Pullon perässä

Jos jotakin ei saa Suomesta, se alkaa yhtäkkiä tuntua ihmeen houkuttelevalta hankinnalta reissussa. Ja jos kyse on jostakin sofistikoidun yksinkertaisen muotoisesta pullosta, sitä haluaa välttämättä katsella sellaista omassakin hyllyssä. Harrodsin taivaallisella hajuvesiosastolla on oma pieni Byredo-nurkkaus. Siellä innokas nuorimies esittelee tuoksuja, suosittelee yhtä, suihkauttaa toista. Mitä jos sallisi itselleen vielä tämänkin ylellisyyden?

Mutta siis minkä? Liekö tulppaaninrakastajaa houkutellut nimi, vai ihastuinko johonkin osaseen tuoksussa niitten kaikkien muitten erikoisten suihkausten keskellä, sitä en edes muista. Vai halusinko vain pullon? Tuoksun valinta oli tosi vaikeaa, kun kaikki olivat ennestään ihan outoja. Sain kuitenkin itselleni kauniin paketin kallista ainetta ja kaupan päälle näytteen toisesta. En viitsinyt edes kertoa tästä omalle miehelle, hän ei olisi koskaan ymmärtänyt moista.

Pakkaus on viimeisen päälle hiottu ja huoliteltu. Yllättäen tuottaa suurta mielihyvää kuoria pulloa esille ylellisestä pahvirasiasta. Se ilo välittyy varmaan kuvausinnostakin. En ole ennen harrastanut niche-tuoksuja, enkä tämän jälkeenkään taida hankkia mitään näin lyhyen tutustumisajan puitteissa. 

Tämä La Tulipe on omituinen ja vaikeasti määriteltävä tuoksu.  En edes tiedä, pidänkö siitä. Kylkiäisenä saamani pikkusuihke Bal d'Afrique oli paljon selkeämmin määriteltävissä, vaikka monimutkainen ja erikoinen tuoksu sekin oli. Käytin sen loppuun nopeasti.

Kuka nyt olisi koskaan tykännyt tulppaanien tuoksusta, nehän ennemminkin haisevat vaasissa! Oikeasti tulppaanista on kuulemma olemassa tuoksuviakin lajikkeita, niitä ei vain Suomen marketeissa myydä. Ja kuulemma tuoksu muistuttaa eniten freesiaa, ja sehän on ihanimpia tuoksuja mitä tiedän! Alkuun pitäisi aistia raparperia, syklaamia ja freesiaa. Sydäntuoksussa pitäisi löytää tulppaania ja loppunuoteissa vaaleaa puuta ja vetiveriä. Byredon luoja Ben Gorham on sanonut jotenkin siihen suuntaan, että tämän on tarkoitus tuoksua siltä, miltä tulppaani näyttää. 

Fragrantican mukaan tuoksu on raikas ja puhdas, kukkainen vihreä tuoksu. Minun nenääni se on kyllä raikas, mutta liukas kuin tulppaanin pinta ja oikeastaan saippuainen ja hiukan muovinen. En erota freesiaa enempää kuin raparperiakaan, mutta ehkä hiukan syreeniä. Nuotit ovat aika korkeita. Sanoisin myös, että tämä tuoksuu alusta loppuun aika samanlaiselta ja on vielä pysyväkin. Mutta onko se mieleinen, se jää vieläkin nähtäväksi.

Olisinkohan ollut tyytyväinen, jos olisin kympillä saanut pelkän tyhjän pullon ja laatikon sen sijaan, että tuhlasin toista sataa tuoksuun, josta en varmuudella edes pidä? Tuhlasin, siis käytin paljon enemmän rahaa kesällä kosmetiikkaan kuin ennen, ja vielä Englannissa ja Norjassa, joissa on kallista, joten olen potenut pientä katumusta.

Tai hitto, en ole, olisin mielelläni ostanut enemmänkin! Mitähän tapahtuisi jos pääsisin Amerikan ihmemaahan edullisen kosmetiikan äärelle? Nuorempi poika on juuri siellä ja yritän kuumeisesti miettiä, pyytäisinkö heitä tuomaan jotakin. Jokaisen ajatuksen kohdalla olen nyt kysynyt itseltäni, tarvitsenko sitä todella ja todennut, että no en todellakaan!

Voihan olla, että tämä Byredo vielä aukeaa minulle, hitaasti niinkuin usein käy. Alanhan vasta nyt löytää ideaa viime keväänä turhan nopeasti hankkimastani Mikael Korsin Sexy Amberista. En kotiin tultua tykännyt siitäkään. Iltojen pimentyessä ja sateen ropistessa ikkunaan se alkaakin nyt tuoksua houkuttelevalta, niin: pikkujoululta! Ehkä Tulppaani alkaa kevätauringon pilkistäessä houkutella tulppaanintuoksullaan, varsinkin kun jätin tänä syksynä kaikki sipulit istuttamatta. Kun ei huvittanut.