Päiväunilla tiikerin kanssa

Keittoa ja korttitalkoita

Vähän hiljainen viikko on timantinkerääjällä ollut täällä blogin puolella. Sitä enemmän olen kyllä ahkeroinut työpaikalla, mikä on ollut vaihteeksi mukavaa. Onneksi päivät eivät ole venyneet liian pitkiksi, vaan olen päässyt ajoissa lähtemään kotiin. Nimittäin päiväunille, tavalliseen tapaan kun yöllä ei liikoja nukuta. 

Joululahjat hankin onneksi jo viime viikonloppuna, joten  ei ole enää edessä kuin yksi suuri rutistus: joulukorttien kirjoittaminen tänä iltana. Olen pitänyt tarvikkeita levällään jo monta päivää ja siirtänyt urakkaan ryhtymistä yhtä kauan. Mutta kohta sen aloitan, heti kun on syöty, ja valmisteltu tämä kirjoitus. Ja valmista pitää tulla ennen Greyn anatomiaa.

Viime viikolla tein tällaista avokado-päärynäkeittoa ja intouduin kuvaamaan sitä keittiössä kirkasvalolampun avulla. Siitä saikin muuten oivan studiovalon! Taustakankaaksi ripustin ikkunalta salusiinista roikkumaan mustan fleeceviltin pöydälle.

Keitto oli hyvää, mutta päärynäsoseen korvasin kahdella tuoreella päärynällä. Yksi olisi varmasti riittänyt, koska makeutta oli ehkä hiukan liikaa, vaikka hedelmät eivät aivan kypsiä olleetkaan. Mutta kiva alkukeitto juuri tähän aikaan vuodesta.  

Ohje on Kotilieden sivuilta, ja siitä riittää kuudelle alkukeitoksi.

PÄÄRYNÄ-AVOKADOKEITTO

2 suurta, kypsää avokadoa
1 dl    sokeritonta päärynäsosetta tai 1-2 päärynää
4 dl    kasvislientä
1 dl    omena-tai päärynämehua
2 dl    kermaa
0,5 tl    suolaa
1/4 tl    pippuria
(1 tl    kirveliä tai jotakin muuta makuun sopivaa yrttiä)
1-2 rkl    sitruunamehua
tuoretta persiljaa tai sitruunamelissaa keiton pinnalle

Halkaise avokadot, poista sisältä kivi, koverra hedelmäliha irti ja soseuta se.
Yhdistä kasvisliemi ja päärynämehu. Kiehauta liemi. Sekoita siihen avokado- ja päärynäsose. Lisää kerma ja mausteet.

TAI keitä päärynäkuutiot niukassa liemessä kypsäksi, lisää avokadokuutiot ja soseuta. Lisää loput nesteet ja kiehauta keitto uudelleen.

Tarjoa keitto kuumana tai kylmänä.

Ja NYT aloitan sen korttihomman!

Joulukukkia ja tohinaa

Ensimmäinen amaryllis on jo kohta kukkinut ensimmäisen kierroksensa loppuun. Olisiko kestänyt viikon tai kaksi, kuka tässä perässä pysyy. Onneksi on toinen  vana nousemassa kohta viereen. Istutin tällä kertaa sipulin kevytsoraan ja olen muistanut olla kastelematta sitä, eikä se ole ollut edes vaikeaa, enhän muista kastella muitakaan kukkia.

Tässä ollaan vielä vasta aukeamassa, alemmissa kuvissa alkaa olla veto lopussa.

Vaikka mielellään virittelen joulua kotiin jo kuun alusta, en halua esille punaista ennen kuin vasta jouluviikolla. Valkoiset kukat näyttävän kauniin talvisilta ja sopivat minun silmissäni tämän ajan niukkoihin väreihin.

Hankin kaksi valkoista hyasintinpoikastakin ja pesin sipulit huolellisesti mullasta puhtaaksi. Sipulit mahtuivat mukavasti korkeaan lasiastiaan muutaman kiven päälle. Annoin pari milliä vettä pohjalle noin niinkuin alkajaisiksi, mutta en tiedä, kannattaako kastella enempää. Toivon poikasten pysyvän matalina, vaikka ne avaavatkin varmaan jo tulevalla viikolla kukkansa.

Tällä viikolla ollaan saatu taas iloita nuorten seurasta. Vanhempi poika avovaimoineen saapui lomaselle jo torstaina ja nuoremmatkin pyörähtivät täällä eilen pizzalla. Paketteja sekä hankittiin että vaihdettiin, piilotettiin siis odottamaan oikeaa hetkeä. Illaksi kaikki menivät menoihinsa. Niin myös äiti, joka lähti kuuntelemaan Loirin joulukonserttia työkavereittensa kanssa.

