tiistai 25. marraskuuta 2014

Don't you worry 'bout a thing


Näillä kymmenillä ei enää ole niin kamalan huono omatunto, vaikka onkin tällainen tyhjäntoimittaja. Tällainen joka nukkuu vapaapäivinä lähes kymmeneen aamuisin, koska ei vaan herää aikaisemmin. Tällainen joka siirtyy suoraan aamukahvin ja lehdenluvun jälkeen sohvalle lukemaan lempiblogejaan ja vie koiran ulos vasta kun se naukuu kunnolla. (Niin, kyllä se nimenomaan naukuu, mouuuu.) Tällainen joka on jo hoitanut omat lapsensa eikä ole vielä lapsenlapsia hoivattavana. Omat vanhemmatkaan eivät sellaista hoitoa kaipaa.

Tällainen tyhjäntoimittaja, jonka kalenterissa lukee maanantaille kasvohoito, tiistalle tukanleikkuu ja keskiviikolle kuntosali. Yksi meno päivässä on maksimi. Se miten tähän on tultu, on ollut pitkä tie. Olin minäkin ennen kunnon ihminen, joka pesi keittiönkaapit vähintään kerran vuodessa, ikkunat kaksi kertaa ja tyynyt neljä kertaa. Jolla oli ojossa niin lapset, koti kuin työkin. Omaa tunne-elämää ei sitten vähitellen enää ollutkaan, kun koko elämä oli yhtä suorittamista ja suoriutumista. -Onneksi tempur-tyynyjä ei edes voi pestä.

Kun nyt on joka viikko muutama vapaapäivä, ei pimeyskään pääse enää niskan päälle. Saa nukkua tarpeeksi, siis enemmän kuin tavallisesti, ja pääsee ulos näkemään luonnonvaloa. En ole ottanut kirkasvalolamppua esille, kun en tunne tarvitsevani sitä. 

Kun menen taas loppuviikoksi töihin, on saatava äkkiä pyörät pyörimään ja tehokkaampi vaihde päälle. Jotenkin se vaan onnistuu ja on mukavaa tavata ihmisiä. Toivon silti, että lunki tunnelma välittyy muillekin. Osa-aikaisena huomaan, että asiat eivät mene niin ihon alle ja voin suhtautua niihin viileämmin. En tuohdu asioista, joita olisin nuorempana vetänyt herneen nenään. Huomaan myös, miten tärkeää on, että työpaikalla on monen ikäisiä ihmisiä. Niin paljon ikä ja kokemus ja toisaalta nuoruus ja innostus tarvitsevat toisiaan. On myös oikeasti virkistävää ottaa myös välillä itsestään vähän tehoja irti. Etenkin kun tietää, että se ei ole jatkuva olotila. Olen ollut myös hyvin tyytyväinen tähän uuteen työnjakoon, jossa olen puoli viikkoa töissä.

***

Kuva on Oulun torilta muutaman talven takaa. Jotenkin niin tyypillistä sinne pohjoiseen ja torille, täynnä hidasta elämää ja menneen ajan lumoa.


20 kommenttia:

  1. Ihana toi kuva, jäin tuijottamaan. Siinä kiteytyy kiireettönyys.

    Varmasti osa-aikaisena on hieman helpompi olla ottamatta nokkiinsa, voi miettiä, että enää vähän ja sitten pääsee taas pois. Itsehän tykkään nähdä ihmisiä, mutta pieninä annoksina. Jo kolmen tunnin pätkä muiden seurassa vaatii sellaiset ponnistelut ja aivotyöskentelyt, että olisin juossut maratonin. Tarvitsen pari pvä sen jälkeen täysin itselleni, jos joutuisin toistamaan saman seuraavana päivänä hajoaisin. Yritin keväällä, huonoin tuloksin. Se on hassua, vaikka se kolme tuntia olisi ollutkin ihanaa ja nautin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten kanssa oleminen käy voimille, varsinkin kun ollaan vähän vieraampien kanssa tekemisissä. Saa olla hoksottimet pystyssä koko ajan ja keskittyä muutenkin kuuntelemiseen. Huomasin jossakin vaiheessa elämää, että menee paremmin, kun yritän kiinnostua aidosti toisesta ja kysellä enemmän. Silloin ei tarvitse puhua itse niin paljon;)

      Poista
  2. voi miten ihana kuva Oulusta! mullakin on sieltä muistoja kaukaisia tosin, kävin siellä nuorena kosmetologikoulun :) niitä töitä tosin teinkin sitten vaan muutaman vuoden..mutta kuitenkin :)
    tuo simun elämän tämän hetkinen malli kuulostaa niin mukavalle..pystyispä siihen joskus itsekin, tosin tässä meidän perhekotityössä ei taida semmoista mahdollisuutta olla..vai mitähän lapset tykkäis jos sanois, että äiti on puolet viikkoa lomilla :) olispa kuitenkin hauska kokeilla..ja aivot kyllä tarttis niin paljon sitä omaa aikaa...mutta elämä on valintoja täynnä..nautihan sinä minunkin puolesta pienistä omista hetkistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on tupa täynnä elämää tosiaan! Siitä ei osa-aikaiseksi jäädä, tuskin juuri lomillekaan.
      Muistan miten kipeästi kaipasin omaa aikaa, kun lapset olivat pieniä. En silti raaskinut viedä heitä hoitoon, jos satuin olemaan vapaana. Mutta jokainen yksin vietetty hetki oli silloin arvokas ja tarpeen. Ehkä sinäkin pääset joskus yksin päivällä kaupungille tai uimaan, tuulettamaan päätä hälinän keskeltä:)

      Poista
  3. Ihanaa, että tasapaino ja hyvinvointi on palannut elämääsi! Muistan vielä postaukset sieltä toiselta ajalta. Rentous on hyve, suorittaminen jääköön meiltä kaikilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne oli silloin raskaita aikoja ja varmaan raskaita luettaviakin. Moni potee tietysti samaa vieläkin ja tunnen myötätuntoa sitä kohtaan. Mutta suorittamisen voi tosiaan itsekin lopettaa, siihen ei työnantajaa tarvita. Sitä kun tulee tehneeksi kotonakin: minä suoritin ennen lukemistakin.

