Siinä missä ensimmäiset vuosikymmeneni olin himolukija, siirtyi se himo tälle vuosituhannelle tultaessa tietokoneeseen ja blogiin seuraaviksi vuosiksi. Nyt on hiljakseen hiipunut into kumpaankin, kun on se tabletti. Se onkin lähes kasvanut kiinni käteeni. Toisessa kädessä on puhelin, silloin kun ei ole haarukka tai meikkisuti. Noin karkeasti ottaen.
En ennen tajunnutkaan olevani niin addikti, mutta jos ajattelee, niin nämä kaikki ovat jonkin sortin pakoa tästä hetkestä. En osaa edes kuvitella, mitä paettavaa elämässäni olisi, mutta olen aina ollut siinä mielessä paljon poissaoleva. Olin myös poissaoleva äiti. Omat vanhempani rentoutuivat aikoinaan lukemalla kumpikin sängyllään. Kun heille meni sanomaan pienenä jotakin, kuului kummankin kirjan takaa vain muminaa. Itse olen ollut samanlainen lapsilleni, lehti tai kirja nenän edessä, usein vain näennäisesti saatavilla.
Ei tuo liittynyt mitenkään tämänpäivän aiheeseen, mutta miten lie tulikin mieleen juuri näitä vanhan tallinnalaisen luostaripihan kuvia katsellessa. Sinne vetäydyttiin satoja vuosia sitten kokonaan pakoon maailmallista menoa.
Johan siitä reissusta on pari viikkoa aikaa, en vaan ole saanut itseäni tänne tietokoneen ääreen. Ihana reissu muuten olikin! Edellisestä Tallinnan-käynnistäni oli jo kaksi vuotta. Nytkin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko viikonlopun ja oli mukavan lämmintä.
Johan siitä reissusta on pari viikkoa aikaa, en vaan ole saanut itseäni tänne tietokoneen ääreen. Ihana reissu muuten olikin! Edellisestä Tallinnan-käynnistäni oli jo kaksi vuotta. Nytkin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko viikonlopun ja oli mukavan lämmintä.
Ooopera Lemmenjuomaa oli hauska, oikea hyvänmielen esitys. Ooopperatalo sijaitsi sitä paitsi vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellista.Minulle Tallinnan ooppera oli uusi elämys, toiset kävivät siellä viime vuonnakin.
Olin käynyt ennenkin keskiaikaisella Katariinan kilta -kadulla, mutta itse kiltarakennusta en ollut ennen nähnyt. Se olikin sitten tosi viehättävä paikka! Naiskäsityöläisten kilta.
Tässä ollaankin sitten Farm-ravintolan näyteikkunassa Müürivahe-kadun varrella. Ravintola on kuulemma uusi. Sisustus oli aivan viimeisen päälle huoliteltu: toisaalta seesteisen rauhallinen, ja toisaalta iloisen kekseliäs. Perjantai-iltana ravintola oli täynnä yrittäessämme sisälle, mutta ihastuimme sen verran jo siinä odotellessa paikkaan, että varasimme lauantai-iltapäiväksi lounasajan sinne.
Kenelle nyt tulee mieleen tehdä tällainen kuvaelma ravintolan ikkunaan! Sen parempaa vetonaulaa ei voisi enää keksiä, sanon minä. Tätä me rouvat valokuvasimme innolla kaikki neljä.
Ruoka muuten oli myös hyvää, kunhan maltoimme tuloaulasta irrottautua ja siirtyä pöytään. Hinnat olivat Suomen tasoa. Söin värikästä ja raikasta kirsikkatomaattisalaattia yrttien ja kotijuuston kera, mukana myös ihanaa saaristolaisleivän tyyppistä jyväleipää. Pääruoaksi otin grillattua siikafilettä palsternakkakerman ja vihreitten vihannesten kanssa. Ja ihanaa valkoviiniä...ei siinä tullut enää kameraa kaiveltua esille.
