Juhlia, Oulu, Tuliset Tenori ja Sori

Noniin, valtakunnassa taas kaikki hyvin. Lauantain ruokaostokset on tehty, kahvit juotu ja mies surruuttaa imuria taustalla: minulla on siis aikaa istahtaa tietokoneen äärelle ja päivittää pitkästä aikaa blogia. Ollaan pidetty lepopäivää välillä ja tehty kaikki erittäin hitaasti. Unta riitti vilkkaan viikon jälkeen aamulla kymmeneen asti eikä silloinkaan vielä Vilma herätellyt. Aurinkoinen ilma kutsui ulos sauvakävelylle vasta iltapäivällä.

Syksy on ollut luonteensa mukaisesti täynnä elämää. Olemme nähneet ystäviä pitkästä aikaa, mikä on ollut ihanaa. Viime pyhänä kilisteltiin sitten samppanjaa nuorison kanssa ensin yhden ylennyksen ja sitten toisen kihlauksen kunniaksi. Mieli laulaen lähdimme sitten sunnuntaina ajamaan Ouluun vanhempieni luo ja sielläkin avattiin kuohuvaa jälleennäkemisen ilosta.

Seniorit olivat vaihtaneet ruokapöydän ja tuolit pienempiin ja kevyemmän näköisiin, kun uudessa kodissa on vähemmän tilaa. Näissä silmä lepäsi!

Oulu oli oma ihana itsensä, lempikaupunkini kaikkien joukosta.

Siskon perhettäkin ehdimme tavata yhtenä päivänä. Siellä oli uusi lapinkoiran pentu, hiukan varautunut ja kaunis karvaturri.  En muistanut ottaa siitä yhtään kuvaa, kun yritin päästä vaan rapsuttamaan.

Mies on ollut tämän viikon syyslomalla, mutta minä olin loppuviikon töissä. Kaiken lomailun ja hauskanpidon jälkeen se maistui oikein mukavalta. Tästä lähtien olen joko kaksi tai kolme päivää viikosta töissä, ja tajuan itsekin, että se on loistava systeemi. Siinä ei ehdi väsähtää niin kovasti kuin joskus viidessä päivässä, jonka jälkeen menee neljä palautumiseen.

Ja ettei työviikko vaan olisi käynyt liian raskaaksi, olimme työporukan kanssa päättäneet lähteä perjantaina yhdessä syömään ja kuuntelemaan sen jälkeen Tulisia Tenoreita. Ilta itsessään oli kiva, koska pidän kovasti kollegoistani. Lisäksi Trattoria Aukion italialainen ruoka ei petä koskaan. Pentti Hietanen, Jyrki Anttila ja Tomi Metsäketo olivat myöhemmin ihan mukavaa viihdettä ja täysi salillinen vanhemmanpuoleista yleisöä tuntui olevan vallan ihastunut heihin. Vaikka olen itsekin vanhemmanpuoleinen, tämä musiikki ei päässyt sieluani koskettamaan sen kummemmin. 

Sen sijaan jalka vipatti ja sielu soi katsoessani kotona sitten tallennuksesta Vain elämää -ohjelman Elastisen iltaa. Nautin suunnattomasti kaikista eri versioista, mutta Paula Vesalan Sori räjäytti pankin ja nosti taas karvat pystyyn käsivarsissa. Ihan hurjaa ilottelua, hän sitten osaa yllättää joka viikko!

Ja Elastinen itse taas on aina yhtä ihana:)