      Poista
  4. Ihana postaus - kaikki tuo suorittaminen tuntuvat todella tutuilta! Itse olen vielä tällä hetkellä tuossa oravanpyörässä mutta kevät on minulle suuri tuntemattomuus.
    Nykyistä työelämää on jäljellä tasan kaksi kuukautta ja sitten .....

    Kivaa rauhallista viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sinä ainakaan eläkeiän kynnyksellä voi olla! Ehkä uusi työ on näköpiirissä:)
      Minulla on eläkeikään neljä vuotta, ja onneksi pääsin osa-aikaiselle hyvissä ajoin.

      Poista
  5. Minulla on taipumusta just tuollaiseen elämään. Vielä joudun vaativassa työssä ja asiakkaiden kuormituksessa pusertamaan, mutta eläkeikä häämöttää. Tuollainen rytmitys lyhennetyin työviikoin olisi poikaa, mutta ei onnistu mun työssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki sympatiat pusertajalle, siihen ei varmaan auta mitkään konstit. Muistan vieläkin kun kerran kirjoitit tehneesi urakalla jonakin päivänä kymmenen senttiä töitä tai jotain vastaavaa:)

      Poista
  6. Ihana, ihana hyvän mielen postaus ja niin kauniita kuvia. <3 Terkkuja vaan sinne Ouluun mistä äidin puolen sukuni on kotoisin. :) Olen tällä hetkellä kotiäiti, mutta kaipaan jo pikkuhiljaa enemmän aikuiskontakteja. Osa-aikatyö olisi minulle täydellinen juttu, mutta niitä ei välttämättä ole niin kovin hevillä tarjolla, etenkään silloin kun on työnhakijana. Mutta ehkä minulle käy tuuri, raha ei ratkaise kun sielu on balanssissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInäkin olen Oulusta kotoisin ja sukuni asuu siellä, mutta itse asun Jyväskylässä.
      Kunnallisella alalla on paljon naisia ja niin ollen myös osa-aikatyötä ja vuorotteluvapaasijaisuuksia, sillä tavalla meillä on moni päässyt työpaikan syrjään kiinni hoitovapailta tullessaan. Kaikenkaikkiaan Suomessa puhutaan osa-aikatyöstä negatiiviseen sävyyn ja sitä pidetään huonona asiana. Pienten lasten äideille ja opiskelijoille se on taivaan lahja!

      Poista
  7. Kiitos tekstistäsi! Se oli ihanan koskettava. Olen 35-vuotias ja minulla on puolitoistavuotias tyttö, jonka kanssa olen nyt kotona. Välissä mietinkin minkälaista elämäni ehkä onkaan tulevaisuudessa - toivottavasti yhtä seesteisen ihanaa kuin sinulla nyt. Minä suunnittelen tulevan joulun takia tehtäviä siivouksia ja viime viikonloppuna pesin kaikki tyynyt ja peitot. Kaapit odottaa siivousta vaikka en niissä joulua aiokaan viettää. Hmmm.. kunnon ihminen...? Annoit ajattemisen aihetta :) Kiitos vielä! -Gitti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuskavuosia elävänä sinulla on oikeasti paljon energiaa ja silloin kuuluukin olla kunnon ihminen! Kotia pitää hoitaa, että siellä olisi hyvä olla, eihän siitä mihinkään pääse. Iloitsin itse kovasti lapsistani ja meillä oli hauskaa vapaapäivinä, kun olin pätkätöistä välillä työttömänä. Jotenkin vaan sain kodin miehen kanssa hoidettua ja myös luettua itsekseni paljon kaunokirjallisuutta. Vasta työpaineen kasvettua ajoittain kohtuuttomaksi tuli vaikeuksia ja elämä muuttui pelkäksi työssäselviytymiseksi. Toivon, että muut osaisivat välttää sen jotenkin:)

      Poista
  8. Hei Virpi Katriina Jyväskylästä!

    Täällä toinen Virpi Katriina Jyväskylästä. Sinulla on kauniita kuvia blogissasi. Vierailehan omassani : )
    http://katriinanpuhdistus.blogspot.fi/2014/11/silla-ehdolla-jos-tulet-meikitta.html
    http://katriinanpuhdistus.blogspot.fi/2014/11/silla-ehdolla-jos-tulet-meikitta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Virpi Katriina! Olemme muuten ohimennen tavanneetkin, kun kävin Katriinan kaupassa joskus pari vuotta sitten. Olen myös joskus lukenut blogiasi ja pitänyt siitä. Sinulla on raikas oma tyyli!

      Poista
    2. No niinpä on omaksikin raikas ja kaunis. Parhaita näkemiäni!

      Poista
  9. Inana blogi! Hienoa, kun löytää tällaisia 50+ ikäisten blogeja, joiden sisältö lähellä omia mielenkiinnon kohteita. Upea kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara! Kyllä meitä vähän vanhempiakin alkaa olla enenevässä määrin täällä Blogistanissa. Silloin kun aloitin 2007, luulin kaikkien muitten olevan ihan teinejä, kun kaikki olivat niin anonyymejä. Onneksi nykyään uskalletaan yhä enemmän tulla kaapista ja näyttää naamaakin:)

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...