpistokkeet ja valolistat sekä liesitaso, uuni ja tuuletin kuntoon. Siis huomenna sen kaiken pitäisi ihan oikeasti olla lopulta valmista. 

Loppuviikosta saadaan pitkästä aikaa kotiruokaa.

P.S. Yritin jo kolmatta kertaa katsoa tuota Closer-iholla -elokuvaa. En ymmärrä sitä yhtään, minusta se on ihan tekotaiteellista soopaa. Sitä arvostetaan paljon, joten ihmettelen vähän, miksen löydä siitä mitään muuta hyvää kuin Jude Lawin. Hänet ottaisin pulloon kirjahyllyyn.