Kesäisiä ajatuksia

Nyt alkaa näkyä ihanan kesän ihania hedelmiä. Näitä omenoita kuvasin ystäväni pihassa viime viikolla. Tai joskus elokuun alussa, en oikein pysy kärryillä päivistä, kun kesäloma tuntuu aina vaan jatkuvan. Sama tunne on ollut ennenkin töihinpaluun jälkeen: lomafiilikseen pääsee takaisin heti ensimmäisenä vapaapäivänä. Ja vapaitahan minulla riittää ihan mukavasti, välillä vaan käyn muutaman päivän töissä ja nautin siitä suunnattomasti!

Kesän yleisin puheenaihe on ollut sää, ja niin se on ollut meilläkin, olemme nimittiäin olleet hemmetin tyytyväisiä! Viime kesän tukahduttavat helteet ovat vielä muistissa ja nyt on ollut ihanaa, kun ikkunasta tulee yöllä viileää ilmaa. Päivisinkin olen ollut tyytyväinen, on menty sen mukaan, mikä on milloinkin ollut mahdollista. Vaihtelevuus ja tuulisuus on kai ollut kuvaavinta näille keleille ja minulle se sopii. Oikeasti muistan vain aurinkoiset päivät.

Yhden kerran pääsi sade oikeasti yllättämään ja se oli viime viikonloppuna. Lähdimme viikonlopuksi ystävien luo Ylivieskaan ja päätimme lauantaina ajaa yhdessä Kalajoelle syömään päivällistä. En ole koskaan käynyt siellä. Mitä lähemmäksi merta tultiin, sitä tummemmaksi taivas muuttui. Hiekkasärkille päästyä repesi kesän ensimmäinen ja ainoa ukkonen ja vettä tuli niskaan taivaan täydeltä. Auton ikkunoista ei näkynyt juuri mitään!

Olin niin odottanut, että pääsen kävelemään hiekkasärkille ja ottamaan kuvia merenrannalla! Ei tullut mitään. Jatkettiin matkaa ja kierrettiin aluetta sitten autolla.

Toiselle rannalle päästyä sade hellitti sen verran, että pääsimme vähän jaloittelemaan. Ja muutamassa tunnissa sade tietysti loppui ja aurinko tuli taas esiin. Syömään pääsimme ilman sateenvarjoja.

Oulussa syntyneenä ja kasvaneena merenranta herättää ihania muistoja rantaleikeistä. Meidän perheen mökki oli silti järven rannalla ja siellä taas polskittiin niin hellepäivinä kuin sateella. Olihan kesä. -Sateella oli oikeastaan kiva uida ja katsella pisaroitten putoamista tyyneen vedenpintaan...

Onneksi kesää on vielä pari viikkoa jäljellä. Olen tehnyt kaikenlaista kivaa ja tavannut ihmisiä, mutta uiminen on vielä kokematta. Sille ei vaan ole ollut sopivaa hetkeä. Marjastusta emme H:n kanssa harrasta, valitettavasti, joten olen ostanut marjoja torilta pakastettavaksi. Se on yksi loppukesän mukavia juttuja. 

Entinen sienihulluuskin on kummallisesti kadonnut, mitä nyt on varovasti käyty metsässä muutaman kerran kurkkimassa, mutta ei ole täällä kummoisia löytöjä tehty. Tosin kaksi varsinaista sienigurua on myös sanonut, etteivät ole vielä löytäneet kuin satunnaisia sieniä. Saas nähdä, tulevatko kaikki kerralla, kuten joskus on käynyt.