Loiro ei ehkä ollut parhaimmillaan eikä ääni kovin kummoinen, mutta karismaahan riittää. Kolmea mukana kiertävää muusikkoa ihailin kovasti: soitto oli vähäeleistä, kuulasta ja huikean kaunista. Setti oli kuin luotu klubimaiseen ympäristöön, mikä ei siis ollut tilanne Paviljongissa. Laaja 1200 hengen katsomo oli valaistu, mikä leikkasi myös osan tunnelmasta; minusta konsertissa kuuluu olla pimeää katsomossa. Mutta ihan hyvä ilta kaikenkaikkiaan.

Eniten nautin On suuri sun rantas autius -laulusta. Sitä on aikoinaan laulettu mökillä illalla järvenrannalla. Joululaulut olivat tuttuja levyltä.

Hillittyjä ja hillittömiä kuvia Vilmasta

Mää siis osaan ihan hyvin poseerata kuvassa. Näin ja näin.

Välillä vaan kutittaa niin penteleesti kainalosta.

Lunan kanssa me ollaan yleensä näin.

Mutta tämän oman pedin kanssa pistän ihan ranttaliksi! Nyt mä oon saanut syötyä reiän pohjaankin ja keksinyt siitä ihan uuden leikin.

No niin, se on leikitty. Seuraava kohde.

Joulunodotusta

Tästä se joulunalustunnelma lähtee! Jäisi pukkikin lehdelle soittelemaan punanutussaan, jos pääsisin nyt vaikka Intian ihmemaahan tai ehkä vielä mieluummin lottovoittajana Chanelille ostoksille.

Taide-elämys vailla vertaa

Kuva: Sakari Viika, Tero Saarinen Company. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Olipa voimallinen ja hieno elämys tämä Tero Saarinen Companyn Blossom and Decay -ilta Jyväskylä kaupunginteatterissa. Kaksi hyvin erilaista tanssiesitystä tarjoiltiin väliajan molemmin  puolin. Ensimmäistä kertaa tunsin tarvetta nousta lopussa taputtamaan seisaallaan, ja niin teki moni muukin täydessä salissa.

Kuva: Sakari Viika, Tero Saarinen Company

Alkupuoli eli Absent Presence oli hämmentävä, kylmä ja tunteeton maailma, ainakin minun mielestäni. Mietin jo, enkö sittenkään ymmärrä ollenkaan nykytanssia...Jarmo Saaren musiikki sinänsä oli kiinnostavaa, mutta tanssilla ja valoilla luotiin pelottava visio ihmiselämästä, jossa kaikki tempoilivat ulkopuolisten voimien vetämänä voimatta paljon vaikuttaa omiin asioihinsa. Oli suorastaan ahdistavaa katsoa sitä ihmisten tempoilua ulkopuolelta tulevien vaatimusten verkossa. Sisko kyllä koki tämän ihan toisin, hänen mielestään siinä näytettiin ihmisen koko elämä.

Kuvat: Sakari Viika, Tero Saarinen Company, kollaasi oma

Väliajan jälkeen alkoi Tero Saarisen yksin tanssima Hunt, jonka musiikkina oli Igor Stravinskyn Kevätuhri. Stravinskya ei juuri kauneudella ole pilattu, vaan se on aika raakaa ja pelottavaakin tunnelmaltaan, musiikkia, jota en ikinä vapaaehtoisesti kuuntelisi. Mutta se sopi kyllä tähän miehiseen itsetutkiskeluun.

Saarisen läsnäolo oli suorastaan hämmentävän voimakasta, ja se täydellinen heittäytyminen jotenkin näkyy läpi näistä kuvistakin. Suuri merkitys elämyksen täydentäjänä oli myös valoilla ja Marita Liulian kuvilla, jotka heijastettiin tanssijan päälle. Varsinkin lopun strobovalot kruunasivat järisyttävän tunnelman.

Kuvat: Sakari Viika, Tero Saarinen Company, kollaasi oma

Näin kirjoitti HUNT-teoksesta keväällä Satakunnan Kansa:

Saarinen kasvattaa Stravinskyn Kevätuhrin pohjalta yleismaailmallisen kärsimysnäytelmän, jossa ihminen kadottaa olennaisen ja ajautuu uhriksi itse rakentamalleen alttarille. HUNT antaa uniikin näytteen siitä, kuinka huima fyysinen ilmaisuvoima ja näkemyksellinen multimediavirta voidaan yhdistää visuaalisesti häikäiseväksi, painoarvoltaan massiiviseksi modernin yhteiskunnan kritiikiksi.