Hotellin ikkunasta aamuauringossa näkyy tuossa oikealla oopperatalo puiston toisella puolella. Majoituimme siis Viru-hotelliin, joka nyt ei niin houkutteleva muuten ole, mutta kun sai business-luokan huoneen viidelläkympillä per yö, niin johan kannatti siellä 22. kerroksessa pari yötä viettää.
Muuten se mikä Virusta tekee vähemmän houkuttelevan, on sen suuri aamiassali: se on levoton ja epäviihtyisä. Valitsen siksi aina mielelläni pieniä hotelleja, rauhallinen ja viihtyisä aamiainen on niin tärkeä.
Maiasmokk, Tallinnan vanhin edelleen toimiva kahvila osui kohdalle nyt ensimmäistä kertaa. Enpä ole viehättävämpää paikkaa hetkeen nähnyt! Kahvila eli kohvik on pysynyt samalla paikalla siitä asti, kun se avattiin 1860-luvulla. Sisustuskin on kuulemma pysynyt ennallaan jo sata vuotta. Voitteko kuvitella samaa jossakin Suomessa?
Tunnelmakin oli jotenkin hidas ja rauhallinen. Leivonnaiset ja kahvi ihania. Huokaus.
Pyhänhengen kirkko kahvilan vieressä.
Tässä varmaan olisi sellainen hotelli, jossa olisi viihtyisää turistilla. Hotelli Schlössle veloittaa silti moninkertaisesti halpaan Viruun verrattuna, kuten nokkelat tuosta tienvarteen pysäköidystä autostakin arvaavat.
Liitän tähän loppuun vielä Vagabrothersien hauskan Tallinna-jutun, joka ilmestyi verkkoon vasta viime viikolla. Oletteko nähneet näitten kalifornialaisveljesten juttuja Suomesta ja muista pohjoismaista?
Ihanan tunnelmallisia kuvia. <3 Mulla on tabletti, mutta jostain syystä en oo koukuttunut siihen. Yleensä silloin käytän, jos olen menossa johonkin blogijuttuun, niin se on näppärä junassa, ei tarvitse tuijottaa kännykän pientä näyttöä ja pelätä nopeasti kuluvaa akkua. :D Kotona en käytä sitä oikeastaan koskaan, koska läppäri. :D
VastaaPoistaOlenkin ajatellut, että pieni läppäri olisi kätevä. Entiseni oli aika isokokoinen, mutta sekin kivempi kuin pöytäkone. Rahaa näihin laitteisiin saisi menemään ihan hirveästi, jos sitä olisi!
PoistaIhania kuvia ja tuttujakin paikkoja - mutta paljon, joita voi tallettaa mielensopukoihin seuraavaa Tallinnan matkaa varten. Kiitos vinkeistä;)
VastaaPoistaTällä kertaa olin aikonut ehdottaa käyntiä Kadriorgin puistossa ja tutustumista linnaan ja taidemuseoon siellä. Myös Telliskiven uudet putiikit ja ravintolat kiinnostivat. Mutta emme sitten kuitenkaan ehtineet sinne asti, riitti kuljettavaa vielä vanhassa kaupungissa. Tallinna tuntuu joka tapauksessa jokaisella reissulla aina vaan kivemmalta paikalta!
PoistaKiitos, olipa monipuolinen postaus! Hyvää kannattaa odottaa. Kauan sitten olen käynyt Tallinnassa pariin otteeseen, ja muutama tuttu asiakin tuli esille, mm. Maijas mokka. Ihana tuo kiltarakennuskin ja luostaripiha... Ja sinun meikkaamisesi on saanut minutkin harkitsemaan uudelleen aloittamista, mutta en taida sittenkään viitsiä, tämä pese ja pidä -look on niin vaivatonta - ja halpaa.
VastaaPoistaHei Ulla! Mulle meikkaaminen on luovaa toimintaa, joka päivä erilaista. Samalla siinä saa reippaan ilmeen naamalleen ja se tunne siirtyy syvemmällekin päähän;)
PoistaOnnittelut onnistuneesta luovasta toiminnasta, ei voi muuta sannoo!
Poista