 Ajattelin heti esityksen jälkeen, että nämä kaksi hyvin erilaista tanssiesitystä kuuluivat selvästi samaan kertomukseen. Näin ne silmissäni kuvakollaasin, juuri tällaisena:

Mustajuurikeittoa ja vadelma-suklaabrowniet

Vietimme lauantaina pitkästä aikaa mukavaa iltaa ystävien kanssa. Olin ostanut Glorian ruoka ja viini -lehden ja löytänyt sieltä houkuttelevan alkuruoan. Mustajuurikeitto  kuulosti hyvältä ja näytti yksinkertaiselta valmistaakin.

Arvasin, ettei näitä juureksia meidän Prismassa ole, joten suunnistin suoraan Mestarin Herkkuun. Kilo eli kaksi pussia mustajuuria maksoi vain noin seitsemän euroa. Keitto valmistui nopeasti ja maistui miedolta, hieman makealta kuten juureskeitto ainakin. Juuret olivat muuten niin mutaisia, että kuorin ne sellaisenaan vesihanan alla ja huuhtelin kunnolla lopuksi.

KOLMEN RAAKA-AINEEN MUSTAJUURIKEITTO

1 kg mustajuurta
6 dl voimakasta kasvislientä (tai 5 dl riittää)
4 dl ruoka- tai kuohukermaa (puolet ja puolet)
1/2 tl valko- tai mustapippuria
(suolaa)

Huuhtele, kuori ja paloittele mustajuuret. Kiehauta mustajuuri, kasvisliemi ja kerma kattilassa. Anna kypsyä kannen alla keskilämmöllä noin15 min tai kunnes mustajuuri on kypsää. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Mausta pippurilla ja suolalla.

Vinkki! Kuori mustajuuret ja laita ne heti kylmään veteen odottamaan siksi aikaa, että saat kaikki juuret kuorittua. Kylmä vesi estää juurien tummumista.

Lehdessä suositeltiin amontillado-sherryä korostamaan keiton kanssa. No minä ostin mainittua Monteaqvdo Dry Amontilladoa, mutta oma naamani vääntyi kyllä sitä maistaessa. Juoma oli aivan liian kuivaa makeaan taittavan keiton seurana. Muuten se oli kyllä ihan mainion makuista, ja voisi sopia suoraan keittoon lisättynä.

Tätä aion tehdä vastakin. Pääsee omaan Keittokirjaani muitten joukkoon. Palsternakkakeittokin on aivan ihanaa, ja seuraavaksi aion kokeilla maa-artisokkaa.

Illan muut ruoat ei sitten niin hyvin onnistuneetkaan. Oma vikani, kun pitää aina kokeilla uutta, vaikka on keittiössä kaksi hyllyllistä vanhoja ohjeita. Pääruoaksi valmistin täytettyä possun ulkofilettä sipulikastikkeella ja haudutettua punakaalia. Ohje oli Maija Silvennoisen joskus jossain lehdessä antama, mutta en saanut sipulikastikkeeseen oikein kunnon makua demi glacesta ja salottisipuleista huolimatta. Possurullastakin tuli ehkä vähän kuivahko ja täytteitä oli liikaa, mikä on perisyntini. Punaviini nyt kuitenkin oli hyvää...

Jälkiruokana tein vadelma-suklaabrowniet  vaniljajäätelön kanssa jostakin vanhasta Ruoka ja viini -lehdestä. Taikina näytti säädetyn ajan jälkeen minusta keskeltä ihan raa'alta, ja niin paistoin sen sitten vahingossa umpikypsäksi. Mutta makua se ei haitannut: suolapähkinän, suklaan ja vadelman liitto oli mielenkiintoinen eikä tosiaankaan mikään äkkimakea. Tätä voisin kokeilla toistekin. Ja tähän se kylmä kahvinmakuinen Blossa sopi aivan erinomaisesti!

VADELMA-SUKLAABROWNIE

    75 g voita
    1 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
    2 kananmunaa
    2 1/2 dl sokeria
    1 1/2 dl vehnäjauhoja
    2 dl suolapähkinöitä
    2 dl vadelmia tai pussillinen kaupasta
    Lisäksi vaniljajäätelöä

Sulata voi. Sekoita kaakaojauhe voisulaan. Anna seoksen jäähtyä. Vaahdota kananmunat ja sokeri kevyesti. Kaada kaakao-voiseos joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
Hienonna suolapähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita vehnäjauhot ja suolapähkinät keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää jäiset vadelmat ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa, jotta taikinasta ei tule sitkeää.

Vuoraa uunivuoka (20 cm x 30 cm) leivinpaperilla. Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasossa noin 20 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kovahkolta. Brownie saa jäädä keskeltä kosteaksi ja pehmeäksi.

Anna kakun jäähtyä hieman. Leikkaa annospaloiksi ja tarjoa lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. Palojen päälle voi tietysti sihdata vähän kaakaojauhetta tai tomusokeria, ja miksei asetella muutaman itse poimitun vadelman koristeeksi, jos niitä vielä pakkasessa on.

Ensimmäiset glögit

Tässä joku viikko sitten luin Ilta-Sanomien glögitestistä katkeria kommentteja tästä Blossan vuosikertaglögistä. Maku muistutti kuulemma lähinnä tuhkakupin käryä ja kahviesanssia. Se sijoittui testissä viimeiseksi eikä ole muissakaan testeissä juuri juhlinut. Minä olin ostanut pullon puhtaasti ulkonäön perusteella, kun en glögistä sinänsä suuremmin pidä, vahvasta varsinkaan. Mutta tumma pullo on ihana!

Ja ihme, niin on makukin. Tää tykkää! Mutta minä olenkin maistellut juomaa kylmänä, mikä vinkkinä muillekin. Silloin sen maku pääsee kunnolla oikeuksiinsa pehmeän kahvisena ja suklaisena. Lämmitettynä levähtää nenään voimakas alkoholisuus ja jotenkin tunkkainen maku.

Meillä oli eilen vieraita, ja tykkäsin nauttia tilkkasen kylmää Blossaa jälkiruoan eli vadelma-suklaa -brownien kanssa ja myöhemmin juustojen kumppanina. Muut eivät kyllä innostuneet, eivät edes maistamaan.

On tuolla hyllyssä jo se paremminkin menestynyt Blossa, jota maistellaan joskus myöhemmin.

Jälkikirjoitus: Olen ihastunut ja yllättynyt Viivin ja Matin voitosta! Olen äänestänyt heitä melkein joka kerta ja nauttinut Viivin tyttömäisyydestä ja upeasta liikkumisesta ja Matin machosta ja toisaalta leikkisästä otteesta. Valtava tanssin ilo ja shown tekeminen on ollut parasta heidän tanssissaan. 

Nostan glögimugini siis tanssille!

Veronpalautukset kiertoon

Tulipa pitkä päivitystauko blogiin, enkä pahemmin ole ehtinyt muitakaan lukemaan. Ei sillä, että niin kiirettä olisi pitänyt, onpahan vaan töitten jälkeen ollut kiireellistä televisionkatselua tai muuten vaan  vetoa sohvalle kirjan ääreen tai lehtiä lukemaan. 

Gloria tulee kotiin tilattuna ja jostakin syystä olin langennut ostamaan  vielä Ruoka ja viini -lehden, Kameran, Koti ja keittiön ja KG:n. Ihan hullua ja ihan liikaa. No, Koti ja keittiö näytti niin kivalta, että päätin kokeeksi tilata sen. Halusin kovasti myös sen saksalaisen kauppakorin, jonka siitä saa kylkiäisenä...

Kävelin iltapäivällä työkokouksen jälkeen vielä kaupungille, samoille asioille kuin moni muukin eli veronpalautuksen innottamana. Kävin kuitenkin ensin lunastamassa liput Tero Saarisen tanssiesitykseen maanantaiksi. Tosi houkutteleva tilaisuus, sisko lähtee mukaan.

Koska tilille oli tullut ruhtinaalliset 124 euroa ylimääräistä, annoin itselleni luvan käyttää sen omien mielihalujeni mukaan. Halusin Malu Wiltzin kaviaari-silmänympärysvoiteen ja neljännen Dior Addict -huulipunan, tällä kertaa vadelmanpunaisen. Tarvitsin vielä pitkähihaisen ja -lahkeisen yöpuvun, koska entiset roikkuvat päällä ja palelen öisin. Löysin ihanan ylellisen tummanharmaan Schiesser-merkkisen silkki-modaalisetin. Sokoksen joulukuponkialennusten kanssa  nämä maksoivat juuri sen palautuksen verran. Ja on näistä kyllä iloa taas vähäksi aikaa.